Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole elämässäni tarkoitusta - puitteet kyllä löytyvät
22.02.2022 |
Eli minulla on miljoonavarallisuus, peritty, mutta ei tarkoitusta elämälle. Ei ole oikein koskaan ollut, yhtenä syynä näen sen, että äitini esti minua olemasta minä, sen takia en voinut enkä saanut kehittyä asioissa, jotka toivat minulle iloa ja mielihyvää ja jotka merkitsivät minulle jotain.
Olen sitä mieltä, että elämän tarkoituksellisuus löydetään lapsuudessa, lapsena. Jos se silloin katoaa tai riistetään, ihmisen ei anneta olla se, kuka on tms. niin voi olla mahdotonta enää aikuisena päästä kiinni oman elämänsä tarkoitukseen.
Äitini vaati minua olemaan sellainen, joka en ollut. Kun minä vaadin häntä aikuisena olemaan sellainen kuin minä halusin ja joka hän ei ollut, hän ei yhtään yrittänyt. Se vain kertoo vanhemman epäreilusta asemasta lastaan kohtaan. He voivat kyllä vaatia lapsiaan olemaan millaisia itse haluavat, mutta kun lapsi vaatii samaa heiltä, suututaan. Sellainen käytös on tofdella lapsellista.
Ja siis tiedän, että elämän tarkoituksen löytäminen on vain ja ainoastaan minun oma tehtäväni, eikä minulla ole ongelmaa sen kanssa, mulla on vain ongelma sen kanssa, että joku toinen esti minua ja siksi se ei ehkä löydy, ja sen kanssa, että ne estämiset aiheuttivat sen, etten saa niitä esteitä ehkä koskaan pois sen edestä, mikä olisi OLLUT minun elämäni tarkoitus.
Ihan idiootta vain elää täällä päivästä toiseen nauttimatta joka päivä kympillä!
Kommentit (14)
Koen, että jos eläisin täällä todellisen elämäni tarkoituksen mukaisesti, jokainen päivä olisi fantastinen, merkityksellinen ja ihana. Vaikka olisi huonojakin aikoja. Koska kaikella olisi jokin järkvä tarkoitus ja voisin oppia niistä elämään vielä aiempaa syvemmin. Nyt, kun ihminen ei elä oman elämänsä tarkoitusta "noudattaen", niin elämä on tavallaan ihan turhaa. Kaiken tekeminen on ihan turhaa. Kärsimys on pelkästään ikävää, raskasta, kurjaa ja pahaa, koska sekin on turhaa, tai ainakin turhempaa, kuin ihmisenä, joka nauttisi elämästään, koska hänen elämällään on tarkoitus.
Mulla ei ole, tai en tiedä, mikä se olisi. Ja olen sitä mieltä, että lapsuuden kokemukset vaikuttavat siihen kaikkein vahvimmin, miksi se on kadoksissa ja niihin on syypäänä äitini. Olisin ollut ihan onnellinen, jos hän olisi häipynyt ja jättänyt minut rauhaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko saada apua vitamiineista?
Niiden avulla voi vahvistaa mielialaa ja vastustaa menneisyyden taakan vaikutusta.
Voisihan sitäkin kokeilla. Voisin jäädä pois töistä, taloudellisesti, mutta tiedän, ettei elämälläni silloinkaan olisi merkitystä. Siksi ei ole mitään järkeä jäädä töistä pois, vaikka en töissäni niin viihdykään. Olen nyt pitkällä sairaslomalla (ei henkisistä syistä), niin on aikaa funtsia, että mitä tekisin, jos ei tarttisi käydä töissä. Olen ennenkin elämässäni ollut joutilaana, mutta aikaisemmin mulla ei ollut näin paljoa varallisuutta.
Ja siis varallisuus ei vielä riitä (velkojen takia) elämään ettenkö kuluttaisi pääomaa, jos jäisin pois töistä, siksi sen vastineen tulisi olla erittäin mieluisaa. Ihan vain olemaan ja kuluttamaan päiviä tyhjästi ei kannata jäädä pois töistä. Teen onneksi osa-aikaa, siksi jaksankin siellä vielä käydä.
Ap
On tämäkin kun asiat on niin hyvin että isoin huolenaihe on se ettei ehkä välttämättä elä elämäänsä sataprosenttisesti nauttien.
Entä jos aikuisena eläisit ihan omaa elämääsi etkä rypisi lapsuuden asioissa? Varmasti tuntuu tyhjältä, jos uhrittaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos aikuisena eläisit ihan omaa elämääsi etkä rypisi lapsuuden asioissa? Varmasti tuntuu tyhjältä, jos uhrittaa itseään.
Nimenomaan yritän. Mutta kuten sanoin, lapsuudessa jo estettiin olemasta oma itseni, eli se jäi kehittymättä. Sitä olen koko aikuisikäni koittanut kaivaa esille, siinä onnistumatta. Joten jos ajattelen sitä, ettei elämälleni löydy tarkoitusta, ajatus kääntyy väkisinkin lapsuuteen, koska ongelma alkoi sieltä.
Ja siis on elämässä paljon hyvääkin, mutta en ole silti tyytyväinen ja onnellinen sillä tavalla, kuin koen, että ansaitsisin (ja kuin jokainen ansaitsisi).
Ap
Ystävällisesti kysyn kirjoitti:
Onko Sinulla Jeesus elämässäsi?
Ei ole. Uskon henkimaailmahommaan jollain tasolla, mutta sekin on ollut nyt hirmuisen hiljaa viimeiset 5-6 vuotta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tämäkin kun asiat on niin hyvin että isoin huolenaihe on se ettei ehkä välttämättä elä elämäänsä sataprosenttisesti nauttien.
Minusta on hassua, jos tuo ei ole jokaisen itsestäänselvä tavoite. Mutta minun isoäitini eli siten, siinä on esikuvani. Hänen tarkoituksensa olivat läheiset. Mutta mä en pysty ajattelemaan samoin, koska siihen liittyi myös jonkun verran kontrollointia (siis en sano tätä pahalla, vaikka kriittisesti sanonkin), enkä itse koe vetoa olla samanlainen. Ja siis en koe, että läheisissä olisi oman elämäni tarkoitus. He eivät ole koskaan välittäneet -tai nähneet mitä aiheuttavat- satuttaessaan minua.
Ja siis tietenkin on minun tehtäväni se heille kertoa. Se henkilö, jolle elämäni ensimmäisinä vuosina asiasta kerroin, raivostui kuullessaan asiasta ja sen jälkeen en ole enää odottanut, että kukaan ymmärtäisi.
Ap
Ja äitini sanoi, jos hänelle sanoi, että sinä et tajunnut satuttavasi minua, ja siksi sinä olet syypää, etten minä enää odota kenenkään ymmärtävän ja rakastavan minua, että "no sehän osoittaa, ettei siinä asiassa ole mitään ymmärrettävää". Hän on siis niin hirveä narsisti. Normaali vanhempi olisi ollut häpeissään ja pahoillaan ja ahdistunut siitä, että on satuttanut omaa lastaan,. eikä edes välitä.
Ja koittaisi AUTTAA, että lapsi saisi muita ihmisiä joista olisi apua.
Mutta ei. Hän sen sijaan halusi sabotoida minun kaiken uskoni toisiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään on jotenkin sen takia erityisen kurja päivä olla ilman elämän tarkoitusta ja kenties elävää henkimaailmayhteyttä ja siten tuntua rakastettuna olemisesta ja ymmärretyksi tuloa, koska on tämä päivämäärä 22.2.2022. Rakkauden päivä. Mutta keille? Ei meille jokaiselle. Ärsyttää vaan noi lehtijutut aiheesta. Niinkö muka monta paria menossa aidosta rakkaudesta naimisiin juuri tänään? Se päivä on merkityksellinen taikauskomielessä vain, jos sen saa hääpäiväksi ikään kuin sattumalta.
Ap
Ala ajamaan vaikkapa SENSin asiaa. sens.org
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tämäkin kun asiat on niin hyvin että isoin huolenaihe on se ettei ehkä välttämättä elä elämäänsä sataprosenttisesti nauttien.
No mulla on kyllä ihan sama huolenaihe, vaikka muuten elän aika kaukana ap:n arjesta. Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä melkein koko aikuisikäni,kun romahdin opiskelujen päättyessä.
Olen yksin ja yksinäinen, ei edes sitä osa-aikaisen työssäkäynnin tuomaa vaihtelua ja tuloa.
Mitäs minulle ehdottaisitte? Ap?
Olen jo kokeillut ulkomailla asumista. Aikansa se toimi, mutta sitten talon ylläpito alkoi käydä voimille henkisesti ja fyysisesti. Jos olisi enemmän rahaa, olisin voinut palkata apua. Yksin elämä käy raskaaksi, monella tapaa. Minutkin on jo lapsena nitistetty.
Jaksoin silti seurata tähteäni, käydä koulua ja opiskella. Romahdus tuli vasta myöhemmin.
Miksi ap on haalinut paljon velkoja, vaikka on perinyt ison omaisuuden?
Maksa velat pois ja rupea "köyhäilemään". Siitä saa elämänsisältöä.
Muuta vaikka kerjäläiseksi johonkin eteläiseen maahan.
Saat perspektiiviä.
Elämä on annettu kokemuksia varten. Niistä oppii parhaiten.
13
Voisitko saada apua vitamiineista?
Niiden avulla voi vahvistaa mielialaa ja vastustaa menneisyyden taakan vaikutusta.