Isoisä sairaalassa - mitä tehdä?
Romaani tulossa! Ihana, jos jaksat lukea.
----
Oltiin ennen hurjan läheisiä, hengailtiin kaikki kesät serkkujen kanssa mökillä vaarin ja mummon kanssa. Hän myös hoiti minua kun olin lapsi ja olin todellaki "vaarin tyttö"
Hän oli alle viiskymppinen kun minä synnyin niin mun lapsuuden ajan hän aina jakso meidän kans touhuta. Vaarilla oli ollut nuorempana alkoholiongelmaa josta hän oli hetkellisesti päässy ylitte, sitten mun setä (vaarin poika) kuoli kymmenisen vuotta sitten jollon vaarilla oli alkanu taas lipsumaan. Me lapsenlapset ei asiasta mitään tiedetty eikä se meidän arkeen vaikuttanu, meidän seurassa hän ei ikinä juonu.
----
Vaari ja mummo erosivat (isoksi osaksi juomisen vuoksi) seittemisen vuotta sitten ja vasta siinä vaiheessa (olin 15-vuotias) sain kuulla enemmän vaarin alkoholiongelmasta, olin aika järkyttyny ihan jo sen salailun vuoksi ja myös siksi että vaari on mun silmissä aina ollu ihan törkeen mahtava tyyppi. Ja sitä hän ei ollu enää.
----
Vaari sitten alko juomaan enemmänkin ja me nähtiin enää tosi harvoin. Jossain vaiheessa mun vanhemmat (ja isän sisarukset) sai tarpeekseen ja sanoi vaarille ettei tarvitse yhteyttä ottaa ennen kun on kuivilla. Me (täysi-ikäiset) lapsenlapset saatiin itse päättää mitä tehdään, päätettiin kans katkasta yhteydet. Satunnaisesti saatoin hänet nähdä kaupassa, mutta yleensä käännyin äkkiä pois - mulla oli hurjan paha mieli. En vaan jaksa ymmärtää miten viina voi oikeasti mennä perheen edelle. Vaari on kumminki lähettäny/tuonu oven taakse joka vuosi synttäri/joululahjat jne.
----
Nyt vaari on sitte sairaalassa. Maksa ei enää meinaa kestää, tuskin pystyy enää kotona asumaan vaikka onki vielä alle seittemänkymppinen. Mun vanhemmat on siellä nyt käyneet, kuulemma pää pelaa vaarilla kunnolla - kroppa ei vaan enää kestä. Ja mää en tiedä haluanko mennä vaaria kattomaan. Käytiin ohimennen vaarin kesämökillä siivoilemassa ja mun oli tosi vaikea olla jo sielläki. Siinä paikassa ollaan vietetty ihan mahtava lapsuus vaarin kans ja paikka oli yhä samanlainen, mulla vaan itketti ihan älyttömästi. Ja jos meen vaaria tapamaan niin mää tuun märiseen silmät päästäni. Oon sille myös niin vihanen että en tiiä onko mun järkeä mennä sinne? En mää pysty sille ilosesti juttelemaan ja kertomaan omia kuulumisia. Varmasti kaduttaa jos en käy ja vaari sattuu nyt kuolemaan. Mutta en tiiä haluanko ees nähä vaaria siinä kunnossa - mun silmissä ku se on yhä se sama lapsuuden vaari.
----
Mitä tekisitte? Tai mitä ootte vastaavassa tilanteessa tehneet? Kaduttiko päätös myöhemmin?
Kommentit (32)
Joskus tarvii kasvaa aikuiseks ja nousta asioiden yläpuolelle.ihmidet eivät ole vain meitä miellyttääkseen tässä maailmassa.kaikilla on heikkouksia.ja viina on sairaus. Anna anteeksi ja muista ne kaikki lukuisat hyvät hetket .mene sairaalaan,ole iso tyttö ja muista..ilman vaaria sinua ei olisi.sama vanha vaari se on kuin silloin kun olit nyperö.mene niin ei tarvitse kantaa loppuelämää rekeä räynnä kiviä perässä:) voimia ja hyvää kesää sinulle.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:36"]Mene. Etkä ala siellä kertomaan mitään kuinka pettynyt olet häneen, vaan annat anteeksi ja sanot hänelle että menneet ovat menneitä. Teillä on ollut ihania vuosia yhdessä, muistele niitä ja mene häntä tervehtimään.
[/quote]
Oon kauhea ihminen, mutta en varmaan pysty noin sanomaan. Oon niin vihanen ja pettyny että en tiiä pystynkö hälle ees ylipäätään puhumaan. Mutta en mää siellä nyt aio mitään päkätyshetkeä alkaa pitämään, haluan vaan nähä hänet. Ap
[/quote]
En ymmärrä miksi olet lähtenyt mukaan tähän vanhempiesi riitaan. Vaarisi ja heidän välillä voi hyvin olla kitkaa syystäkin mutta kirjoituksesi perusteella sinulle hän on silti ollut hyvä vaari. Lapsellista sinulta kiukutella kuorossa vanhempiesi perässä.
[/quote]
Ymmärrän sun pointin. Mutta kyllä mullaki on oikeus olla hälle vihanen. Hän valitsi viinan meidän ylitte, kyllähän semmonen pistää vähän äkäseksi.
Mutta niin, oikeassa olette. Sairaala ei oo paras paikka alkaa näitä asioita lävitte käymään. Hermostuttaa vaan mennä sinne ku en tiiä saanko pidettyä tunteet kurissa - en haluais koko aikaa vaan itkeä. Ap
Kaikki kuolee aikanaan, ikävä kyllä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:37"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:33"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:30"] Mies valitsi sen viinan ihan itse. Kun maksa alkaa olla mennyttä, voi siellä sairaalan petissä olla hyvin aggressiivinen mies, joka ei kirouksia säästele. Muutos tulee usein muutamassa tunnissa, kun maksa ei enää toimi ja kuona-aineet pääsee aivoihin. [/quote] No eipä se nyt aina ihan näin mene. [/quote] No jos kaikki menee hyvin, niin vaipuu koomaa ennen kuin ehtii riehumaan. Näitä on osastoilla lepositeissä jouduttu pitämään. Viina nyt ei vaan ole mikään vissyvesi, jota voi juoda vuositolkulla ilman, että jossain vaiheessa joku kohta elimistöstä prakaa. [/quote] Luetko viestin 12, tilanne ei oo aivan noin paha vielä. Ap
[/quote]
Mun setä kuoli 5 päivässä. Meni mahavaivoissa lääkäriin, todettiin viinan viemä maksa ja sen jälkeen se oli menoa. Mitään ei voitu tehdä. Sorry, mutta elimistö voi pettää aika nopeastikin.
Vaarillasikin on rankkoja juttuja takana, joiden takia juominen on alkanut. Olen ehkä sinisilmäinen, mutta minusta myöskään narkomaaneja ei tulisi tuomita heidän tilanteensa vuoksi. Väitän, että jokainen valitsisi raittiin elämän jos vain voisi.
Karu fakta on se, että usein tilanne on vaan ajautunut siihen. Taustalla on vaikeita ihmissuhteita, vaikeita perheoloja, pahoja asioita ja kokemuksia. Ihan samalla lailla kuin esimerkiksi masentuneella. Väitän, että aika moni ongelma alkoholismista anoreksiaan ja narkkaamiseen johtaa juonensa näistä mainitsemistani asioista, jotka aiheuttavat tai ovat aiheuttaneet pahaa oloa. Ihmisillä vain on eri tapoja käsitellä niitä rankkoja juttuja. Jotkut piilottavat ne sairaalloisen työnteon alle, jotkut ratkeavat viinaan tai huumeisiin, jotkut masentuvat, jotkut vaipuvat psykoosiin. Listaa voisi jatkaa vaikka minne asti.
Mene ihmeessä.
Menet ja kerrot, että vaari on sulle rakas, ja teki sun lapsuudesta ihanan. Ja kiität niidtä lahjoista. Ja jos vaari on hyvillään sun käynnistä, niin menet toisenkin kerran. Ja kehut, että vaari on tosi mukava ilman viinaa, ja pyydät anteeksi, ettet ole vuosiin nähnyt. Ja käy usein. Sairaalassa ollessa sitä vaan odottaa, että joku kävis piristämässä.
Kuolevan/todella huonokuntoisen ihmisen päälle ei enää kaadeta vuosien katkeruuksia. Sen aika on ohi, et ehtinyt hoitaa tätä pettymystä hänen kanssaan puhumalla. Se on myös sinun vikasi, koska et ole aikaisemminkaan sitä halunnut tehdä. Katkeruutesi sinun on siis hoidettava itseksesi. Vaariasi menet tervehtimään lämmöllä, kiität häntä lapsuutesi kesistä ja osoitat että kaikesta huolimatta hän on sinulle tärkeä. Voimia!
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:30"]
Mies valitsi sen viinan ihan itse. Kun maksa alkaa olla mennyttä, voi siellä sairaalan petissä olla hyvin aggressiivinen mies, joka ei kirouksia säästele. Muutos tulee usein muutamassa tunnissa, kun maksa ei enää toimi ja kuona-aineet pääsee aivoihin.
[/quote]
No eipä se nyt aina ihan näin mene.
[/quote]
Ei menekään. Ensin menee aivot, sitten maksa.
t. Päihdetyöntekijä
Mene. Kadut vielä myöhemmin, jos jätät menemättä.
Yksi ehdotus. Kun ihminen kuolee, niin hautajaispuheissa kerrotaan kaikkia niitä ihania asioita mitä muistetaan hänestä ja hänen kanssa tehdyistä asioista.
Mitäs jos et kertoisikaan niitä omia kuulumisia tai niitänäitä, vaan muistelisit vaarille noita lapsuuden kesiä ja hymyilisitte yhdessä. Vaarille olisi varmasti ihana kuulla että on onnistunut jossain, ja sinua ei jäisi kaduttamaan.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:29"]
Mitä sille voi siellä sanoa? Kertoa kuinka pettyny on häneen?
[/quote]
Kirjoita mieluummin pettymyksesi kirjeeksi, jota et koskaan anna. Sairaalassa muistelet kivaa lapsuutta. Näin minä tekisin, vaikka se jossain mielessä feikiltä tuntuisikin. Itse olet tehnyt päätöksen katkaista välit etkä ole aiemmin isoisän kanssa pahoja tunteita käsitellyt. Omasta mielestäni niitä ei pitäisi enää näin myöhään kuolevan tunnolle kaataa.