Syntymäpäivä huomenna - itkettää jo etukäteen

Synttärit ja muut juhlapäivät ovat yksinäiselle pahimpia mahdollisia tapahtumia. Täytän huomenna 22, asun monen sadan kilometrin päässä perheestä ja sukulaisista, eikä minulla ole kahtakaan ystävää joiden kanssa juhlia vanhentumista.

Itkettää jo huominen, kun perhe tapansa mukaan tulee onnittelemaan Facebookin välityksellä (soitto tai tekstarikin olisi parempi kun monotoninen "onneaa!" -seinäkirjoitus), eikä päivässäni todennäköisesti ole juurikaan juhlan tuntua. Mies minulla onneksi on, ja hän parhaansa mukaan yrittääkin panostaa päivään. Mutta ystävien puute on kaikista pahinta, kun ei voi kutsua ketään kakkukahville tai illalla muutamalle.

Ja turha sanoa, ettei syntymäpäivien(kään) enää aikuisena pitäisi mitään merkata - kyllä se merkitsee, etenkin kun yksinäisyys korostuu juuri näinä päivinä.