Lapseni näkee enkeleitä
Onko kenenkään muun lapsi kertonut näkevänsä enkeleitä tai muita henkiä? Sinänsä tämä ei minua yllätä, kun suvussa on muutenkin näitä vähän tavallisesta poikkeavia kykyjä, mutta mietin, että mitenhän yleistä lienee?
Kommentit (10)
On tosiaan vähän typerää syöttää lapselle pajunköyttä ja antaa aihetta skitsota enemmän. Lopeta se höpöttäminen!
Käske sen kysyä niiltä enkeleiltä, että kyttääkö ne ihmisten makuuhuoneen katossa?
Lapset iältään 3–7 vuotiaat ovat "näkemis-iässä". Anna vaan lapsen kertoa näkemisistään, älä tyrmää.
Outoa, kun tääällä on "näkijä" paikalla, niin hirveä ryysisi kyselemässä kaikenlaista....
Muistan, kuinka yhtä tyttöä kiusattiin koko ala-aste, kun väitti kivenkovaan näkevänsä just jotain tollasta. Ei ehkä kannata lietsoa tuota vaihetta, jos ei nyt lasta ihan tyrmääkään.
Minun tyttäreni kertoi ekaluokkalaisena nähneensä enkelin. Koulumatka oli tosi pelottava. Tyttö kertoi, että kun rekka tuli vastaan, hän näki enkelin, joka oli sanonut, että ei tarvitse pelätä.
En tietenkään kiustänyt tätä, se lohdutti pientä tyttöä. Niin, mistäpä sen sitäpaitsi tietää, ehkä olikin enkeli matkalla mukana... Enkeleitä, onko heitä?
Kun tytär oli vielä melkein vauva näin itse yöllä naishahmon, joka oli tytön pinnasängyn vieressä ja katsoi tyttöä. Minuakin ae lohdutti, tuntui, että joku muukin suojelee lasta. Liekö ollut enkeli. Meillä oli erittäin hankala tilanne perheessä ailloin, exäni joi kuin sieni, huusi ja möskysi kännipäissään.
Minusra on turha kiisräö lapsen näktjä, näiden näkyjen todenperäisyyttä on vaikea todistaa. Ehkä ne on minän selviämiskeinoja, jolleivat enkeleitä.
Jos nämä näyt ovat myönteinen kokemus, niin eikö ne silloin ole ihan hyvä juttu.
Näin minä ajattelen.
En ole lietsonut, kun itse alkoi asiasta kertoa ja kyselin vain vähän tarkemmin, että mitä tarkoittaa. -ap
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 08:01"]En ole lietsonut, kun itse alkoi asiasta kertoa ja kyselin vain vähän tarkemmin, että mitä tarkoittaa. -ap
[/quote]
Se on mielikuvituksen kehitysvaihe.
Meillä taas asustelee vaihtuvia mielikuvituskavereita, jotka välillä tulevat syömään ja joista saa seuraa. Heitä tarvitaan välillä enemmän ja joskus ovat viikkokaupalla poissa. Tuttavaperheessä viisivuotias näki erästä kauan kuolleena ollutta mummoa aikansa.
Kannattaa kysellä enemmän ja kunnioittaa lapsen kokemusta, mutta ei tietenkään lietsoa mielikuvitusta ihan hurjaksi. Itse lapsena uppouduin liikaakin mielikuvituselämään, kun kotiolot olivat paskat.
Kun esikoinen aloitti päiväkodin, ekana aamuna löysin hänen tyynyltään höyhenen (untuvan). Minulle tuli heti mieleen, että enkelihän se oli käynyt yöllä poikaa katsomassa. Mulle se oli merkkinä, että kyllä joku muukin kuin äiti katsoo pojan perään. Haluan uskoa enkeleihin! Voihan niitä hyvinkin olla keskuudessamme, ihan yhtä hyvin kuin, ettei ole. Uskon asioitahan nää taitavat olla.
Eikä näe, älä viitsi yllyttää tai ruokkia lapsesi fantasiaa.