Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä se, ettei ole kaunis?
21.02.2022 |
Olen ruma. Naama on epäsymmetrinen ja piirteet muutenkin rumat. Melkein joka päivä surkuttelen asiaa. Saatan velloa sitä monta tuntia. Mietin mikä kaikki omissa kasvoissani on pielessä ja katselen kauniiden ihmisten kuvia netistä arvioiden, että mikä tekee heistä kauniita. Toivoen, että näyttäisinpä minäkin samalta. Tätä on jatkunut jo jostain 17- vuotiaasta asti, kun tajusin rumuuteni ja nyt olen siis 30. En ennen edes osannut määritellä mikä kasvoistani tekee rumat, opin sen taidon vasta muutamia vuosia sitten. Mikä lie hahmotushäiriö ollut.
Mutta tosiaan, koko päivä menee pilalle, jos ja kun alan miettiä ulkonäköäni. Sitten yleensä unohdan asian yön aikana, mutta jossain kohtaa päivää se aina tulee mieleen uudestaan. Tulee kiukkuinen olo eikä huvita enää tehdä yhtään mitään. Mietin vain, että en kehtaa ikinä mennä mihinkään tai nähdä ketään, kun olen niin oksettavan näköinen.
Minulle riittäisi, että olisin edes tavallisen näköinen ja sellainen perus nätti, siihen olisin jo tyytyväinen. En tarvitsisi edes mitään missin ulkonäköä.
Oletteko te muutkin rumat tällaisia, että vellotte ulkonäköänne vai oletteko rumuutenne kanssa sinut? Miten se onnistuu? Itse kun en osaa hyväksyä asiaa vaan ajattelen, että ei minun kuuluisi olla tämän näköinen. Jotenkin tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, että juuri minä olen ruma.
Kommentit (35)
Liekö kellään täysin symmetriset kasvot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin pidin itseäni vielä 3 vuotta sitten todella rumana, mutta en silti mennyt huonojen miesten kanssa parisuhteeseen, oli siltikin kunnioitus itseäni kohtaan tässä asiassa.
Hankin itsetunnon pikkuhiljaa ja hyviä miehiä on riittänyt siitä asti, omassa päässähän se vika oli.
Eli se kunnioitus ja itsetunto kannattaa hankkia aikuisten oikeasti.
En nyt tiedä, olenko sinut asian kanssa, mutta en jaksa sitä jatkuvasti märehtiäkään. Välillä tulee surullinen olo, mutta sitten ajattelen, että turha huolehtia asioista, joille en voi mitään. Auttaa, että elän pitkälti erakkona enkä varsinkaan edes mieti mitään seurustelu- saati parisuhdejuttuja, joten ei tarvitse niin stressata, ettei riittäisi jollekin toiselle. Pääasiallisesti keskityn itsekseni itselleni mielenkiintoisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Liekö kellään täysin symmetriset kasvot?
Edes ns. maailman kauneimmilla ei ole:
https://i.pinimg.com/originals/aa/37/ed/aa37ed555f6b13b2ad3fbc3c1c95242…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minäkään, miten rumuuden voisi oppia hyväksymään. On inhottavaa, että on alemman tason ihminen pelkästään jo ulkonäon takia. Sille kun ei voi ilman leikkauksia mitään, jos piirteet ovat mitä sattuu. Aidosti todella rumilla ei auta hienot kuteet tai "imarteleva" meikki/kampaus. Yritän vain olla ajattelematta rumuuttani, mutta kyllä se silti hävettää jonkin verran.
Höpön höpön. En ole koskaan nähnyt "rumaa" ihmistä, jolla olisi hyvät hampaat, hyvin hoidettu ja leikattu tukka, normaalipainoinen vartalo, siistit vaatteet ja hoidettu iho. Aika harvalla loppujen lopuksi on mitenkään erikoisen säännölliset tai täydelliset piirteet.
Teillä "rumilla" on päässä vikaa, mutta siellä sisäpuolella, ei naamassa.
Sekin, mikä ei ole kasvoissa klassisen kaunista, voi olla silti kiinnostavaa, persoonallista, charmanttia. Opin tämän jostain vanhasta (60-luvun) "Nuoren Eevan kirjasta". On sellainenkin käsite, kuin "rumankaunis". Miettikää jotain Humphrey Bogartia, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.
Toinen juttu on sitten se, että kauneinkin ihminen voi olla täysin vailla charmia, ja toisaalta objektiivisesti ajatellen epäsäännöllisin piirtein varustettu mitä viehättävin ihminen. Jokainen meistä tuntee varmasti kummankinlaisia, ja vain huonoitsetuntoinen ääliö alkaa kuvitella sen piirteiden säännöllisyyden merkitsevän jotain.
Kolmas juttu: ihmiset suhtautuvat sinuun niin kuin sinä suhtaudut itseesi. Itse olen tämän oppinut kovassa koulussa, olen nimittäin sairastanut aikanaan vakavaa masennusta monta vuotta. Sama naama minulla oli silloinkin, mutta vaikka käyttäydyin kohteliaasti, en saanut hyvää kohtelua koska uskoin itse olevani kamala ja arvoton. Nykyään kun tiedän paremmin, saan osakseni hyvää kohtelua. Ihan lääkäreistä alkaen.
Humphrey Bogartko rumankaunis?? Komeahan tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen pystyy tekemään kasvoilleen meikkaamalla todella paljon. On paljon videoita, joissa näytetään se todella yllättävä muutos.
Mutta jos on ruma mies, siihen auttaa vain kirurgi.
t. ruma mies
Yksikään mies ei ole naamastaan ruma, jos ei päästä itseään lihavaksi. Poislukien tietysti kehityshäiriöiset, tietenkään sairaudesta tms. kertovat poikkeamat koetaan luontaantyöntäviksi ihan biologisista syistä. Melko sama pätee naisiinkin, mutta naisten kasvoilta vaaditaan hiukan enemmän kuin miesten.
Huono itsetunto ja omissa kuvitelluissa ongelmissa rypeminen ne muut ihmiset karkottaa, eivät kasvonpiirteet.
Vierailija kirjoitti:
Nainen pystyy tekemään kasvoilleen meikkaamalla todella paljon. On paljon videoita, joissa näytetään se todella yllättävä muutos.
Mutta jos on ruma mies, siihen auttaa vain kirurgi.
t. ruma mies
Tuossa yksi sivu ennen ja jälkeen meikin -kuvia, mutta paljon dramaattisempiakin muutoksia olen nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tietenkään sairaudesta tms. kertovat poikkeamat koetaan luontaantyöntäviksi ihan biologisista syistä
Kuulun juuri tähän joukkoon eli onnea minulle.
Voin kertoa että mulla rumuus vaikutti mm. työpaikan saantiin. Haastatteleva esimies kertoi tämän hyvin suoraan, että heillä on tietyt ulkonäkökriteerit ja ajattelee vain mun parasta,koska asiakkaat voi joskus sanoa pahastikin varsinkin niille joissa on jotain valtaväestöstä poikkeavaa. Ja millaisia me olemme niin ulkoisesti kuin sisäisesti,niin sellainen on kuva firmasta asiakkaille.... Saa olla aika rautainen itsetunto, että kaikki tämän kestää. Kaupan kassalla bussissa.. on kuuluvaan ääneen kommentoitu että katsokaa mitkä noita stna.
Ja suurinosa on luonteeltaan varsin arkisia, ei mitään poikkeuksellisia persoonia,että ei se montakaan pelasta.
Yleensä näitä hyväksy itsesi vinkkejä antavat luonnollisen kauniit ihmiset jotka elävät kuplassa,jossa maailma on loputtoman hyvä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin rehellisesti myöntää,että minulle ulkonäkö merkitsee kumppanin valinnassa. Niin vartalo kuin kasvonpiirteet. En kuitenkaan alkaisi kenellekään huutelemaan asiattomuuksia ym typerää, vaan kohtelen kaikkia kunnioittavasti. Esimerkiksi töissä on muutama ei niin viehättävä vastakkaisen sukupuolen edustaja. En voisi ikinä kuvitella seurustelevani heidän kanssa, mutta työkavereina loistavia alansa ammattilaisia, joidenka kanssa käyty monet hyvät keskustelut. Arvostan heitä suuresti. Tiedän olevani onnekas, kun ulkonäössäni ei ole mitään häiritsevää ja ihmiset kiinnostuvat minusta helposti. Ei tulisi ikinä mieleen vähätellä kenenkään ulkonäköhuolia. Ne varmasti ovat todellisia.
Voin kertoa sulle iloisen uutisen! Nimittäin ruma ihminen on todellinen harvinaisuus, jopa niin harvinainen, etten ole tainnut koskaan sellaiseen törmätä. Suurin osa on ihan tavallisia ja perusnättejä. Ja tavallisestakin saa perusnätin oikealla meikkityylillä, pukeutumisella ja kampauksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä aloittaja ole lainkaan ruma. Olet kaunis nainen.
VIetä vähemmän aikaa peilin eessä. On parempi mieli kun ei koko ajan pakkomielteisesti tuijota omaa rumuuttaan. Keskity muuhun.
Ainakin toimi mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on totta et jompikumpi tarttis ola kaunis tai hyväkroppainen. Miehet sallii rumuudenkin jos hyvä kroppa.
Höpön höpön. En ole koskaan nähnyt "rumaa" ihmistä, jolla olisi hyvät hampaat, hyvin hoidettu ja leikattu tukka, normaalipainoinen vartalo, siistit vaatteet ja hoidettu iho. Aika harvalla loppujen lopuksi on mitenkään erikoisen säännölliset tai täydelliset piirteet.
Teillä "rumilla" on päässä vikaa, mutta siellä sisäpuolella, ei naamassa.
Sekin, mikä ei ole kasvoissa klassisen kaunista, voi olla silti kiinnostavaa, persoonallista, charmanttia. Opin tämän jostain vanhasta (60-luvun) "Nuoren Eevan kirjasta". On sellainenkin käsite, kuin "rumankaunis". Miettikää jotain Humphrey Bogartia, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.
Toinen juttu on sitten se, että kauneinkin ihminen voi olla täysin vailla charmia, ja toisaalta objektiivisesti ajatellen epäsäännöllisin piirtein varustettu mitä viehättävin ihminen. Jokainen meistä tuntee varmasti kummankinlaisia, ja vain huonoitsetuntoinen ääliö alkaa kuvitella sen piirteiden säännöllisyyden merkitsevän jotain.
Kolmas juttu: ihmiset suhtautuvat sinuun niin kuin sinä suhtaudut itseesi. Itse olen tämän oppinut kovassa koulussa, olen nimittäin sairastanut aikanaan vakavaa masennusta monta vuotta. Sama naama minulla oli silloinkin, mutta vaikka käyttäydyin kohteliaasti, en saanut hyvää kohtelua koska uskoin itse olevani kamala ja arvoton. Nykyään kun tiedän paremmin, saan osakseni hyvää kohtelua. Ihan lääkäreistä alkaen.