Lue keskustelun säännöt.
Saanko elämän jättää "tauolle" hetkeksi, toipuakseen vain? Olen ihan irrallaan elämästäni masennuksen vuoksi.
21.02.2022 |
Tässä on nyt ollut todella paljon kaikkea. Aina olen ollut taistelija ja mennyt vain eteenpäin. Maksimissaan viikon tai kaksi ollut toimintakyvytön vaikka olisi kuinka vaikeita tilanteita ollut. Olen vain mennyt eteenpäin, juossut ja paennut asioita.
Olen muuttanut ihan helvetin monta kertaa tässä viime vuosien aikana, ollut eri töissä, aloittanut opiskelun jne. Tosi paljon kaikenlaista "uutta alkua".
Ei ole maniaa vaan ihan oikeasti olen vain yrittänyt pärjätä omillani ja tehnyt sitten ratkaisuja, yrittänyt kääntää kiviä.
Siltikään se ei poista vain sitä ongelmaa joka aiheuttaa itselleni jatkuvasti lisäongelmia.
Eli paska itsetunto ja käsittelemättömät asiat, tunne ettei pärjää, turvattomuus ja ulkopuolisuuden tunne.
Nyt kun olen eronnut yhdestä todella ikävästä ihmisestä, asun yksin hänestä kaukana. Hänet on estetty ettei voi ottaa yhteyttä (törkeä manipuloija, käyttää henkistä väkivaltaa, jopa fyysistä).
Opiskeluja en enää jaksa. Pitäisi nyt lukea mutta sanat vain hyppivät silmillä, ei mene tajuntaan eikä kiinnostusta ole pätkän vertaa. Koe tulossa, varmaan repuutan sen. Töitä en todellakaan pysty nyt ajattelemaan. Annan senkin olla.
En jaksa nyt yhtään suorittaa tätä hommaa. En jaksa enää! Olen aina ollut liian kiltti ja toisten miellyttäjä, suorittaja ja itsensä hylkäämä. Nyt saa v###u riittää.
Ainoa joka nyt auttaa on kirjoittaminen, siihen kykenen. Tässä omassa maailmassani oleminen, ulkoisten asioiden tauolle jättämisen. Aloitan keskusteluavulla ja lääkkeillä.
En vain voi muuta kun luottaa, että vaikka kaikki romahtaa niin ehkä elämä minua kantaa. Toivottavasti. Ei jaksa vain pitää kiinni ja valehdella itselleen sekä mulle, että pärjään kyllä ja kaikki ok.
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin lapset estää täydellisen tauon ottamisen, mutta sairauslomalla ollaan ja lääkkeillä. Valitettavasti liikaa "eteenpäin menemistä" ja padottuja traumoja täälläkin. Myös syviä katseita peiliin olen joutunut viime kuukausina ottamaan..
Saa ottaa ja kannattaa ottaa ennen kuin ollaan tilanteessa, että on pakko ottaa.
No joo, en ole yksin asioiden kanssa. Meitä on varmaan paljon tälläkin palstalla. Toivon paljon teille hyvää ja jospa me saisimme tukea ja apua, sellaista mitä tarvitsemme.
Itse en ole tänään jaksanut vaihtaa vaatteita. Jätin menemättä kouluun koska en vain pystynyt. En saa luetuksi kokeeseen. En vain pysty nyt mitään muuta kuin olla tässä pysähdyksissä. Laitoin viestiä terveydenhoitajalle, jos vaikka myöntäisi sairaslomaa täksi viikoksi.
Nousin vasta päivällä sängystä, olo on vain raskas. Sain pakottamalla itseni pesemään hampaat, keittämään kahvia ja hieman siivoamaan. Enempää en jaksa, piti lähteä kauppaan jonne matkaa huimat 200 metriä mutta en pysty. En jaksa päättää mitä söisin tai mitä jaksaisin tehdä. Helpompi olla syömättä tai tehdä vaikka illalla kananmunia, jos jaksan.
Nyt olen vain kirjoitellut, itkenyt välillä vajan minuutin itkukohtauksia. Seuraavaksi kuuntelen varmaan kirjaa narsismista, erosta. Sen ilmiön kanssa olen taistellut nyt viimeiset vuodet ja mennyt asiat alamäkeen. Elän ihan jossain epätodellisuudessa ja tietoisena kuitenkin siitä, että minun käytävä nämä asiat läpi. Jospa vain en tyrisi enempää vaan saan luvan elää tämän läpi kipuineen kaikkineen.
Ap
Yksi suurin pelkoni on ehkä kuitenkin se, että minun kyvyttömyyttä jaksaa ei uskota. Että minua pidetään laiskana tai laitapuolen kulkijana. Juuri noista mielikuvista pitäisi päästää irti ja itsensä syyttelemisestä.
Ehkä minua uskotaan, kun olen kuitenkin ainakin yrittänyt. Saanut erinomaiset arvosanat koulusta tähän mennessä ja harjoitteluista, lisäksi olen saanut töitä näistä harjoitteluista. Eli olen ainakin yrittänyt.
Ehkä sen varjolla minuun luotetaan ja saan luvan hetkeksi irrottaa. Hain myös viime syksynä apua mutta en saanut kunnollista, nyt kun menin takaisin kertomaan näistä, niin asiat laitettiin heti eteenpäin ihan kunnolla.
Ehkä nyt saan sen muutoksen aikaa, jota tarvitaan. On vain uskallettava luottaa, että asiat kääntyvät vielä hyväksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti nyt jos sinulla on mahdollisuus ottaa taukoa ja toipua, ota se aika itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutonen täällä vielä.
Oletko saanut terveydenhoitajalta ajan lääkärille? Kuulostaa että kovasti sitä tarvitset nyt. Lääkäriltä saat lääkehoidon alkuun.
Äläkä vaadi itseltäsi mitään muuta kuin perusasiat, käyt vessassa ja syöt, nukut paljon. Peseydyt sitten kun jaksat. Voisiko joku tuoda ruokaa tai pystytkö tilata valmista? Äläkä pakota itseäsi käsittelemään mitään asioita, sen aika tulee myöhemmin luonnostaan kun olet siihen valmis. Nyt vain nukut ja olet horroksessa, ehkä ajattelet tai kirjoitat ajatuksiasi. Itket niin paljon kun itkettää! Vähitellen alat tuntea mitä todella tarvitset ja haluat.
Suomessa on sallittua vetää viinaa niin että sammuu, sitten on "nollattu" ja paluu arkeen edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, ehkä sinun kannattaisi pitää taukoa tuosta maanisesta Vauva-palstalle kirjoittelustasi?
Et saa täältä apua mielenterveydellisiin ongelmiisi, jotka ovat olleet selviä jokaiselle sekavia avauksiasi lukeneille.
Ja ei millään pahalla, mutta olet tosiaan ammattiavun tarpeessa.
Olisi aivan ihanaa että voisin pitää kunnon tauon. Edes muutaam kuukausi omaa aikaa, jona ei tarvitsisi tehdä mitään. Nykyisellään tuntuu että menetän koko yhteiskuntakelpoisuuteni kun olen niin lopussa. Minun on vain pakko kiristää tahtia vielä netisestään, koska muuten menetän opintotuet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu uskaltanut vain irrottautua kun ei voi enää muutakaan?
Mua ehkä pelottaa se, että jos sitten tässä käy jotenkin vielä huonommin ja syrjäydyn kokonaan.
Toisaalta en vain pysty olemaan tässä tilanteessa, jotain on tehtävä ja tuntuu, että paras vain käsitellä asiansa ja miettiä vasta sitten.
Ap
Vaikka sanot, ettet ole maaninen, niin kylläpä tuo kirjoituksesi + lukuisat aiemmat avauksesi kertovat kovasti maanis-depressiivisyydestä.
Sekavassa kirjoittelussasi on kuitenkin paljon merkkejä älykkyydestä ja kirjallisesta lahjakkuudesta.
Oikean lääkityksen löytäminen auttaisi sinua kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea sairauslomaa koulusta, saat hetken levätä ja miettiä jatkoa. Ehkä jonkinlainen helpotettu suunnitelma olisi myös mahdollista järjestää. Panosta nyt pitkiin yöuniin ja toivottavasti saat myös keskusteluapua ongelmiisi, eiköhän se siitä kun otat vaan tarpeeksi pieniä askelia eteenpäin.
Itse valmistuin nippa nappa juuri ja etäkoulu oli henkisesti todella raskasta.
Nyt masennus ja ahdistuneisuus niin pahoja,että työkkäri ehdotti sairaspäivärahaa hakea ja jatkan terapiaa.
Todellakin oma terveys menee nyt edelle!
Vierailija kirjoitti:
Kutonen täällä vielä.
Oletko saanut terveydenhoitajalta ajan lääkärille? Kuulostaa että kovasti sitä tarvitset nyt. Lääkäriltä saat lääkehoidon alkuun.
Äläkä vaadi itseltäsi mitään muuta kuin perusasiat, käyt vessassa ja syöt, nukut paljon. Peseydyt sitten kun jaksat. Voisiko joku tuoda ruokaa tai pystytkö tilata valmista? Äläkä pakota itseäsi käsittelemään mitään asioita, sen aika tulee myöhemmin luonnostaan kun olet siihen valmis. Nyt vain nukut ja olet horroksessa, ehkä ajattelet tai kirjoitat ajatuksiasi. Itket niin paljon kun itkettää! Vähitellen alat tuntea mitä todella tarvitset ja haluat.
Joo oli pakko kertoa, että taidan nyt vain tarvita apua ja sen lääkityksen. Olen ennen ollut lääkevastainen. Masennus kuitenkin meni niin pahaksi tässä ja tunteeni ovat olleet todella vuoristorataa, raskasta ja outoja mielialanvaihteluja(nousuja ja laskuja), sekä vakavia itsetuhoisia ajatuksia, että yhtenä päivänä vaan päätin että nyt menen juttelemaan ja otan lääkkeet, ihan kaiken mitä tarjotaan. Kaikki muu saa nyt jäädä paitsi tämä itsensä hoitaminen.
Parin viikon päästä sain lääkärille ajan, sitä ennen keskusteluapua vastaanotolla ja numeron jos tulee paha paikka.
Kiitos sinulle.
Tilasin kun en jaksanut tänään hakea ja tehdä. Huomenna sitten menen kauppaan, teen jonkun helpon keiton moneksi päiväksi.
Muuten olen tänään itkenyt hieman. Olen siis muuten ihan "ok", on aika tyhjä olo ja voimaton. Sitten yhtäkkiä saatan vain itkeä lohduttomana minuutin ja se on siinä. Sitten olen taas kyllästyneellä naamalla ja jatkan lukemista, mitä lie.
Mieli käsittelee, jotain minussa tapahtuu. On tapahtunut jo pitkän aikaa. Nyt vain annan sen kaiken tulla mitä tulee, annan luvan tälle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
AP, ehkä sinun kannattaisi pitää taukoa tuosta maanisesta Vauva-palstalle kirjoittelustasi?
Et saa täältä apua mielenterveydellisiin ongelmiisi, jotka ovat olleet selviä jokaiselle sekavia avauksiasi lukeneille.
Ja ei millään pahalla, mutta olet tosiaan ammattiavun tarpeessa.
En minä täällä maanisesti kirjoittele.
Kirjoittelen kyllä ja täällä on myös paljon muitakin jotka kirjoittelevat pahasta olostaan.
Tämä on ainoa asia joka auttaa minut nyt pysymään jotenkin kunnossa, kunnes olen oikeasti siellä avun piirissä ja saan sen lääkityksen.
Mitä tämä on sinulta pois?
Ap
Olet Ap oikealla tiellä, nuku hyvin! <3
Kutonen
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ♥ tämä oli hienoa kuulla.
Tuota tietä aion itsekin käydä.
Olen nyt siinä tilanteessa, että asiat ovat vain kulminoituneet siihen, että kaikesta vuosien pakenemisesta olen päätynyt umpikujaan, monella elämäni osa-alueella. Tästä ei ole muuta tietä kun tehdä muutos ja jättää kaikki muiden mielipiteet pois kokonaan, ehkä siitä avautuu tie eteenpäin, taaksepäinkään en voi enää mennä koska se on tuhoavaa, koettu useaan kertaan. Elän nyt omaa elämääni ja käyn läpi tämän, otan sen avun vastaan ja käsittelen asiani, rukoilen ja toivon, että minun eheytymisen tieni alkaa nyt ja kestän kaiken tuskan joka lopulta parantaa.
Kaikki saa nyt jäädä.Tapanani on hävetä itseäni, ajattelen jopa vanhempiani, kuinka pettyvät minuun kun "luovutan", vaikka olen aikuinen. Ovat itse kyllä alkoholisteja, joten ei pitäisi välittää. Enkä enää aiokaan.
Keskityn vain itseeni nyt, minulle aivan sama mitä minusta enää ajatellaan. Tiedän jossain syvällä sisälläni, että minun on käytävä tämä läpi.Hyvää sinun jatkoosi myös!
Ap
Kiitos 🤍
On inhimillistä välittää siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Jossain määrin se on meille elinehto, että tulemme muiden hyväksymäksi. Siitä täytyy vain päästää irti silloin, kun ne muiden ajatukset, odotukset ja ehkä jopa vaatimukset ovat terveydellemme haitallisia. Mä jouduin jopa katkaisemaan välit muutamaksi vuodeksi vanhempiini, jotka pyrkivät sabotoimaan terapiaprosessini. Siihen asti olikin ollut elämäni tärkeimpiä asioita pitää perheemme sairaat kuviot salassa. Tuostakin välirikosta selvisin, vaikka se olikin yksi elämäni kivuliaimpia kokemuksia ja tunsin silloin valtavaa syyllisyyttä. Ei vain ollut enää muita vaihtoehtoja, minun oli pelastettava itseni. Nykyään on taas jonkinlaiset välit vanhempienkin suuntaan mahdolliset.
Kun voit paremmin, voit taas antaa itsestäsi muillekin, jos haluat, ja terveemmällä tavalla kuin aikaisemmin, hylkäämättä itseäsi ja omaa hyvinvointiasi.
Kannattaa hakeutua psykoterapiaan, keskusteluapu ei varsinaisesti auta käsittelemään ja jäsentelemään menneisyyttä, saati sitten muuttamaan ajatusmalleja jotka ovat muovautuneet kenties vuosien saatossa nykytilaan. Mutta keskusteluapu on varmaan ihan hyvä alku, 3kk psykiatrisen hoidon jälkeen voit pyytää lääkäriltä b-lausuntoa kuntoutuspsykoterapiaa varten. Mielenterveystalon sivuilta löytyy yksityiskohtaiset ohjeet psykoterapiaan hakeutumista varten. Tsemppiä!