Haastava lapsi ja uupumus?

Joo, eipä sitä tietenkään kokoajan viihdytäkään mut sit se kitinä ja vinkuminen, huoh. Joskus tuntuu päivisin että vois mennä peiton alle hetkeks piiloon. Viikonloppuisin koitan saada otettua vähän omaa aikaa mutta tässä väsymyksessä ei enää oikein tunnu auttavan... ehkä sitä neuvolasta ois sitten kysyttävä neuvoja miten tämän arjen sais siedettävämmäks tai mukavemmaks, ja mistä taas löytyis ilo touhuta esikoisen kans. Rakas hän on tietenkin silti.
Ongelmana pikku kaupungissa asuessa on ettei varsinkaan kesäisin oo oikeen mitään tehdä tai mennä, siis sellasta missä ois muita lapsiperheitä eikä oikeen tukiverkostoakaan valitettavasti ole. Täytyy vaan jaksaa ja toivoa että jossain vaiheessa edes vähän helpottais...

Meillä oli samanlainen esikoinen. Nyt on jo teini ikäinen ja voin sanoa, että ongelmat ei iän myötä helpotu vaan kasvavat. Edelleen kiusaa pienempiä sisaruksiaan ja satuttaa heitä suuttuessaan pahastikin. Härnää, ärsytää ja purkaa pahaa oloaan muihin. Hyvällä tuulella ollessaan on ihan kiva. Teinille on vaikeampi keksiä jatkuvasti mukavaa puuhaa, kun eihän nuo muuta tekisi kuin vain pelaisi koneella. Jos ei ole mitään tekemistä heittäytyy todella rasittavaksi.

Lapsen kanssa voi mennä perheneuvolaan, missä saa ainakin purkaa noita murheitaan ja paineitaan. Siellä voidaan tarvittaessa myös tutkia voiko lapsella olla jotain erityishaasteita. Esim aistiyliherkät tai adhd-lapset uuvuttavat vanhempansa joskus täysin. En tarkoita että nyt pitää hakea väen vängällä joku diagnoosi eikä sitä noin pienelle tehdäkään, mutta jos jotain olisi, voi olla hyvä että asiaan on joku asiantuntija kiinnittänyt huomiota jo varhaislapsuudessa. 

Sinun kannattaa miettiä miten voisit omaa jaksamistasi varjella. Oletko ajatellut töihin menoa ja päivähoitoa? Onko sinulla mahdollisuutta omiin harrastuksiin ja menoihin? Osallistuuko lapsen isä tai isovanhemmat? 

Koululuokassa on yleensä monta haastavaa lasta. Yleensä vanhemmat myös luonteeltaan vahvoja persoonia.
Osalla lapsista puuttuu täysin ns. kotiopetus käytöstavoissa. Tavallaan kotona pönkitetään huonoja käytöstapoja jotta nämä tulevat sitten röyhkeydellään ja käytöstapojen puutteessa pärjäävät elämässä.
Tämä menee nyt vähän otsikon ohi, mutta tosiaan sitä empatiakykyä pitäisi kehittää. Ja miettiä, että onko suvussa "suuria persoonia". Lapsen kyllä pitäisi pystyä kestämään turhautumistakin.

Kannattaa yrittää nyt hakea apua mahdollisimman pian ennen kuin mahdollisesti uuvut kokonaan. Itsellä tuo lapsen haastavuus yhdistettynä lapsista huolehtimiseen aivan yksin miehen ollessa työmatkoilla ja ilman minkäänlaisia tukiverkkoa johti uupumukseen ja masennukseen. Joten tiedä, miten kamalaa on, kun ei saa koskaan levätä! Minun terkkarini sanoi mulle vain, että yritä nyt nukkua ja yritä saada omaa aikaa. Joo, kyllähän sitä oli yrittänyt! Uupuneena sitä ei vain jaksa enää taistella tuulimyllyjä vastaan vaan yrittää vain jotenkin selvitä yhdestä päivästä kerrallaan. Ilo siinä tosin katoaa elämästä vähitellen.

Nyt siis jotain tukiverkkoa hakemaan, jos ei muuta, niin maksullinen lastenhoitaja. Vaadit neuvolasta apua!

Voimia! Kyllä se elämä jossain vaiheessa vielä helpottaa, ihan varmasti.

2

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 10:07"]Lapsen kanssa voi mennä perheneuvolaan, missä saa ainakin purkaa noita murheitaan ja paineitaan. Siellä voidaan tarvittaessa myös tutkia voiko lapsella olla jotain erityishaasteita. Esim aistiyliherkät tai adhd-lapset uuvuttavat vanhempansa joskus täysin. En tarkoita että nyt pitää hakea väen vängällä joku diagnoosi eikä sitä noin pienelle tehdäkään, mutta jos jotain olisi, voi olla hyvä että asiaan on joku asiantuntija kiinnittänyt huomiota jo varhaislapsuudessa. 

Sinun kannattaa miettiä miten voisit omaa jaksamistasi varjella. Oletko ajatellut töihin menoa ja päivähoitoa? Onko sinulla mahdollisuutta omiin harrastuksiin ja menoihin? Osallistuuko lapsen isä tai isovanhemmat? 
[/quote]

Sen verran pakko korjata, että aistiyliherkälle/aistiongelmaiselle voidaan kyllä saada diagnoosi varsin pienenä. Oma esikoinen saanut 3v saakka si-terapiaa aistipulmiin.
.
Meillä siis myös todella haastava esikoinen. Maailman ihanin, kiltein ja empaattisin lapsi, mutta todella haastava. Temperamentti peritty äidiltä (heh heh) ja aistipulmiin yhdistettynä meillä on ollut erittäin rankkoja aikoja... Lapsi oli 6kk kun tiesin, ettei kaikki ole ihan niin kuin pitäisi. Ei esimerkiksi sietänyt pukemista, ei rasvaamista, kiinteiden syömisessä oli suuria ongelmia... Aina on nukkunut huonosti, vauvavuotena noin vartin-puolen tunnin pätkissä, myös öisin.
.
Nyt on 8v ja ihan eri lapsi. Toki ongelmia ja haasteita yhä on, mutta ei mitään taaperovuosiin verrattavaa. Terapia on auttanut suuresti ja ajoittain olen itse käynyt purkamassa tunteita ammattilaisen luona. Liian helposti alkaa nähdä oman lapsensa lähinnä ongelmavyyhtinä, vaikkei haluaisi, kun kaikki päivät täyttyvät niistä haasteista.
.
Hakeudu ap rohkeasti avun piiriin. Voi olla, että teillä kyse on vain haastavasta temperamentista, mutta silloinkin on mielestäni paikallaan saada vähän kättäpidempää haastavan lapsen kasvattamiseen :)

Kiitos kaikille ihanista neuvoista! Ja jaksamista muillekin...
Taidankin heti huomenna ottaa yhteyttä neuvolaan, sinnikkäänä ihmisenä olen jo aivan liian pitkään koittanut vaan jaksaa, haluaisin niin löytää taas ilon olla oman lapseni kanssa. .. aivan ihanahan hän on muuten.
Lapseni takia on haettava apua vaikka se vaikealta tuntuisikin ja varsinkin kun aiemmin koittanut saada apua ei oikein oo saanu sellaista apua mitä tarvis. .. mutta nyt vaadin.
Ap

vinkkinä aplle ja muillekkin. Meidän haastava esikoinen on kuvaamanne kaltainen vain silloin kun syö ruokaa joka ei sovi hänelle. Siis allergioita ainoat näkyvät oireet oli käytöshäiriöt. Vasta 8v iässä oppi sanomaan sopimatonta ruokaa syötyään että huono olo. Siihen asti vain raivosi, töni sisaruksiaan jne jos söi ruokaa jolle allerginen. Sopivalla ruokavaliolla todella helppo ja rauhallinen lapsi. Ilmeisesti lapsella on allerginen refluksi ainakin nyt.

Ja ennen kiviryöppyä niin allergiat näkyivät myös veritesteissä jotka lapselle tehtiin.  Mutta suurimmaksi osaksi sopiva ruokavalio löytyi vain kokeilemalla. Meillä ongelmia aiheutti pähkinät, sitruksen, mansikka, e472c lisäaine, mausteet jne. Mutta nuo ovat yksilöllisiä. 

Toinen lapsemme vaati viihdyttämistä kunnes lapselta löydettiin korvien ilmastoitusmisongelma ja se hoidettiin. Heti putkituksen jälkeen lapsi alkoi leikkiä itsekseen ilman viihdyttämistä ja nukkuminenkin parani.

eli kannattaa myös ottaa huomioon fyysisten vaivojen mahdollisuus.

Meillä on itseasiassa just tutkittu allergiat ja lääkärissä muutenkin käyty... en tiedä onko vielä sitten jotain allergiaa mitä testissä ei näkyny mutta tutkittu on...
Ap

Meillä esikoinen myös kuvaamasi kaltainen ja voin van kertoa, että haastava on nyt murkkuikäisenäkin, ellei suorastaan raivostuttava. Poppakonsteja ei valitettavsti ole. Oma lapseni on myöhemmin kyllä saanut useitakin diagnooseja mm. synnynnäinen unihäiriö, joka selittää ne lukuisat yöherätykset. On siis todettu ihan unitutkimuksessa, että herää poikkeavasti ilman mitään syytä yhtäkkiä hereille useita kertoja yössä. Tavallaan se on tuonut helpotuksenkin, kun on saanut selityksiä asioille. Kaikki ei ole äidin vika, vaan osa asioista on synnynnäisiä eikä niille voi mitään. Apua kannattaa toki vaatia, itse olen tullut kyllä aika pessimistiseksi sen suhteen. Eniten kärsii meidän toinen lapsi, kun esikoisen ongelmien hoito vie niin paljon aikaa.

Kuulostaa ihan mun kuopukselta. Oisko sun mahdollista käydä esim. perhekerhossa, jossa lapselle saisi kaveria? Ja siihen tylsyyteenkin vaan pitää totuttaa, ei voi koko ajan olla viihdyttämässä lasta. Sen kitinän ja huudon kuunteleminen on rasittavaa, mutta yritä kestää sitä. Sen vastapainoksi tarvitset omaa aikaa.

Fakta on se, että lapsesi temperamentti ei siitä muuta. Toki hän kasvaa ja kehittyy. Mun lapsi on nyt 9 v ja viihtyy paremmin nyt jo itsekseen ja enempi löytyy kärsivällisyyttä. Rankimmat ajat tais olla, kun hän oli alle 4 v. Mutta edelleen hän on luonteeltaan sellainen, että vääntöä tulee, koska on itsepäinen. 

Sori, tämä ei varmaankaan auta yhtään.. mulla samanlainen kokemus kuopus pojastamme. Vauvana jo kovin vaativa ja ärtyisä. Nyt on 8v ja edelleen kovin vaativa ja ärtyisä. Valitettavasti se tempperamentti on jo yksilöllä syntymästään. Meiltä vanhemmilta on vaadittu kovasti kärsivällisyyttä ja voimia, että ollaan jaksettu pojan kanssa elää arkea. Mitään diagnoosia hänellä ei ole, onpahan vain hyvin vaativa temperamentiltaan.

Lapsemme on meille tietysti hyvin rakas, mutta olemme olleet hänen kanssaan erityisen tiukilla. Hänen kanssaan eivät päde samat säännöt kuin muiden lastemme kanssa. Toivon vain, että joskus alkaisi helpottamaan. Rakkautta ja rajoja on annettu sekä ollut, vaikka jonkun mielestähän me olemme vain huonoja kasvattajia.

Joten toivotan vain sinulle voimia ja kärsivällisyyttä lapsesi kanssa. Ehkä neuvolassa voisit puhua asiasta, jospa he keksisivät keinoja joilla saisit hieman apua ja helpotusta vaativan lapsen kasvatukseen.

Melkolailla kuten meillä paitsi tuo vaativa 3-v välillä jo jaksaa leikkiä itsekseen. Eli ehkä valoa tunnelin päässä. Just oon ite ihan paskalla mielellä kun illalla tunteja nukuttanut tuota vanhempaa ja vauva herää parin tunnin päästä. Nyt on siis se mun "oma aika", siksi vielä valvon. En edes muista koska yksin käyny edes kaupassa.. Tänään yritin mut miehellä meni hermot vauvan kitinään kun olin lähdössä niin se taas jäi. Haastavan lapsen kanssa on rankkaa. Joku päivä huomaat että hei, tänään joku asia onkin mennyt kivuttomammin jne. Teidän tapaus kuulostaa vielä hieman haastavammalta kuin omamme. Tsemppiä! Lehmän hermoista, kekseliäisyydestä ja rutiineista ja ajasta kai suurin apu..

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:26"]

Meillä on itseasiassa just tutkittu allergiat ja lääkärissä muutenkin käyty... en tiedä onko vielä sitten jotain allergiaa mitä testissä ei näkyny mutta tutkittu on... Ap

[/quote]

Oletko kokeillut koskaan antaa lapselle vaikka kaksi vuorokautta särkylääkettä, voiko paremmin? J erikseen antihistamiinia vaikuttaako lapsen oloon?

Kaikki allergiat ei näy testeissä. Eli kannattaa seurata vaikuttaako eri ruuat kuitenkin lapsen oloon.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:09"]

Kiitos kaikille ihanista neuvoista! Ja jaksamista muillekin... Taidankin heti huomenna ottaa yhteyttä neuvolaan, sinnikkäänä ihmisenä olen jo aivan liian pitkään koittanut vaan jaksaa, haluaisin niin löytää taas ilon olla oman lapseni kanssa. .. aivan ihanahan hän on muuten. Lapseni takia on haettava apua vaikka se vaikealta tuntuisikin ja varsinkin kun aiemmin koittanut saada apua ei oikein oo saanu sellaista apua mitä tarvis. .. mutta nyt vaadin. Ap

[/quote]

Juuri näin. Vaikka lapsi on pieni, on hyvä päästä tutkimuksiinkin ajoissa. Kyse voi olla toki tempperamentista. Mutta syynä saattaa olla niin monia asioita aistiyliherkkyydestä vaikka kielen kehityksen ongelmiin. Esim. kielenkehityksen ongelmatkin voi olla sellaisia, ettei puheessa ole vikaa, mutta lapsi ei aina ymmärrä kaikkia puhuttuja sanoja ja turhautuu. Tai kovat äänet käy korviin, jos on aistiyliherkkyyttä. Ihan mitä vain. Mutta sinulla on helpompi olla, jos saatte tietää keinoja, millä voi auttaa lasta ja voit lopettaa itsesi syyllistämisen huonona äitinä.

Minulla itsellä on sellainen lujatempperamenttinen lapsi. Olen joutunut kasvattamaan älyttömällä kurilla hänet, että itseäkin on välillä säälittänyt. Tiukkaa struktuuria, kun oli pieni, koska ei kestänyt yllättäviä asioita ja muutoksia. Silti ihan normaali lapsi, että kyllä näitä tempperamenttieroja voi olla, vaikka ei olisi mitään neurologista ongelmaakaan. Mutta jos kaikki kartoitetaan, sinun on helpompi suhtautua asiaan, kun tiedät, mistä on kyse tai onko mistään. Tämä kovapäälapseni on nyt murkku ja pillastuu vieläkin joskus, mutta olen oppinut keinoja, joilla hänen kanssaan saadaan suuret tunteet kuriin ja ohjattua käytöksen asialliksi. Yksi syy hänellä on verensokerin heilahtelu. Ei ole siis sokeritautia tai mitään. Mutta on aina ollut huono syömään tai siis unohtanut syömisen, kun se ei ole hänelle ollut tärkeä juttu. Kun alkaa nykyäänkin raivoamaan, tarjoan ensin ruokaa ja sitten vasta keskustellaan. Jos ruoan jälkeen ei huokaise tyytyväisenä ja lempeänä, niin sitten on hänellä joku asia, mikä painaa mieltä.

Voimia sinulle, äläkä uuvuta itseäsi liikaa.