Lue keskustelun säännöt.
Onko kumppanin uskonto/ arvomaailma sulle tärkeää?
Pohdiskeleva
21.02.2022 |
Mietin, kun mun deitillä oli erääseen "harvinaisempaan" uskontoon liittyvää materiaalia aika paljon kirjahyllyssä ja bongasin myös rukoushelmet makuuhuoneen yöpöydältä .
Tyyppi vaikutti kyllä ihan täysijärkiseltä muuten, mutta olen itse peruskristitty ja minusta tuntuisi hieman oudolta kuvitella aloittavani parisuhdetta jonkun sellaisen kanssa jonka elämänkäsitykset ja -arvot poikkeavat niin rajusti omistani.
Mitä mieltä te ootte, onko kumppaniehdokkaan uskonto tai arvomaailma tärkeä juttu?
Kommentit (29)
Tietenkin sillä on väliä. En voisi olla abrahamilaisen tai ateistin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. Buddhalaiset käyttävät noita rukoushelmiä. En ole itse buddhalainen, mutta kunnioitan paljon buddhalaista filosofiaa. (Muutamaa ääritapausta lukuunottamatta) hyvin rauhaa rakastava uskonto. Hyvin voisin kuvitella seurustelevani buddhalaisen kanssa.
Suurinpiirtein samoja mietteitä viimeistä lausetta lukuunottamatta. Buddhalaisuus ainoa uskonto, josta löytyy positiivisiakin asioita. En silti voisi kuvitella jonkun varsinaisen buddhalaisen kanssa seurustelevani.
On sillä merkitystä ja paljonkin. En jaksa sitä ääriuskisten jatkuvaa uskon esilletuomista ja muiden tuomitsemista. Parisuhteessa täysin mahdoton ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin sillä on väliä. En voisi olla abrahamilaisen tai ateistin kanssa.
Pastafari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin sillä on väliä. En voisi olla abrahamilaisen tai ateistin kanssa.
Pastafari?
Ei. Ja pastafarismi on vitsi, kuten varmasti tiedät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tietenkin. Itse olen ateisti, enkä usko että voisin olla kenenkään sellaisen kanssa, jonka elämässä uskonnollisuus tai hengellisyys näkyy selkeästi, uskonnosta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Olen spirituaalinen ja haluan kumppanin, joka ajattelee myös samoin. Muutenkin arvomaailmojen ja tulevaisuuden tavoitteiden on mentävä yksiin.
😄 minä olen spirituaalinen ja mies lähinnä naureskeli henkimaailman hommille. Nyt on nauru loppunut ja sanoi, että pakko on näköjään myöntää, että jotakin on, kun on minun juttujani kuunnellut ja todeksi kokenut.
En mitenkään tyrkytä kuitenkaan, koska ajattelen niin, että jokainen saa itse miettiä mitä haluaa ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Meinasi olla kynnyskysymys, että kuuluu ev.lut kirkkoon ja antoi lapsensa mennä rippikouluun. Mikään krishnahomma tms. ei haittaisi, koska ne liittyy henkisyyteen, terveisiin elämäntapoihin ym, mutta kristitty, muslimi ym. sortouskonnon sokea harjoittaja tai hiljaa hyväksyjä ei saa mun hyväksyntää.
Krishnahommissa uskonto sanelee myös paljon elämää, on esim. paljon kiellettyjä asioita ja rituaaleja, mitä pitää suorittaa.
No mä en edes tiedä, mitä tuo krishnahommat saattaisi tarkoittaa, koska eihän se mikään oikea sana tai määritelmä ole. Viittasin itämaisiin.. olkoon sitten buddhalaista, hindulaista tai vaikka kungfutselaista. Ei se haittaa, jos vakaumus sanelee elämää ja noudattaa tapoja ja rituaaleja, sehän vaan on hyvä, kertoo kurinalaisuudesta ja tuo rytmiä ja struktuuria elämään. Eniten mua haittaa välinpitämätön tapakristillisyys, islamilaisuus, katolisuus ym. riisto- ja hyväksikäyttöuskonnot ja niiden hiljainen hyväksyntä osana elämää sen kummemmin ajattelematta. Toki kiihkouskovaisuus on ongelma myös.
Itämaisiin uskontoihin liittyy vahvasti aito eettisyys, hyvyys ja rauhan tavoittelu, kuin myös usein hyvät elämäntavat. Itse olen agnostinen ateisti, enkä harjoita mitään valmista omaksuttua filosofiaa tms, mutta eettisyys ja terveet elämäntavat ovat tärkeitä.
Krishnahommissa uskonto sanelee myös paljon elämää, on esim. paljon kiellettyjä asioita ja rituaaleja, mitä pitää suorittaa.