Parisuhteesta toiseen

Jos aikaisemmassa suhteessa ongelmia niin eikö ne ongelmat yleensä seuraa uuteenkiin suhteeseen. Miksi ei voi käsitellä asioita sekä eroa ensin. Mies jätti minut uuden takia ja 3vuoden päästä tuli minulle vinkumaan miten huonosti kaikki on mennyt. Takas en ottanut enkä edes sääliä antanut. Sitä saa mitä tilaa.

Minulla olisi kaksi tarinaa.

Olin seurustellut puolisen vuotta miehen kanssa, joka oli sitä ennen jo vuosia ollut hyvä ystäväni, joten suhde oli kyllä syvemmällä ja vakavammalla pohjalla kuin tuosta lyhyestä ajasta voisi päätellä. Lomamatkalta kotiin palatessaan mies kertoi välittömästi ihastuneensa siellä toiseen naiseen. Tämä nainen oli sattumalta tulossa piakkoin vielä käymään Suomessa. Suorastaan näin miehestäni, että nyt on tosi kysymyksessä, eikä olisi tullut mieleenkään asettua esteeksi. Mies tutustui sitten naiseen paremmin kun tämä kävi Suomessa (ei kuitenkaan pettänyt minua, koska olimme sopineet että suhde lopetetaan ennen kuin seksiin ryhdytään muiden kanssa). Tuon ajan loppupuolella mies lopetti suhteemme, koska halusi olla tuon toisen kanssa. Aivan kamalaahan se oli minun kannaltani, mutta selviydyin siitä ajan kanssa kyllä. Selviytymistä edesauttoi se, että mies ei pettänyt eikä valehdellut minulle mistään missään vaiheessa, vaan kaikki kortit olivat koko ajan pöydällä, tiesin, missä mennään ja keskinäinen kunnioituksemme säilyi loppuun asti. Mies on edelleen onnellisena yhdessä tuon uuden kanssa ja heillä on neljä lastakin.

Toinen tarina. Nykyinen mieheni on ihastunut suhteen ulkopuoliseen naiseen. Hänkin on tästä minulle rehellinen, mutta tällä kerralla minä en ole varma, johtuuko ihastuminen enemmän miehen tyytymättömyydestä omaan itseensä kuin meidän suhteemme puutteista. Suhdetta on takana jo vuosia, ja niiden aikana olen oppinut tuntemaan miehen persoonallisuuden. Tiedän, miten hän saisi elämäänsä omalta kannaltaan paremmaksi ihan itseään ja elämäntaitojaan kehittämällä, mutta jos yritän puhua asiasta, mies ei ota tuota tietoa vastaan. En tiedä miten tässä lopulta käy, mutta sen tiedän että jos mies aloittaa suhteen tuon ihastuksen kanssa, samat ongelmat häntä seuraavat siihenkin suhteeseen ja pian hän on taas tässä samassa tilanteessa jossa on nyt minun kanssani.

Ihmiset muuttuu aika useinkin erilaisiksi vuosikymmenten kuluessa. Minkä takia tätä on niin vaikea myöntää? Minulle ja meille kävi juuri niin ekassa liitossa. Oltiin tosi nuoria kun mentiin naimisiin. Kahdenkymmenen vuoden päästä toisistamme valovuosien päässä, noin runollisesti ilmaistuna. Tai vielä runollisemmin: nuorina lensimme kuin kaksi sudenkorentoa, sitten mieheni muuttui muurahaiseksi. Kun meillä ei enää ollut mitään muuta yhteistä kuin lapset, minä hakeuduin suhteestamme pois, rakastuin toiseen mieheen jä lähdin. Nyt olen ollut tuon toisen kanssa jo 8 vuotta, edelleen rakastuneena ja onnellisena. Päivääkään en tästä uudesta ajasta vaihtaisi pois. Toisaalta nuoruuden virheet ja huuma on sekin ollut tarpeen, kaikki meni niin kuin sen piti mennä.

Edellinen suhde kesti yli 5v, uuden kanssa olemme olleet yhdessä vuoden. En pohtinut juurikaan suhteesta lähtöä, uuden miehen ilmestyminen kuvioon oli vain viimeinen niitti eroamiselle, huonoa aikaa oli ollut takana kauan. En tiennyt uuden olevan parempi, tuntui vain hyvältä lähteä. Kerroin muutamalle läheisimmälleni melko suoraan, ja eron jälkeen aloimme uuden kanssa olla yhdessä julkisesti muutaman viikon päästä

Ei kannattanut. Kuvittelin että ruoho on vihreämpää toisaalla. Rakkaus entiseen ja ihastus uuteen. Ihastus katosi ja rakkaus ei alkanut. Sain sen minkä ansaitsinkin eli menetin kaiken ja jäin yksin. En pettänyt.

Itse olen kerran vaihtanut "lennosta " toiseen, nenilleen tuli, menetin molemmat. Uusi mies löysi uuden naisen

Tuolla joku kirjoitti aiemmin:

"Jos aikaisemmassa suhteessa ongelmia niin eikö ne ongelmat yleensä seuraa uuteenkiin suhteeseen."

Ei todellakaan seuraa. Nuoruudessa avolitossa eläneenä ongelmana oli nimenomaan miehen mieltymys alkoholiin, kavereiden kanssa saunailloissa kaljan kittaaminen ja sitä kautta pilkkuun saakka bubeissa istuminen vähintään pari kertaa kuussa. Vaikka olimme rakadtuneita ja hän kertoi usein kuinka oli aina halunnut vain minut mutta kun sai piti minua itsestään selvyytenä ja suurinosa asioista meni aina minun edelle. Kuka muu tahansa pyysi häneltä mitä tahansa tai kaveri tarjos kaljat ja houkutteli johonkin talkoisiin ja illaksi saunomasn tms, kaikki meni minun edelle. Itselläni oli ihan toisenlainen tärkeysjärjestys. Hän oli minun prioriteetissä aina 1.

No, erohan (kipeä) siitä tuli mutta uudessa suhteessa ei ollut näitä ongelmia eikä minunkaan tarvinnut itkeä ja kiukutella kun ongelma poistui. Olin itsekin paljon rennompi kun minun ei tarvinnut toistuvasti pelätä mitä tapahtuu ensi tai sitä seuraavana viikonloppuna eikä minun toiveita sivuutettu jatkuvasti.

Olin exän kansa 20 vuotta. Avioliiton viimeiset vuodet oli huonot. Ei puhuttu, ei nukuttu yhdessä ei tehty mitään yhdessä. Näin siksi, koska ex niin halusi. Ei mitään selitystä. Eroa mietin pari vuotta. Yhteiset lapset ja talo jarrutti ja tietysti läheisten reaktio.

Ihastuin toiseen. Pitkään ihastelin kaukaa. Sitten häneltä tuli viesti. Sain puhua kaikesta miehen kanssa ja tunteista myös. Tiesin että parempaa on luvassa kuin avioliitossa ja mies oli tuttu ennestään. Pettänyt en. Ilmoitin erohaluni exälle ennen kuin suhteesta tuli fyysinen. 

Äidille ja lapsille erosta kertominen oli hankalaa. Muille kertominen oli helpompaa.  Hyvin kuitenkin meni kaikki. Itse kerroin uudesta suhteestani heti läheisilleni mm äiti, sisar, ystävät. Asia levisi muille ihmisille kuitenkin vasta paljon myöhemmin, kun mies asiasta kertoi. Hän koki tilanteen hankalampaa.

Kukaan ei ole pahaa asiaa sanonut erosta tai uudesta suhteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Olin exän kansa 20 vuotta. Avioliiton viimeiset vuodet oli huonot. Ei puhuttu, ei nukuttu yhdessä ei tehty mitään yhdessä. Näin siksi, koska ex niin halusi. Ei mitään selitystä. Eroa mietin pari vuotta. Yhteiset lapset ja talo jarrutti ja tietysti läheisten reaktio.

Ihastuin toiseen. Pitkään ihastelin kaukaa. Sitten häneltä tuli viesti. Sain puhua kaikesta miehen kanssa ja tunteista myös. Tiesin että parempaa on luvassa kuin avioliitossa ja mies oli tuttu ennestään. Pettänyt en. Ilmoitin erohaluni exälle ennen kuin suhteesta tuli fyysinen. 

Äidille ja lapsille erosta kertominen oli hankalaa. Muille kertominen oli helpompaa.  Hyvin kuitenkin meni kaikki. Itse kerroin uudesta suhteestani heti läheisilleni mm äiti, sisar, ystävät. Asia levisi muille ihmisille kuitenkin vasta paljon myöhemmin, kun mies asiasta kertoi. Hän koki tilanteen hankalampaa.

Kukaan ei ole pahaa asiaa sanonut erosta tai uudesta suhteesta. 

No shit sherlock. Että jätetty kokee tilanteen hankalampana. Mutta se nyt ei varsinaisesti ollut pointti miksi vastasin, vaan viimeinen lauseesi. Ystävillä ja tuttavilla on yleensä pelisilmää ja käytöstapoja. Olisi outoa jos ne tulisivat sinua syyllistämään tai haukkumaan päin naamaa. Se mitä he oikeasti ajattelevat siitä että jätit puolisosi ja rikoit perheen, ei todellakaan tule esille kun heidän kanssaan käyt päiväkahvilla. Mä olen itse ollut jättäjä ja jätetty, sekä toiminut tuossa ystävän roolissakin. Ystävän roolissa tärkeintä on tukea sitä omaa kaveria, sillä ero ja perheen hajoaminen on aina vaikea paikka, vaikka olisi itse se joka lähti. Pahinta on siinä tilanteessa mennä tuomitsemaan ja latelemaan jotain elämän totuuksia. Kyllä se on vain kuuntelemista ja myötäilemistä.