Istun kuolevan ystäväni luona
Istun tässä ja tstävä nukkuu. Pötköttelin äsken hänen vieressään, katselin telkkaria. Ystävä puhuu sekavia, en saa häntä suihkuun, siitäkin on huono omatunto, mutta en uskalla yksin.
Tällainen päivä. Välillä on haikea olo, mieleen tulee yhteiset hauskat hetket. Vielä en itke, ei voi tietää, meneekö vielä päivä vai kuukausia.
Kerroin vaan. Jos joku kertoisi vastaavasta tilanteesta elämässään, se olisi mielenkiintoista.
Kommentit (10)
Ja palstailet samalla?! Entä jos vain olisit läsnä?
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 11:48"]Olet hyvä ihminen! Voimia :)
[/quote]
Tämä. Kaikkea hyvää.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 11:49"]Ja palstailet samalla?! Entä jos vain olisit läsnä?
[/quote]
Juu, palstailen. En jaksa taukoamatta tuijottaa nukkuvaa kaljua ihmistä. Olen läsnä välittömästi, kun heräilee välillä.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 11:49"]
Ja palstailet samalla?! Entä jos vain olisit läsnä?
[/quote]
Ystävä NUKKUU!
On tuo rankkaa. Ja jotenkin siinä hetkessä menee se huomio ihan vaan niihin päivän askareisiin ja elämään. Se suru iskee vasta sitten kuoleman jälkeen. Näin ainakin minulla. Itkut itkettiin vasta sitten.
Kun se kunto lähtee romahtamaan, voi romahdus olla tosi nopea. Meillä meni tuosta suihkuvaikeuksista vain 3 vkoa kuolemaan eli nyt jos on jotain, mitä haluat vielä ehtiä tehdä, tehkää. Jos haluatte vaikka katsoa albumista valokuvia yhdessä tai muuten muistella elämänne yhteisiä hetkiä, nyt olisi aika. Et voi enää olla varma huomisesta.
Ihan hirveän rankkaa aikaa, mutta ihana, että voit olla ystäväsi luona. Kaikki kivut tuntuvat yksin ollessa paljon pahemmilta. Kun ystävääsi ei enää ole, voit olla tyytyväinen siihen, että löysit aikaa näihin hetkiin.
Tsemppiä. Ihanaa että olet läsnä. Olet todella hyvä ihminen kun olet siellä ystävän luona. Toivottavasti hän ei kärsi.
Voimia. Viisi vuotta sitten olin samassa tilanteessa. Olin surusta ja järkytyksestä lukossa ja itku ei tullut ja sisällä oli ihmeellinen hiljainen seisahtunut tunne. Voimia saattomatkalle. Pidä lähellä ja silitä.
Kiitos ihanista kommenteistanne. Kipuja ei onneksi ole, on kipulaastari.
En ole hyvä ihminen, mutta lupasin olla tukena, kun sairaus todettiin. Tottakai olen, miehensä täytyy käydä töissä, olen lomalla niin pystyn auttamaan.
Varmaan koko lähipiiri on "antanut luvan lähteä". Kukaan ei enää toivo ihmettä.
Haikeaa.
ap, minulla tuli aivan kylmät väreet. Teet todella arvokasta työtä. Et varmasti voi itse edes uskoa miten valtavan suuri apu ja tuki olet ystävällesi ja hänen miehelleen ja koko lähipiirille.
Et varmasti koskaan tule sitä katumaan, että olet hänen luonaan jaksanut olla. Se on todella rankkaa, mutta ystävälläsi on näin paljon helpompaa.