Perintöriidat sisarusten kesken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntin vaan kaikki. Turhilta ridoilta ja katkerudelta säästytte. Kun kaikki saa saman suman käteen. Kaatopaikalla kaikki mitä pelastusarmeja tai fida ei huoli.Yksi henkilö vaikka otaa yhden vanhan tyynyliinan siitä nousee vuosikymmenen sota.

Kuulostaa ihanalta! olisikin noin helppoa! 

Meillä on vaan se, ongelma,. että sisraukset eivät suostu. myymään. Meitä on kolme. 

Yhteisomistus on kaikista pahin. Jossain vaiheessa riidat 100% varmuudella! 100%!!!!!!!

Olen ymmärtänyt niin että jos yksikin pesän osakas vaatii pesän jakoa niin se on tehtävä. Eli kaikki myyntiin ja rahat jakoon. Paitsi jos joku osakkaista halua ostaa muiden osuudet itselleen .Edellyttäen tietenkin että kuviossa ei ole esim leskeä jolla on asumisoikeus. Sanokaa jos olen väärässä.

Olet oikeassa. Lesken asumisoikeus (irtaimistoineen) säilyy, muun omaisuuden, jos sitä on, voi jakaa. Talo/asunto sitten kun leskestä loppuu virta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntin vaan kaikki. Turhilta ridoilta ja katkerudelta säästytte. Kun kaikki saa saman suman käteen. Kaatopaikalla kaikki mitä pelastusarmeja tai fida ei huoli.Yksi henkilö vaikka otaa yhden vanhan tyynyliinan siitä nousee vuosikymmenen sota.

Kuulostaa ihanalta! olisikin noin helppoa! 

Meillä on vaan se, ongelma,. että sisraukset eivät suostu. myymään. Meitä on kolme. 

Yhteisomistus on kaikista pahin. Jossain vaiheessa riidat 100% varmuudella! 100%!!!!!!!

Olen ymmärtänyt niin että jos yksikin pesän osakas vaatii pesän jakoa niin se on tehtävä. Eli kaikki myyntiin ja rahat jakoon. Paitsi jos joku osakkaista halua ostaa muiden osuudet itselleen .Edellyttäen tietenkin että kuviossa ei ole esim leskeä jolla on asumisoikeus. Sanokaa jos olen väärässä.

Kyllä. Mutta asia ei ole noin yksinkertainen. Ihmissuhteet ovat todella monimutkaisia. Kyseessä on ihmiset joiden kanssa olet elänyt koko elämän.  

Jos vaadin perinnön jakoa, tuntuu, että isken puukon sisarusteni selkään. He loukkaantuvat siitä, että haluankin lähteä myymään suku/kotitilaa. He (käsittääkseni) haluaisivat jatkaa yhteisomistusta. Ja eivät halua myydä. 

Siis meillä on tilanne se, että itse en ole kiinnostunut enää pitämään taloa pystyssä. Liikaa työtä. En yksinkertaisesti vaan jaksa enää. Työelämä on raskasta ja vapaa-aika todella arvokasta! Tilalla on myös paljon metsää, jonka hoitamiseen menee aikaa. Kaiken lisäksi homma on alkanut menemään siihen, että yksi sisaruksista ei tee omaa osuttaan, mutta esim. metsän myyntirahat kyllä kelpaavat. Eli ajautuu pikkuhiljaa riitoihin. 

Olen jopa miettinyt, että' lahjottaisin vaan sisaruksilleni kaiken. Itsellä'ni on ihan tarpeeksi rahaa ja kaikista isoin "palkinto" olisi se, että pääsisi vaan eroon tuosta tilasta. Jos vaikka jälkeenpäin kuulisin, että sisarukseni olisivat kuitenkin ,myyneet sen, ei harmittaisi yhtään. En vaan jaksa enää :( ...

No ilmoitat vain, ettet halua perintöä ja asia on sillä selvä. Jännä, että sinä et ajattele, että sisaresi kohtelevat sinua väärin kun eivät suostu jakoon vaikka olet perustellut, ettet halua työmäärän ja muitten syitten takia yhteisomistusta. Olet kynnysmatto johon sisaresi pyyhkivät jalkansa. Mutta eipä se haittaa jos haluat olla.

Kuten muut jo ovat sanoneet: Vaadi pesä jaettavaksi. Se on perinnöstä luopumisen lisäksi ainoa lain mahdollistama keino saada jämähtänyt tilanne selkenemään.

Perinnöstä luopuminen siirtäisi osuutesi pesästä omille perillisillesi ikäänkuin olisit kuollut. Eli ongelma ei sillä ratkeaisi jos sinulla on lapsia. Kanna itse vastuusi.

Vaadi siis pesä jaettavaksi.

Jos haluat luopua perinnöstä niin ohjeet löytyvät hakusanalla: perinnöstä luopuminen.

Minäpä avaudun nyt jo ennakkoon perintöriidoista joita ennustan vaikkei vanhempamme ole kuolleet edes. Tai meillä on vain äiti, hänellä mies mutta miehen omaisuuteen ei olla rintaperillisiä.  On iso talo maalla ja metsät pellot ym. Siskoni on ollut aina sellanen hiton vässykkä joka ei ole pistänyt tikkua ristiin "vanhempiemme eteen", ei hän tehnyt nuoruudessakaan kotona mitään muutakun petasi oman sängyn ja pakotetusti joskus kantoi matot pihalle tuulettumaan. Koskaan ei laittanut ruokaa (ei siis edes kiinnostanut opetella perus juttuja), ei tarvinnut tiskata ei mitään, hän luki, teki läksyjä tai nysväsi jotain käsitöitä. Sittemmin on kai jotenkin huolehtinut huushollistaan ja lapsistaan kun on ollut pakko vaikkakin kun heillä kävi kylässä katsoin aina kauhulla sitä tavarapaljouden sekamelskaa, sotkua, pyykkivuoria, likaisia tiskejä, rupsahtaneita kuivuneita huonekasveja, kamalan pahanhajuisia käsi pyyhkeitä ym ym, hyi hitto, mutta kai on oppinut edes ruokaa laittamaan kun on saanut lapset aikuisiksi ja maailmalle.  MUTTA, nyt kun pitäisi vanhuksia käydä auttamassa ja edes kerta vuoteen ihan vaan tervehtimässä "muodon vuoksi" niin eipä hän pistä tikkua ristiin. Hän saattaa soitta jouluna ja äidin syntymäpäivänä, käy lähihautausmaalla laittamassa kukat yhdelle haudalle muttei käy kylässä vanhuksilla??? Siis miten tunnevammainen voi olla (tai sitten häpeää itsessään jotain esim ulkonäköään tai sairauttaan) ettei halua näyttäytyä. Ihan s...tanan sama miten rankkaa on kuunnella höppänöiden vanhusten jo aiemmin  30x kuultuja jaarituksia ja aivan loputonta puhetulvaa, mutta kyllä sen verran hänellekin mutsi lapio yhä rahaa (vaikkei todella tarvitseisi) että sen eteen vaikka muodon vuoksi pitäisi käydä tervehtimässä ja auttaa vaikka pikkusen jossain kotiaskareissa. Ei tämä hiton hynnetyinen ei tikkua pistä ristiin mutta perintö varmasti kelpaa. Kauhulla odotan että toivottavasti eivät jätä meille mitään yhteistä koska tiedän että hän ei tule tekemään minkään eteen yhtään mitään. 

Luojan kiitos, meillä on realisoitu kaikki rahaksi. Näitä, kun lukee, niin kyllä on kiitollinen. Onneksi ei ole noita jääriä vanhempia, jotka haluaa pitää kaikesta kiinni loppuun asti. Hyvin viihtyvät 55+ talossa vuokralla ja nauttivat elämästä.