En rakasta miestäni enää mutta pelkään erota

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä nyt täysin huonosti mene, tasaista arkea. Joskus on erimielisyyksiä. Minusta vain on pitkään tuntunut siltä etten pysty toteuttamaan itseäni niinkuin haluan ja avioliitto estää sen. Mieheni on hyvä, rauhallinen ja kiltti ihminen mutta tuntuu että jotain puuttuu. En ole varma johtuuko se minusta tai suhteesta, perhe-elämästä.... mikään ei oikein loksahda kohdilleen. Voinhan minä yrittää vielä jos jotain muutosta tulee. Ap

Miten avioliitto estää sinua toteuttamasta itseäsi?

Kerro esimerkki?

Tuntuu että onnistut. Koska se lähtee oman asunnon hankinnasta, se voi löytyä. Nuorena pelkäsin aina erota väärästä seurasta tai lähteä suoraan, mutta onnistuin lopulta ja elämä on parempi siten. Oikea voi löytyä uudestaan sinulle tai sinkkuna hyvä. Voit saada uusia näkökulmia asiaan, eikä ero olekaan niin pelottava ja elämässä joskus pelkää kuitenkin jotain - kunnes saa järjen siihen.

Tässä yhteiskunnassahan vahva normi on se, että alkuhuuman vielä ollessa päällä eli muutaman vuoden sisään tapaamisesta kannattaa mennä naimisiin ja tehdä lapset. Sen jälkeen seksi ja läheisyys ynnä muu saakin loppua koska pitää aina laittaa lapsi etusijalle ja olla pelkkä isi ja äiti. Ydinperhe elämä on sitä. Eikä erota saa tai kannata koska ei ole enää miestä tai naista tai heidän halujaan, on vain isyli ja äityli jotka elävät vain lasta varten. Eikä vaihtamalla parane koskaan. Paitsi jos se toinen hakkaa niin ehkä paranee. Mutta silloinkin olet särrrrrkenyt ydinperheen ja lapset kärrrrsii. Olisit valinnut aikoinaan paremmin, oma vikasi että tulit hakatuksi.

Eroa! Ajattele asiaa niin, että teillä molemmilla on mahdollisuus sutten löytää puoliso jota rakastaa, niin kauan kuin olette yhdessä riistätte toisiltanne mahdollisuuden löytää jotain tajunnanräjäyttävää. Lapsellekkin parempi malli ihmissuhteista, muuten hän oppii että rakkaudettomuus ym. on normaalia parisuhteessa ja kokee onnettomia suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä nyt täysin huonosti mene, tasaista arkea. Joskus on erimielisyyksiä. Minusta vain on pitkään tuntunut siltä etten pysty toteuttamaan itseäni niinkuin haluan ja avioliitto estää sen. Mieheni on hyvä, rauhallinen ja kiltti ihminen mutta tuntuu että jotain puuttuu. En ole varma johtuuko se minusta tai suhteesta, perhe-elämästä.... mikään ei oikein loksahda kohdilleen. Voinhan minä yrittää vielä jos jotain muutosta tulee. Ap

Voitko kertoa lisää, mitä haluaisit tehdä ja olla?

Minä huomasin, että mies ei varsinaisesti kieltänyt mitään, mutta tuli huinotuuliseksi ja murjotti ja piikittelikin, jos tein jotain mitä hän ei pitänyt tarpeellisena. Opin kävelemään munankuorilla.

Toista ei pysty muuttamaan, mutta omaa suhtautumista voi.

Muuta itseäsi ja tee muutoksia toimintaasi myös miestäsi kohtaan. Osoita, että arvostat häntä.

Mitä odotat parisuhteelta? Kerro se hänelle.

Menkää parisuhdeterapiaan.

Eroaminen ei välttämättä tuo onnea. Sinulla on kiltti ja kunnollinen mies. Ole iloinen siitä.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Toista ei pysty muuttamaan, mutta omaa suhtautumista voi.

Muuta itseäsi ja tee muutoksia toimintaasi myös miestäsi kohtaan. Osoita, että arvostat häntä.

Mitä odotat parisuhteelta? Kerro se hänelle.

Menkää parisuhdeterapiaan.

Eroaminen ei välttämättä tuo onnea. Sinulla on kiltti ja kunnollinen mies. Ole iloinen siitä.

Tsemppiä!

Aloittaja itse vastaa? Miksi ihmeessä, kun tiedät, että sinulla on kunnollinen mies. Äsken olit eroamassa. Et siis tiedä mitä halua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä nyt täysin huonosti mene, tasaista arkea. Joskus on erimielisyyksiä. Minusta vain on pitkään tuntunut siltä etten pysty toteuttamaan itseäni niinkuin haluan ja avioliitto estää sen. Mieheni on hyvä, rauhallinen ja kiltti ihminen mutta tuntuu että jotain puuttuu. En ole varma johtuuko se minusta tai suhteesta, perhe-elämästä.... mikään ei oikein loksahda kohdilleen. Voinhan minä yrittää vielä jos jotain muutosta tulee. Ap

Miten avioliitto estää sinua toteuttamasta itseäsi?

Kerro esimerkki?

Avioliitto kahlitsee ihmisen. Kokoajan pitää miettiä miten pitää toinen onnellisena ja vaikka tekeekin kaikkea mikä tekee onnelliseksi niin mies ei näytä sitä että on tyytyväinen minusta. En tarkoita että pitäisi jatkuvasti sitä näyttää mutta esim. jos teen erityisen hyvää ruokaa niin voisi edes kehua sitä, mutta ei, syö ruuan eikä puhu mitään. Tai näyttää että välittää minusta muinakin päivinä kun vain äitienpäivänä ja syntymäpäivänä. Olisi mukava saada palautetta siitä millainen olen, olisi edes negatiivista mutta ei sitäkään. Miehellä ei ole mitään mielipidettä. Hän on sulkeutunut.

On vaikea elää ihmisen kanssa joka on puhumaton, hiljaisuus tappaa hitaasti ainakin minun kohdallani. En pysty hengittämään, olemaan oma itseni. Tai jos olen niin tuntuu että etäännyn miehestäni entisestään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä huomasin, että mies ei varsinaisesti kieltänyt mitään, mutta tuli huinotuuliseksi ja murjotti ja piikittelikin, jos tein jotain mitä hän ei pitänyt tarpeellisena. Opin kävelemään munankuorilla.

Mulla sama, paitsi veitsenterällä ja tulisilla hiilillä.