Kun organisaatiokäsitykset eivät natsaa.

"Organisaatiokäsitys" kuulostaa turhan juhlalliselta; on siis vain ihan kodin järjestyksestä kyse. Mutta juttu on näin:

Minulla on AS. Se ei varsinaisesti nyt kuulu tähän ongelmaan, mutta tietyllä tavalla vaikeuttaa sitä, koska minulla on omat omalaatuiset tapani toimia, jotka olen löytänyt vuosien erehdysten kautta. Esimerkiksi lapsena minulla oli vaikeuksia pitää huonettani siistinä, mutta se ei ollut "normaalia" epäsiisteyttä. Huoneeni oli parhaimmillaan totaalisessa pikkutarkassa järjestyksessä, mutta jos "systeemiäni" sotkettiin, koko juttu romahti ja tilalle tuli totaalinen kaaos.

Tietyllä tavalla sama kuvio on säilynyt minulla aikuisuuteen asti. Jos saan järjestää asiat omalla tavallani, kaikki on hyvin, kaikki pysyy järjestyksessä ja olen onnellisempi. En ole luonteeltani ollenkaan epäsiisti; itse asiassa vihaan kaaosta ja epäjärjestystä, minua ahdistaa jos yksikin tavara on siellä minne se ei kuulu.

Mutta ongelma on, että asun ihmisen kanssa, jonka käsitys järjestyksestä on täysin erilainen kuin minulla. Tämä perheenjäseneni ei pysty siivoamaan (siis ei konkreettisesti pysty, ei ole laiskuudesta kyse vaan fyysisestä sairaudesta), joten siistiminen on jäänyt kokonaan minun kontolleni. Ja ongelma on nyt kärjistynyt aika pahasti. En saa pidettyä mitään järjestyksessä, koska tämä perheenjäseneni pitää kiinni siitä omasta järjestyksestään, joka on siis minun aivojeni mukaan "väärä" järjestys. Jopa siivoaminen ahdistaa, kun minusta tuntuu, että laitan siivotessani kaikki tavarat ihan vääriin paikkoihin kuin missä niiden kuuluisi minun järkeni mukaan olla. Tämän lisäksi perheenjäsenelläni on liikaa tavaraa. Omiani olen karsinut, mutta hän ei suostu luopumaan mistään ja itse asiassa hankkii aina jotain lisää, etenkin vaatteita, joille ei ole kaappitilaa. Tämä pahentaa tietysti tilannetta entisestään.

Olisiko kellään suositella vaikka jotain organisaatiokirjoja? Kuten sanottua, minulle on todella vaikeaa pitää yllä järjestystä, joka tuntuu minulle keinotekoiselta, mutta olisin valmis edes yrittämään. Minua ahdistaa arkielämä, kun pelkään, että jonain päivänä kaaos räjähtää käsiin.

Ja onko kellään vastaavasta kokemusta? Ei nyt välttämättä juuri tällaisista Asperger-vaikeuksista, vaan ylipäätään siitä, että samassa taloudessa asuu ihmisiä jotka haluaisivat sisustaa eri tavalla ja joiden siisteyskäsitykset ovat hyvin erilaiset.