Työttömien kutsuhuuto

Olin 20 vuotta työtön. Vahingossa humalassa soitin eräälle tutulle ja olikin väärä numero. Meni työpaikkaan jossa olen tällä hetkellä töissä, ollut siis jo 10 vuotta. Se oli sattumusten sattuma kyllä.

kohta 9 kk takana, valmistuin silloin. Olen voimieni mukaan hakenut töitä, sairastuin heti tuolloin työttömyyden alettua ja vasta nyt on hoito saatu suht kohdilleen että pystyn tekemään ylipäätään mitään. Vielä kuukausi sitten pelkäsin uutta työtä, sillä en tiennyt miten sairauteni kanssa pystyisin työskentelemään. Onneksi lääkkeet puree ja energiataso parantunut huomattavasti :) Nyt jo haluan töihin, tehdä jotain kehittävämpää kuin aaveilu ;)

5 kuukautta työttömänä ja verkostoa olen penkonut säännöllisesti, koska työkkäristä on turha odotella mitään.

Kestoon on ihan omat syyt, ikä. 61v on jo hiukkasen ylikypsä markkinoilla. Mutta tuurilla saattaa vielä tärpätä.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:37"]

Olin 20 vuotta työtön. Vahingossa humalassa soitin eräälle tutulle ja olikin väärä numero. Meni työpaikkaan jossa olen tällä hetkellä töissä, ollut siis jo 10 vuotta. Se oli sattumusten sattuma kyllä.

[/quote]

Mahtavaa! Kerro lisää. Fiilikset, kun selvisit humalasta?

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:37"]

Olin 20 vuotta työtön. Vahingossa humalassa soitin eräälle tutulle ja olikin väärä numero. Meni työpaikkaan jossa olen tällä hetkellä töissä, ollut siis jo 10 vuotta. Se oli sattumusten sattuma kyllä.

[/quote]

Mahtavaa! Kerro lisää. Fiilikset, kun selvisit humalasta?

[/quote]Työntekijä soitti seuraavana päivänä minulle ja kysyi että olenko vielä yhtä innokas tulemaan töihin heille. aloin muistelemaan että niin minä taisin sanoa. Pyysi paikan päälle jossa katsottiin työolosuhteet ja tehtävät, aloitin hommat 2 viikkoa sen jälkeen.

Olihan se ihan mahtava tunne kun tuli ensimmäinen palkka ja huomasin että minut on vakinaistettu.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:37"]

Olin 20 vuotta työtön. Vahingossa humalassa soitin eräälle tutulle ja olikin väärä numero. Meni työpaikkaan jossa olen tällä hetkellä töissä, ollut siis jo 10 vuotta. Se oli sattumusten sattuma kyllä.

[/quote]

Mahtavaa! Kerro lisää. Fiilikset, kun selvisit humalasta?

[/quote]Työntekijä soitti seuraavana päivänä minulle ja kysyi että olenko vielä yhtä innokas tulemaan töihin heille. aloin muistelemaan että niin minä taisin sanoa. Pyysi paikan päälle jossa katsottiin työolosuhteet ja tehtävät, aloitin hommat 2 viikkoa sen jälkeen.

Olihan se ihan mahtava tunne kun tuli ensimmäinen palkka ja huomasin että minut on vakinaistettu.

[/quote]

Jesh! Hieno tarina. Kiitos.

Olen ollut rapiat pari vuotta työttömänä. Aktiivisesti olen hakenut töitä ja silleen, mutta jos ei tällainen suvereeni oman alansa osaaja kelpaa niin ei sitten. Laiskuudesta ei kohdallani voi pahalla tahdollakaan puhua. Koko ajan teen omia projekteja ja ehkäpä laitan firman taas pystyyn jahka nämä globaalit markkinat taas piristyvät.

15 työttömänä, töitä en ole hakenut kertaakaan.

Olen 28-vuotias ja ollut työttömänä siitä lähtien, kun valmistuin ylioppilaaksi. Koskaan en ole hakenut itse töitä, mutta työkkäri on järjestänyt muutaman osa-aikaisen työllistämistukipätkän sekä työkokeiluja/työelämävalmennuksia/työharjoitteluja. Päivät menevät palstaillessa, kun perhettäkään ei ole.

Olen ollut kaksi vuotta työttömänä. Ekan vuoden hain töitä ja kun niitä ei löytynyt, aloin hakea koulutuksiin. No eipä ole niissäkään tärpännyt (laitoshuoltaja, lähihoitaja jne.). En ole päässyt edes haastatteluihin asti.

Jos hyviä puolia pitää tästä katsoa niin eipä ole tarvinnut laittaa kuopusta päivähoitoon ja koululaisen ei tarvitse olla iltapäivisin yksin.

Olen ollut reilun kuukauden työtön. Valmistuin 30.5. Vaikea hakea töitä, kun ei ole sellaista, missä pärjäisin. Syyskuussa aloitan opiskelut.

6 vuotta olen ollut työttömänä.Yhtäkään paikkaa en ole hakenut enkä hae.Ikää alle 30.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:35"]

Ilmoittakaa työttömät itsenne. Kauanko olet ollut työtön ja oletko hakenut aktiivisesti töitä? Vaikuttaako työttömyytesi kestoon jotkut omat syyt, kuten laiskuus tai saamattomuus? Itse olen ollut 4 kk työtön ja satunnaisesti hakenut töitä. Laiskuus yksi isoimmista syistä ja jotenkin kai ahdistaa uuden työpaikan saaminen ja haastatteluissa juoksu yms.

[/quote]

No minne olisit päässyt töihin, jos kuvitellaan että et olisi noin laiska?

Olen ollut 2 kk työtön. Olen hakenut kymmeniä paikkoja ja opiskelemaan, en päässyt.

6kk josta olen 3kk ollut osa-aikatöissä. Jokinlainen uudelleenkouluttautuminen olisi haaveena.

9 kuukautta takana. Olen hakenut aktiivisesti, mutta oman alan tilanne on siinä mielessä ärsyttävä, että kysyntää olisi kokeneille osaajille, mutta nyt lamassa ne aloitustason paikat on kaikki karsittu pois. Pari työharjoittelua olen käynyt, mutta en keksi enää mitään tapaa, millä pääsisin alan työpaikkaan kiinni.

Syksyllä olen menossa jälleen harjoittelijaksi, mutta en oikeastaan odota, että siitä olisi hirveästi apua. Harjoittelija on kuitenkin vain harjoittelija.  Mutta työnhaku varmaan helpottuu, kun voi sanoa käyvänsä jossain työssä. Kevään yhteishaussa haen varmaan uuteen koulutukseen, jos työkkäri antaa luvan. Tavallaan tuntuu hölmöltä, kun omalla alalla olisi koko ajan auki paikkoja, JOS vain saisi sitä aloitustason kokemusta ensin. Mutta tähän on tultu.

(Ja kyllä, olen hakenut myös muita kuin oman alan paikkoja. Opiskeluaikana siivosin, mutta jouduin jättämään työt siinä vaiheessa kun aloin tehdä noita oman alan harjoitteluja. Valmistumisen jälkeen kuvittelin pääseväni listoille uudelleen tekemään, mutta näin ei käynytkään, eikä ole onnistunut muissakaan firmoissa.)

Olen ollut työttämänä puolitoista vuotta, eli siitä pitäen kun Suomeen palasin. Asuin (ja työskentelin) ulkomailla 7 vuotta, parissa eri maassa, joiden kieltä puhun sujuvasti. Minulla on maisterin paperit, mutta työkokemus hieman oman alan sivusta.

Olen hakenut töitä, paljon. Työnhakualueena ensin koko eteläinen Suomi, nyt olen alkanut katsoa taas ulkomailtakin. Alkuun pistin useita päivässä, sitten aloin tähdätä tarkemmin hakemuksiani kokemukseni mukaan. Olen lähettänyt hakemuksia parisen sataa. Jossain välissä pidin taukoa, kun jatkuva "et kelpaa" -viestit sähköpostissa vetivät mielen erittäin matalaksi. Koulutukseen olen myös hakenut, tuloksetta. En tosin tiedä, millä sitä rahottaisinkaan.

Alan olla erittäin epätoivoinen. Miten on mahdollista, että monitaitoinen, fiksu ja todistettavasti monenlaisessa, haastavassakin duunissa pärjännyt nainen ei kelpaakaan enää mihinkään? Häpeän itseäni, enkä halua enää tavata ketään. Eipä silti, säästötkin alkavat olla jo loppu, ei olisi varaa ketään tavatakaan. Käsittämätön tilanne.

Ikä 27, työttömänä 1,5v, joskin välillä muutaman viikon työpätkiä välissä. Haettuja paikkoja noin 400 joista puolet sellaisia joihin on ollut suoraan kokemuksella osoitettavaa osaamistankin. Pari haastattelua, mutta korkeammin koulutetut menneet ohi. Matalan osaamisen paikkoihin ei ole tullut kutsua, vaikka olen jo välillä jättänyt kertomatta koulutuksesta ja korostanut vain opintoja edeltävää työkokemusta. Luulen, että änkyttäminen vaikuttaa itselläni, siksi mietin myös kahdesti milloin soitan hakemusten perään. Opintotukien jälkeen osaa kuitenkin ottaa iisisti kulutuksen kanssa niin että ei nälkään kuole. Onko tämä nyt sitä heittereiden parjaamaa vapaaehtoista työttömyyttä? Ei omasta mielestäni. Yritän muuten pitää kunnostani huolta ja ensi vuonna haen uudestaan opiskelemaan, jos työkkäri antaa luvan. 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 12:58"]

Olen ollut työttämänä puolitoista vuotta, eli siitä pitäen kun Suomeen palasin. Asuin (ja työskentelin) ulkomailla 7 vuotta, parissa eri maassa, joiden kieltä puhun sujuvasti. Minulla on maisterin paperit, mutta työkokemus hieman oman alan sivusta.

Olen hakenut töitä, paljon. Työnhakualueena ensin koko eteläinen Suomi, nyt olen alkanut katsoa taas ulkomailtakin. Alkuun pistin useita päivässä, sitten aloin tähdätä tarkemmin hakemuksiani kokemukseni mukaan. Olen lähettänyt hakemuksia parisen sataa. Jossain välissä pidin taukoa, kun jatkuva "et kelpaa" -viestit sähköpostissa vetivät mielen erittäin matalaksi. Koulutukseen olen myös hakenut, tuloksetta. En tosin tiedä, millä sitä rahottaisinkaan.

Alan olla erittäin epätoivoinen. Miten on mahdollista, että monitaitoinen, fiksu ja todistettavasti monenlaisessa, haastavassakin duunissa pärjännyt nainen ei kelpaakaan enää mihinkään? Häpeän itseäni, enkä halua enää tavata ketään. Eipä silti, säästötkin alkavat olla jo loppu, ei olisi varaa ketään tavatakaan. Käsittämätön tilanne.

[/quote]

Tästä tunnistaa kyllä helposti itsensä vaikka onkin kokemusta omalta alalta ja Suomesta. Korkea koulutus, paljon motivaatiota, energiaa ja halu näyttää osaamista. Oman alan jatkuvat yt:t ovat vaikeuttaneet työllistymistä ja nyt puolen vuoden työttömyyden jälkeen tilanne on jo todella vaikea. Ymmärrän kyllä työnantajiakin. Vaativiin asiantuntijatehtäviin halutaan tuoreita näyttöjä ja matalapalkka-aloille ei synnytysikäisenä ja TES-lukutaitoisena naisena pääse edes haastatteluun. Koulutuksen vuoksi en saa tehdä työkokeilua tai opintoja eikä palkkatukeakaan saisi vaikka niitä vielä myönnettäisiin. Vielä jaksaa onneksi hakea ja haaveilla, mutta aikamoista ajanhukkaa se tuntuu olevan jos Suomen taloustilanne ei tästä ala kohentua.

Kouluttautukaa lähäreiksi niin saatte töitä.