AV:n huumeiden käyttäjät

Ainakin nyt heitä näyttää aloitusten perusteella olevan täällä

En mmäää kaöyätä mitää huumeitaa kosskkaaa kannaavis ei ooole huume see on puhdasss nluooonnob tuote joollaa oon vaain postiiitiviessia terveys vaikkutuksiaaa..mmut varokaa kkkahvi kaakaoo kola juomatt kalja viina siideriii sima tupaaakkaa heroiiniheroiunj morffiinii amalgaaami aspestii ne oon myrkkyjää 

Miess 25 elikkös kakskyttä kolmee kolkytäkaks vuotiasss

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 05:14"]

Ainakin nyt heitä näyttää aloitusten perusteella olevan täällä

[/quote]

Minä en käytä huumeita, mutta kannatan silti huumeiden laillistamista. Enkä käyttäisi, vaikka ne laillistettaisiinkin.

Onkohan täällä paljon IV-mammoja?

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 05:18"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 05:14"]

Ainakin nyt heitä näyttää aloitusten perusteella olevan täällä

[/quote]

Minä en käytä huumeita, mutta kannatan silti huumeiden laillistamista. Enkä käyttäisi, vaikka ne laillistettaisiinkin.
[/quote]
No mä en haluis tulla kadulla jotain hallusinaatio-tyyppiä vastaan

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 05:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 05:18"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 05:14"] Ainakin nyt heitä näyttää aloitusten perusteella olevan täällä [/quote] Minä en käytä huumeita, mutta kannatan silti huumeiden laillistamista. Enkä käyttäisi, vaikka ne laillistettaisiinkin. [/quote] No mä en haluis tulla kadulla jotain hallusinaatio-tyyppiä vastaan

[/quote]

Alkoholista päihtyneistä on eniten haittaa muiden ihmisten terveydelle, mutta ihmiset yleensä pelkäävät sitä mitä eivät ymmärrä. Huumeiden laittomuus aiheuttaa ongelmakäyttöä, tutkimattomien muuntohuumeiden käyttöä (jotka saattavat lyödä psykoosin päälle yhdestä käyttökerrasta) ja luovat rikollisille uskomattoman hyvän tulonlähteen. Maailmassa käytetään enemmän rahaa laittomiin huumeisiin kuin ruokaan. Laillistamalla huumeet vietäisiin rikollisjärjestöiltä leipä suusta ja huumeidenkäyttäjät saisivat turvallisempia huumeita käyttöönsä.

Voin rehellisesti sanoa, että elämä on kamalaa. Surullista, yksinäistä, köyhää ja vaikeaa. Tyhjää, kun päivän ainoa sisältö on se, että saa seuraavan annoksen. Ei ole aitoja ystäviä, ne kaverit joita on, ovat myös narkomaaneja.
Tällä hetkellä käytän Subutexia (ja Suboxonea), eli buprenorfiinia. Olen käyttänyt sitä n. 6 vuotta. Aloitin 15 vuotiaana. Aiemmin käytin myös kaikkea muuta mahdollista, mitä nyt vastaan tuli ja millä sai pään sekaisin. Amfetamiini oli toinen paheeni, mutta pääsin siitä eroon, enkä ole käyttänyt sitä yli vuoteen. Alkoholiakaan en juo.
Subuun olen erittäin pahasti riippuvainen. Joka päivä tarvitsee annoksen, viekkarit iskevät aika nopeasti. Viime talvena olin vieroitushoidossa (olin melkein 3kk selvinpäin ja olen viimeksi ollut niin pitkään selvinpäin 12 vuotiaana), mutta sieltä päästyäni retkahdin ja sen retkahduksen johdosta aloin käyttämään uudestaan päivittäin. Olin idiootti ja ajattelin, että yksi retkahdus merkitsee totaalista epäonnistumista. Ajattelin, että olen niin huono ja epäonnistunut ihmisenä, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa, kuin käyttää huumeita.
Tällä hetkellä mietin taas katkaisuhoitoon menemistä. Se vaatii paljon voimia, sillä tuo ensimmäinen epäonnistuminen vei pohjan kaikelta. Yritän kerätä motivaatiota ja voimia siihen, että jaksaisin yrittää olla selvinpäin. Vieroitusoireiden kivut ja tuskat eivät minua niin paljon pelota, vaan enemmänkin se, että epäonnistun taas ja että joutuisin myöntämään itselleni, että olen vain niin p*ska ja rikkinäinen ihminen, ettei minusta ole elämään normaalia, huumeetonta elämää. Vaikka se on kaikki, mitä olen ikinä halunnut: normaali, onnellinen, tavallinen elämä. Koko käsite on minulle täysin vieras. En osaa edes hoitaa arjen askareita tai omia asioitani kunnolla.
Mietin joka päivä myös itseni tappamista. Tuntuu, että olen vain taakka kaikille läheisilleni ja koko yhteiskunnalle. Verorahoilla elävä luuseri.
Toisaalta, kirjoittaminen ja maalaaminen jaksaa viedä minua eteenpäin. Rakastan taidetta ja unelmani olisi päästä johonkin hyvään taidekouluun. Tiedän, että jos saisin elämäni kuntoon ja jos pääsisin sisään sellaiseen kouluun, pärjäisin siellä. Haluaisin myös kirjoittaa runokirjoja. Kotona kirjoitan päivittäin. Ehkä vielä on jotain toivoa jäljellä, kun olen edelleen hengissä. Itsemurhayrityksiä on takana useampia, mutta olen yrittänyt päästä eroon itsetuhoisesta käyttäytymisestä (viiltely ja muu itsensä satuttaminen). Ja ihan hyvin olen onnistunut, jäljellä on vain arvet.
Aurinko on jo noussut, enkä ole nukkunut sekuntiakaan. Odotan aamua, koska silloin on aika ottaa taas annos. Olen piikittänyt 16 vuotiaasta lähtien ja käsitaipeeni ja kämmenselkäni näyttävät kamalilta. Piikittämiseenkin jää koukkuun; siihen tunteeseen, kun neula menee ihon läpi suoneen.
Pahoittelen, että kappalejaot puuttuvat. Käytän puhelinta, enkä jaksa keskittyä kirjoittamiseen muutenkaan.

Tsemppiä nro 8:lle!! ❤

Hei 8. Haluisitko kirjotella vaikka mun kanssa?

Tsemppiä 8. Pystyt siihen! mä pidän sulle peukkuja. Kaikkea hyvää sinulle <3

Täällä kirjoittelee moni syrjäytynyt/alkkis/huumeiden käyttäjä/mielenterveys ongelmainen jne. joista useat ovat selkeästi tosi mukavia ja ajattelevia tyyppejä.

Just niille fiksuille ketkä haluaa tuosta suosta pois olisi jonkinlainen vertaistuki tai ymmärtävä ihminen varmasti tosi tarpeen. Vaikka sitten netissä jos ei muuten.

Eikö ketään? :)

Pössyttelen kerran pari vuodessa. N.5v. ajan. En ole riippuvainen.

On sitä tullut viihdekäytettyä kaikenlaista, mutta en ole jäänyt koskaan riippuvaiseksi mistään, enkä oikeastaan sanoisi että mikään muu päihde kuin nuorena alkoholi olisi aiheuttanut mitään haittoja. kännissä tosiaan tuli nuorena sekoiltua välillä, mutta muissa aineissa ei koskaan. Ai niin, alkoholi + bentsot on mulla se pahin pönttö sekaisin -yhdistelmä, josta syystä käyttö jäi pariin kertaan. Pelottavaa, kun on illalta filmi totaalisen poikki, kroppa ja naama täynnä verisiä ruhjeita ja mustelmia, olo ihan kummallinen...

Pössyttelyä ja psykedeelejä sillointällöin, ehkä kerran kuukaudessa. On olemassa siis huumeiden kohtuukäyttäjiäkin ja kaikki eivät joudu katuojaan asti piikittämään. Ette koskaan arvaisi ketkä teidän ympärillä on meitä "suuria rikollisia" ;)

Kiitos paljon tsemppausviesteistä. Lämmittää sydäntä ja antaa toivoa, vaikka kyse onkin anonyymeistä viesteistä netissä. Voimia kaikille, jotka taistelevat päihderiippuvuuden kanssa. T. 8

Elämä on aika huonossa jamassa, mutta ei johdu huumeistä (oikeasti ;)). Kannabista olen poltellut säännöllisesti, ehkä 3-4 vuotta. Olen varmasti riippuvainen, toisaalta voin olla ilmankin (pakosta), jos ei löydy ylimääräistä rahaa.

Olen juuri vieroittamassa itseäni subutexista. Aloitin käytön lukion aikana ja nyt olen 21v. Olen käyttänyt paljon muutakin, mutta viime aikoina lähes pelkästään subutexiä. En ole koskaan pitänyt itseäni päivittäiskäyttäjänä, mutta nyt viimeisen vuoden aikana on ollut useita 1-3 viikon mittaisia pätkiä päivittäistä käyttöä. Vuoden olen käyttänyt suonensisäisesti, mutta vähentänyt sitä ja viime aikoina olen käyttänyt enimmäkseen nasaalisesti.
.
Nyt on neljäs päivä ilman texiä enkä saa nukuttua, ruoka ei mene alas, ihoa aristaa kaikki kosketus ja vaatteet, jalkoja ja selkää särkee, ahdistaa... Lyrica ja bentsot vievät pahimmat oireet ohi, mutta niitä oli vain pari kappaletta ja nyt ei ole enää niitäkään. Avomies käyttää myös ja enemmän kuin minä, mutta olemme yhdessä päättäneet lopettaa vetämisen. Kumpikaan ei enää jaksa.
.

Riippuvuudestani huolimatta olen pystynyt hoitamaan koulun ja työt, tosin koulumenestys on heikentynyt huomattavasti ja joistain kursseista olen päässyt himaa ripoen läpi. Elokuussa mulla alkaa koko syksyn mittainen työharjoittelu ja silloin haluan ehdottomasti olla terve ja päihteistä vapaa.

NA-ryhmät voi olla avuksi. Myös mielenterveysongelmien hoito päihdeongelmien lisäksi tärkeää. Jos retkahtaa niin kannattaa jatkaa siitä mihin jäi ennen retkahdusta, ei ajatella joutuvansa aloittamaan alusta.

Minä haluan uskoa, että saatte elämänne vielä järjestykseen. Mutta ei siihen yksin pysty vaan tarvitsee juuri tueksi jonkun luotettavan ihmisen ja sellaisen tukiverkon/piirit jossa voi rauhassa alkaa elämää järjestelemään. Se vaatii töitä ja aikaa.

Jokainen jolla on jokin addiktio oli se huumeet, alkoholi, roskaruoka tai seksi yms. kokee varmasti epäonnistumisia ja silloin sitä on turhan ankara itselleen.
Niin kauan kun on halua ja unelmia, on toivoa. Mutta silloin kun lakkaa uskomasta itseensä se kaikki katoaa.
Mitä yritän sanoa on että älkää lannistuko vaikka se tuntuisi aina vaan pelkältä yrittämiseltä koska se on se TÄRKEIN juttu, yrittää ja se riittää sillä hetkellä.
Ei sitä niin vaan lopeteta ja käännetä sivua, ikävä kyllä.. mutta oikealla avulla ollaan jo askeleen lähempänä.