Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys - mistä kavereita aikuiselle :(
05.07.2015 |
Yksinäisyys on kai jonkinlainen tabu. Tosi vaikeaa myöntää olevansa yksinäinen. Kai siihen liittyy jonkinlainen epäkelpoisuuden stigma - minussa on jotain vikaa kun ei ole kavereita. Itselläni ainakin.
Muutin pari vuotta sitten pk-seudulta Keski-Suomeen ja on niin pirun vaikeaa löytää kavereita. Muutama on, mies ja yksi ystävä, mutta tänään löysin itseni siitä tilanteesta, että olisin halunnut tehdä jotain joka vaatii kaksi - mutta olin yksin.
Ahdistaa tämä tilanne. Mies ei enää jaksa kuunnella mun pahaa oloa, jos on koskaan jaksanut.
Olen melko sosiaalinen tapaus, olen työkseni ihmisten kanssa tekemisissä. Mutta en ole taitava ystävystymään. Mitä sellaisia harrastuksia aikuinen (25v tässä tapauksessa) voisi keksiä, jossa tapaisi edes suunnilleen samanikäistä seuraa?
Kommentit (9)
Harrastuspiireistä löytyy samanmielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata turhaan rajoittaa ystävien etsintää samanikäisiin.
Kakkonen puhuu asiaa. Olen myös tehnyt samanlaisia havaintoja muuttaessani tuppukylään isosta kaupungista.
Harrastuspiireistä löytyy kyllä samanmielisiä, olen ollut aktiivinen, mutta sielläkin ihmiset ovat pääasiassa harrastamassa, eivät ystäviä etsimässä.
Enkä siis tosiaan rajoitakaan "seuranhakua" samanikäisiin, mutta samantapainen elämäntilanne helpottaisi toki näkemistä. On muutama kaveri, joilla on jo lapsia ym, mutta he ovat niin sidottuina lapsiinsa että se siitä, tapaamisia mahdottoman vaikea järjestää. Kaipaisin nimenomaan sellaista kaveria, jolle voisi samana päivänä soittaa ja pyytää johonkin extemporeideaan.
Ap
Onko miehesi kavereilla tyttöystäviä tai vaimoja? Pyytäkää käymään ja tutustu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 21:19"]Onko miehesi kavereilla tyttöystäviä tai vaimoja? Pyytäkää käymään ja tutustu.
[/quote]
Kiitos ideasta, ei valitettavasti vaan oikein ole. Miehelläni on vähän sama tilanne, hänkin on tänne muualta muuttanut ja vaikka hänellä onkin täällä jonkinverran kavereita on hän aika erakkoluonne ja viihtyy hyvin yksin.
On tämä hassua, luonteidemme erilaisuus siis. Minulla on varmaan enemmän kavereita kuin miehelläni, mutta silti koen itseni yksinäiseksi.. Mieheni taas nauttii saadessaan olla ihan omissa oloissaan. Hassua.
Ap
Aikuisen on vähän vaikeampi saada ystäviä kuin ihan nuorena, mutta kyllä se on täysin mahdollista. Työlästä toki. Olen itse asunut nyt kohta kaksi vuotta uudella paikkakunnalla, ja vasta nyt alkaa olla sellaisia kavereita, että voin käydä kylässä tms.
Eri paikkakunnilla on eri kulttuurit kavereiden hankkimiseen. Alueilla, joille muuttaa paljon ihmisiä (eli ihmisillä on suuri tarve kavereille) on ihan normaalia ilmaista kiinnostusta ja vaihtaa yhteystietoja. Pienemmillä paikkakunnilla, joilla ei ole juuri vaihtuvuutta, se mentaliteetti on eri. Siellä ei ole hyvien tapojen mukaista tarjota yhteystietojaan, vaan sitä pidetään kummallisena. Siellä pitää ensin se kymmenen vuotta tuumailla ja pohdiskella ja katsoa miten tilanne kehittyy. Siksi pienemmillä paikkakunnilla kannattaa aivan raakasti sivuuttaa ne "paikalliset" jos haluaa kavereita ja keskittyä heihin jotka on muuttaneet sinne muualta. Näiden kanssa synkkaa yleensä paremmin + he eivät ensimmäisenä käy juoruamassa heille luottamuksella kerrottuja asioita laajalle sukulais- ja ystäväjoukolleen, jolle ovat ensisijaisesti lojaaleja, eivätkä edes ymmärrä että mitä pahaa siinä on jos kertoo kaiken kuulemansa kaikille muillekin.
Kyllä se siitä. Vielä tulee sekin hetki, että työpaikan/harrastuspaikan ovesta astuu sisään ihminen, jota katsoo ja tietää, että nyt sain ystävän. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen suurimmaksi ongelmaksi sen, että tämä on yliopistokaupunki ja minä tulin tänne töihin. Ikäisilläni (eli yliopisto-opiskelijoilla) on tarpeeksi verkostoja omassa opiskeluympäristössään. Työssäkäyvillä taas on omat ympyränsä. Olen tavallaan väliinputoaja, myös ikäni puolesta.
On kamalan raskasta kun tuntuu, ettei kuulu mihinkään.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 20:23"]
Itse koen suurimmaksi ongelmaksi sen, että tämä on yliopistokaupunki ja minä tulin tänne töihin. Ikäisilläni (eli yliopisto-opiskelijoilla) on tarpeeksi verkostoja omassa opiskeluympäristössään. Työssäkäyvillä taas on omat ympyränsä. Olen tavallaan väliinputoaja, myös ikäni puolesta.
On kamalan raskasta kun tuntuu, ettei kuulu mihinkään.
[/quote]
Niin se onkin raskasta. Läheisten ihmisten arvon, ja yhteisön arvon ymmärtää vasta kun se pitää rakentaa ihan alusta, ja keksiä itse itselleen se arvo, miksi kukaan haluaisi olla kaveri.