Sano suoraan, mitä ajattelet 9 lapsisesta perheestä

kun voimavaroja löytyy kasvattaa ja kukkaro kestää.

Itse en jaksaisi.

Serkullani (31v.) on 8 lasta 10kk-12v. Ja kyllä siellä melko hulina käy.

Aina on silti siistiä ja lapsilla kunnon vaatteet. Minusta ei tosiaankaan olisi moiseen!

Ihan tavallisiä tapakristittyjä.



t.6

Seuraavaksi ajattelen, että ovat varmaan lestadiolaisia. Sitten ajattelen, että mahtaa heillä olla huisketta. :)

Olipa uskonnollinen suuntaus mikä tahansa, tie ei ole helppo.

ja sitten häpeän ajoittaista väsymystäni yhden lapsen kanssa.

Perhekeskeisiä ihmisiä joissa toisten auttaminen on tärkeää. Täytyy myös olla erittäin organisointikykyiset ja vaatimattomat vanhemmat jotka eivät kaipaa hirveästi kodin ulkopuolisia aktiviteetteja.

Tavallista perhe-elämää vietetään, välillä vois olla enemmänkin sykettä, täytyy ihan miettiä että mitähän nyt tekis.

En ymmärrä miksi ihmeessä on niin monta pitänyt saada. Ja miten vanhempien aika riittää lapsille??



Ja miten muut lapset kestävät sen, että perheessä on käytännössä katsoen aina joku alle 2vee, jonka ehdoilla joudutaan ainakin jonkun verran toimimaan.



Eivätkö vanhemmat ymmärrä, että liika on liikaa??



Eivätkö vanhemmat halua puuhata koko perheen kanssa vaan aina pitää tehdä lisää vauvoja ja äiti ja pienimmät on poissa isompien touhuista??



Eikö mikään riitä?



Eikö voi hoitaa niin lapsia joita on, vaan pitää hankkia koko ajan lisää???



Näin minä suoraan sanottuna ajattelen.



(Meidän perheessä on 5 lasta (yhdet kaksoset) ja olemme todella tyytyväisiä tähän määrään. Vanhin on 11v ja nuorimmat (eli kaksoset) kohta 3v. Olen innoissani, kun pitkästä aikaa olemme jälleen tilanteessa, että voimme koko perhe esim. käydä uimahallilla, lähteä hiihtämään, pelata korttia ja tehdä kaikkea muuta kivaa yhdessä, joka on aika hankalaa silloin, jos osa porukasta on hyvin pieniä. Toki rakastan myös pieniä lapsia, mutta on myös ihanaa, että he kasvavat!)

Se kun on sellainen tauti ettei se kaikilla parane ennen kuin luonto pysäyttää vaihdevuosilla. Ajattelen myös että onpa ihanaa kun lapsilla tulee aikuisina olemaan hyvä tukiverkko sisaruksista. Ei tarvitse olla yksin. Hienoa!

tai että kyseessä on uusperhe jossa on sun ja mun ja yhteiset lapset.

Miten rahat riittävät? Miten aika riittää kaikkeen; jokaisen lapsen huomioimiseen, kotitöihin, joita on varmasti valtavasti, parisuhteelle ja itselle? Sitten mietin, että miksi ovat halunneet niin paljon lapsia, ovatkohan ehkä lestadiolaisia. Ja toivon, että jaksavat huoltaa katrastaan ja ovat onnellisia.

yksi länsimainen ihminen kuluttaa viikossa sen, mitä kehitysmaan ihminen koko elämänsä aikana...

tulikin mieleen, että jos on ikäeroa lapsilla, niin isommistahan on jo apua paljon niin kodin askareissakin kuin pienempien perään katsomisessa. Raha on katoava luonnonvara muutenkin, kyllä sitä pärjää pienemmälläkin. Itse haluaisin suuren perheen, mutta koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.