Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoruuden kiusaamistraumojen takia en kykene parisuhteisiin
19.02.2022 |
Minulla oli ihosairaus, josta kiusattiin. Minua haukuttiin, minulle naurettiin ja minua nöyryytettiin. Aikuisetkin osallistuivat siihen kommentointiin ja nöyryyttämiseen, ja jos eivät suoraan kommentoineet, katsoivat inhoten ja kohtelivat kylmästi. Kotoa en juurikaan saanut tukea vaan jäin ongelmani kanssa yksin.
Sittemmin iho on rauhoittunut, mutta koen edelleen olevani samannäköinen kuin teininä, ihan yhtä ruma. Olen seurustellut muutamia kertoja: muutama kumppani on kohdistanut minuun rajua henkistä väkivaltaa, mutta ihan kivojakin miehiä on ollut. Viimeinen suhde meni poikki osittain sen takia, kun en pystynyt olemaan miehen seurassa rentona. Hän kommentoi jotain ihostani (tietämättömyyttään), ja sen jälkeen suostuin seksiin vain pimeässä. Minua ahdisti se, että joku näkee naamani niin läheltä. Lopulta tapaamiset loppuivat kokonaan. En vain halunnut hänen näkevän minua enää.
Terapiassa olen joskus käynyt, mutta terapeuttien vakiohokema on "ei ulkonäöllä ole merkitystä".
Pystyykö kukaan samaistumaan tähän, ja miten olette päässeet eteenpäin? Kiitos, kun luit.
Kommentit (38)
Voin kyllä tulla panemaan sua ihan valot päällä, jos haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin kyllä tulla panemaan sua ihan valot päällä, jos haluat?
Tällaisten runkkarien takia vauvapalstalle ei kannata kauheasti sieluaan vuodattaa (asia eri jos kykenee ohittamaan idioottien jutut)
Vierailija kirjoitti:
Voin kyllä tulla panemaan sua ihan valot päällä, jos haluat?
Ja tästäkö pitäisi olla jotenkin kiitollinen vai?
Tästä tulikin mieleen, että ollessani noin 18 känninen poikaporukka alkoi huudella minulle törkeyksiä tyyliin "Hyi vttu mikä muija. Hei tuu tänne, yks meidän kaveri ei oo ikinä kyntänyt. Sille saattaisit kelvata."
- ap
Ihosairautta ei ole ollut, kiusaamistaustaa kyllä. Jotenkin olen räpiköinyt siitä yli, vaikka edelleen varmaan on asioita jotka ovat kipeitä jos joku niitä sorkkii. En pysty samaistumaan kaikkeen mitä kirjoitit, mutta näin ulkopuolisena antaisin seuraavat neuvot (päätä itse ovatko hyviä vai ihan kuraa):
- Jos/kun yrität parisuhdetta, niin kerro kumppanillesi tuosta traumasta ihosairauteen liittyen. Kukaan ei lue ajatuksia ja joskus tulee sanottua asioita, jotka osuvat pahemmin kuin osasi kuvitella vaikka itse piti kommenttia lähinnä neutraalina. Tämä voi olla pelottavaa, mutta jos olet löytänyt hyvän kumppanin niin se on sen arvoista.
- Jatka terapiaa, etenkin jos yrität vielä parisuhdetta. Puoliso ei ole terapeutti eikä toista ihmistä saa kohtuuttomasti syyllistää ja rankaista omista epävarmuuksista, kun ne tulevat pintaan. Sellaiset asiat kannattaa käsitellä jonkun ulkopuolisen ammatti-ihmisen kanssa. Terapeutille voi sanoa, että haluat parantaa minäkuvaasi ja käsitellä tuota kiusaamiskokemusta ja voi myös sanoa, että latteat fraasit eivät paranna sun oloa vaan tarvitset vähän enemmän tukea. Muutos lähtee itsestä eikä tule ilmaiseksi, mutta uskon että pystyt jos jaksat yrittää. Tsemppiä :)
Ei ole sama asia, mutta itse pelkään naisia, koska nainen seksuaalisesti ahdisteli minua, kun olin teini. Vihaan naisia ja pelon takia en kykene parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihosairautta ei ole ollut, kiusaamistaustaa kyllä. Jotenkin olen räpiköinyt siitä yli, vaikka edelleen varmaan on asioita jotka ovat kipeitä jos joku niitä sorkkii. En pysty samaistumaan kaikkeen mitä kirjoitit, mutta näin ulkopuolisena antaisin seuraavat neuvot (päätä itse ovatko hyviä vai ihan kuraa):
- Jos/kun yrität parisuhdetta, niin kerro kumppanillesi tuosta traumasta ihosairauteen liittyen. Kukaan ei lue ajatuksia ja joskus tulee sanottua asioita, jotka osuvat pahemmin kuin osasi kuvitella vaikka itse piti kommenttia lähinnä neutraalina. Tämä voi olla pelottavaa, mutta jos olet löytänyt hyvän kumppanin niin se on sen arvoista.
- Jatka terapiaa, etenkin jos yrität vielä parisuhdetta. Puoliso ei ole terapeutti eikä toista ihmistä saa kohtuuttomasti syyllistää ja rankaista omista epävarmuuksista, kun ne tulevat pintaan. Sellaiset asiat kannattaa käsitellä jonkun ulkopuolisen ammatti-ihmisen kanssa. Terapeutille voi sanoa, että haluat parantaa minäkuvaasi ja käsitellä tuota kiusaamiskokemusta ja voi myös sanoa, että latteat fraasit eivät paranna sun oloa vaan tarvitset vähän enemmän tukea. Muutos lähtee itsestä eikä tule ilmaiseksi, mutta uskon että pystyt jos jaksat yrittää. Tsemppiä :)
Kiitos!
- ap
Itselläni on kropassa palovammoja jotka ei toki näy vaatteet päällä, mutta silti. Tämä oli hirveä kynnys aikanaan seurustelulle ja itsetunnolle. Löysin kuitenkin hyvän miehen, joka ei pidä minua vastenmielisenä ja sai myös minut tuntemaan itseni normaaliksi. Olemme olleet nyt yhdessä 15 vuotta. En nyt osaa enemmän auttaa, mutta tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä haluaisit sen terapeutin sanovan? Mietin vain, kun sanoit tuon "ulkonäöllä ei ole väliä" kommentin. Pitäisikö terapeutin sanoa valheita, kuten vain ulkonäöllä on väliä?
Ihmiset, joilla on paljon vakavampia ihosairauksia kuin sinulla ovat löytäneet onnellisuuden ja parisuhteen. Ongelma ei ole siis ihosairaudessasi, vaan siinä, miten kieroutunut sinun ajatusmaailmasi on ja miten olet liian kritiikkinen muita ja itseäsi kohtaan. Tuosta sinun on päästävä eroon ja useasti siitä pääsee vain oikeanlaisessa terapiassa.
Esimerkiksi ihmiset, joilla on huono itsetunto ja vääriystynyt ajattelutapa myös hakeutuvat huonoihin suhteisiin. Niin kauan kun tuo vääristynyt ajatusmaailma ja tapa ajatella pysyy, pysyvät myös huonot suhteet. Ainoa henkilö joka ne voi muuttaa olet sinä.
Suosittelen etsimään paremman terapeutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluaisit sen terapeutin sanovan? Mietin vain, kun sanoit tuon "ulkonäöllä ei ole väliä" kommentin. Pitäisikö terapeutin sanoa valheita, kuten vain ulkonäöllä on väliä?
Ihmiset, joilla on paljon vakavampia ihosairauksia kuin sinulla ovat löytäneet onnellisuuden ja parisuhteen. Ongelma ei ole siis ihosairaudessasi, vaan siinä, miten kieroutunut sinun ajatusmaailmasi on ja miten olet liian kritiikkinen muita ja itseäsi kohtaan. Tuosta sinun on päästävä eroon ja useasti siitä pääsee vain oikeanlaisessa terapiassa.
Esimerkiksi ihmiset, joilla on huono itsetunto ja vääriystynyt ajattelutapa myös hakeutuvat huonoihin suhteisiin. Niin kauan kun tuo vääristynyt ajatusmaailma ja tapa ajatella pysyy, pysyvät myös huonot suhteet. Ainoa henkilö joka ne voi muuttaa olet sinä.
Ethän sinä edes tiedä, miten paha ihosairauteni on/oli. Opin jo hyvin nuorena, että ulkonäöllä ON paljon väliä. Useimmat naiset eivät edes aavista tätä, jos ovat saaneet koko ikänsä normaalia kohtelua.
Olen myös vähän katkeroitunut siitä, millaista kohtelua "ruma" ihminen saa ja miten kohtelu on ihan täysin erilaista, jos onnistuu joinain päivinä näyttämään hyvältä tai edes normaalilta.
- ap
En pysty samaistumaan, koska en ole kokenut täysin samaa. Toki minuakin on kiusattu, mutta jotenkin se ei koskaan päässyt niin syvälle minua, että se ei olisi vaikuttanut pysyvästi kykyyni luoda parisuhteita. Toki olen varautunut ja hyvin varovainen, kenelle kerron todellisia mielipiteitäni tai tunteitani. Olen töissä se, kenen kanssa on helppo keskustella työasioista, mutta ei minulle kerrota juoruja (en ole niistä kiinnostunutkaan, mutta se vahvistaa ajatukseni ulkopuolisuudesta, mikä on itselleni ihan fine niin kauan kuin ei vaikuta YT:ssä erottamiseen sisäpiiriin kuulumattomuuden vuoksi).
Asia nyt sinällään siis ei liity suoraan kokemukseesi, mutta halusin kertoa kuinka kiusaaminen kaikesta huolimatta kulkee mukana läpi elämän, vaikka sen kanssa osaa elää. Harmi, että se vaikuttaa kykyysi luoda parisuhteita. Onhan se kuitenkin se kaikkein "alastomin"/avoimin ja luottamukseen perustuva suhde, joka useimmille meille on hyvin tärkeä asia elämässä.
Voisitko mennä juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa asiasta, jos siis parisuhteen kuitenkin haluat (toki siis kunnioitan heitä, ketkä eivät halua - ymmärsin vain, että haluaisit)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluaisit sen terapeutin sanovan? Mietin vain, kun sanoit tuon "ulkonäöllä ei ole väliä" kommentin. Pitäisikö terapeutin sanoa valheita, kuten vain ulkonäöllä on väliä?
Ihmiset, joilla on paljon vakavampia ihosairauksia kuin sinulla ovat löytäneet onnellisuuden ja parisuhteen. Ongelma ei ole siis ihosairaudessasi, vaan siinä, miten kieroutunut sinun ajatusmaailmasi on ja miten olet liian kritiikkinen muita ja itseäsi kohtaan. Tuosta sinun on päästävä eroon ja useasti siitä pääsee vain oikeanlaisessa terapiassa.
Esimerkiksi ihmiset, joilla on huono itsetunto ja vääriystynyt ajattelutapa myös hakeutuvat huonoihin suhteisiin. Niin kauan kun tuo vääristynyt ajatusmaailma ja tapa ajatella pysyy, pysyvät myös huonot suhteet. Ainoa henkilö joka ne voi muuttaa olet sinä.
Ethän sinä edes tiedä, miten paha ihosairauteni on/oli. Opin jo hyvin nuorena, että ulkonäöllä ON paljon väliä. Useimmat naiset eivät edes aavista tätä, jos ovat saaneet koko ikänsä normaalia kohtelua.
Olen myös vähän katkeroitunut siitä, millaista kohtelua "ruma" ihminen saa ja miten kohtelu on ihan täysin erilaista, jos onnistuu joinain päivinä näyttämään hyvältä tai edes normaalilta.
- ap
Koska maailmassa on aina joku, jolla on varmasti asiat huonommin. Ja jos olet kykenevä olemaan "normaalin" näköinen nyt, niin tilanteesi ei ole niin paha, kuin monilla joiden sairaudet vain pahenevat vanhetessa.
Loppujen lopuksi ulkonäölle ei voi mitään ja siitä jatkuva murehteminen ei auta sinua lainkaan, kuten ehkä olet jo huomannut? Kaikennäköiset, kokoiset ja oloiset ihmiset ovat silti kyenneet olemaan onnellisia ja se onnellisuus lähtee sieltä omasta itsestäsi.
Minulla on ollut ihokasvaimia pienenä, joista minua on kiusattu. Kroppani on täynnä arpia, läiskeitä ja löysää ihoa. Silti en piiloudu kotiini ja pelkää ihmisten luona olemista, koska mitä se pelkääminen ja piiloutuminen auttaa? Ei yhtään mitään. Se vain tekee sinulle enemmän harmia, kuin hyvää.
No niin, tähän tämä taas meni. Pornospämmiä ja muuta. Tietääkö joku hyvän palstan, jossa voisi keskustella asiallisesti?
- ap
Vierailija kirjoitti:
Ihosairaus on kyllä aika ällö siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Löysin ihotautisen femcellin jonka annoin imee kaluani piilossa metsässä. Se oli ihan sika mukava tyyppi ja tosi rehellinen - eli semmoinen alentuneisuudesta kärsivä jonka vuoksi ei yhtään koppava... ja jos sille luo turvallisen ympäristön se puhuu tosi paljon ja kertoo asioita niinkuin se on. Mutta kun olin tullut niin se ihosairaus alko niin paljon ällöttää.
Ghostasin sen sitten deitin jälkeen.
Voi hyvä tavaton teitä ylikasvaneita ylilautajonneja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluaisit sen terapeutin sanovan? Mietin vain, kun sanoit tuon "ulkonäöllä ei ole väliä" kommentin. Pitäisikö terapeutin sanoa valheita, kuten vain ulkonäöllä on väliä?
Ihmiset, joilla on paljon vakavampia ihosairauksia kuin sinulla ovat löytäneet onnellisuuden ja parisuhteen. Ongelma ei ole siis ihosairaudessasi, vaan siinä, miten kieroutunut sinun ajatusmaailmasi on ja miten olet liian kritiikkinen muita ja itseäsi kohtaan. Tuosta sinun on päästävä eroon ja useasti siitä pääsee vain oikeanlaisessa terapiassa.
Esimerkiksi ihmiset, joilla on huono itsetunto ja vääriystynyt ajattelutapa myös hakeutuvat huonoihin suhteisiin. Niin kauan kun tuo vääristynyt ajatusmaailma ja tapa ajatella pysyy, pysyvät myös huonot suhteet. Ainoa henkilö joka ne voi muuttaa olet sinä.
Ethän sinä edes tiedä, miten paha ihosairauteni on/oli. Opin jo hyvin nuorena, että ulkonäöllä ON paljon väliä. Useimmat naiset eivät edes aavista tätä, jos ovat saaneet koko ikänsä normaalia kohtelua.
Olen myös vähän katkeroitunut siitä, millaista kohtelua "ruma" ihminen saa ja miten kohtelu on ihan täysin erilaista, jos onnistuu joinain päivinä näyttämään hyvältä tai edes normaalilta.
- ap
Koska maailmassa on aina joku, jolla on varmasti asiat huonommin. Ja jos olet kykenevä olemaan "normaalin" näköinen nyt, niin tilanteesi ei ole niin paha, kuin monilla joiden sairaudet vain pahenevat vanhetessa.
Loppujen lopuksi ulkonäölle ei voi mitään ja siitä jatkuva murehteminen ei auta sinua lainkaan, kuten ehkä olet jo huomannut? Kaikennäköiset, kokoiset ja oloiset ihmiset ovat silti kyenneet olemaan onnellisia ja se onnellisuus lähtee sieltä omasta itsestäsi.
Minulla on ollut ihokasvaimia pienenä, joista minua on kiusattu. Kroppani on täynnä arpia, läiskeitä ja löysää ihoa. Silti en piiloudu kotiini ja pelkää ihmisten luona olemista, koska mitä se pelkääminen ja piiloutuminen auttaa? Ei yhtään mitään. Se vain tekee sinulle enemmän harmia, kuin hyvää.
Kyllä, joinain päivinä kykenen olemaan lähes normaalin näköinen. Ihosairaus ei kuitenkaan ole hävinnyt täysin. Toisinaan käy niin, että olen jossain hyväntuulisena ja rentona - sitten joku huomauttaakin yhtäkkiä jotain ihoni kunnosta, ja loppupäivä on pilalla.
Sanoisin, että piiloutuminen on auttanut minua enemmän kuin ihmisten luo hakeutuminen. Tunnen jopa syyllisyyttä siitä, että olen välillä etsiytynyt ihmisten seuraan ja saanut osakseni ikäviä kommentteja... kuten vaikka nuo muutamat parisuhteet. Ne tekivät paljon hallaa itsetunnolleni.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluaisit sen terapeutin sanovan? Mietin vain, kun sanoit tuon "ulkonäöllä ei ole väliä" kommentin. Pitäisikö terapeutin sanoa valheita, kuten vain ulkonäöllä on väliä?
Ihmiset, joilla on paljon vakavampia ihosairauksia kuin sinulla ovat löytäneet onnellisuuden ja parisuhteen. Ongelma ei ole siis ihosairaudessasi, vaan siinä, miten kieroutunut sinun ajatusmaailmasi on ja miten olet liian kritiikkinen muita ja itseäsi kohtaan. Tuosta sinun on päästävä eroon ja useasti siitä pääsee vain oikeanlaisessa terapiassa.
Esimerkiksi ihmiset, joilla on huono itsetunto ja vääriystynyt ajattelutapa myös hakeutuvat huonoihin suhteisiin. Niin kauan kun tuo vääristynyt ajatusmaailma ja tapa ajatella pysyy, pysyvät myös huonot suhteet. Ainoa henkilö joka ne voi muuttaa olet sinä.
Ethän sinä edes tiedä, miten paha ihosairauteni on/oli. Opin jo hyvin nuorena, että ulkonäöllä ON paljon väliä. Useimmat naiset eivät edes aavista tätä, jos ovat saaneet koko ikänsä normaalia kohtelua.
Olen myös vähän katkeroitunut siitä, millaista kohtelua "ruma" ihminen saa ja miten kohtelu on ihan täysin erilaista, jos onnistuu joinain päivinä näyttämään hyvältä tai edes normaalilta.
- ap
Koska maailmassa on aina joku, jolla on varmasti asiat huonommin. Ja jos olet kykenevä olemaan "normaalin" näköinen nyt, niin tilanteesi ei ole niin paha, kuin monilla joiden sairaudet vain pahenevat vanhetessa.
Loppujen lopuksi ulkonäölle ei voi mitään ja siitä jatkuva murehteminen ei auta sinua lainkaan, kuten ehkä olet jo huomannut? Kaikennäköiset, kokoiset ja oloiset ihmiset ovat silti kyenneet olemaan onnellisia ja se onnellisuus lähtee sieltä omasta itsestäsi.
Minulla on ollut ihokasvaimia pienenä, joista minua on kiusattu. Kroppani on täynnä arpia, läiskeitä ja löysää ihoa. Silti en piiloudu kotiini ja pelkää ihmisten luona olemista, koska mitä se pelkääminen ja piiloutuminen auttaa? Ei yhtään mitään. Se vain tekee sinulle enemmän harmia, kuin hyvää.
Kyllä, joinain päivinä kykenen olemaan lähes normaalin näköinen. Ihosairaus ei kuitenkaan ole hävinnyt täysin. Toisinaan käy niin, että olen jossain hyväntuulisena ja rentona - sitten joku huomauttaakin yhtäkkiä jotain ihoni kunnosta, ja loppupäivä on pilalla.
Sanoisin, että piiloutuminen on auttanut minua enemmän kuin ihmisten luo hakeutuminen. Tunnen jopa syyllisyyttä siitä, että olen välillä etsiytynyt ihmisten seuraan ja saanut osakseni ikäviä kommentteja... kuten vaikka nuo muutamat parisuhteet. Ne tekivät paljon hallaa itsetunnolleni.
- ap
Kuulostaa siltä, ettet ole vieläkään hyväksynyt sitä, että sinulla on ihosairaus ja yrität sitä piilotella.
Minulle joskus ihmiset huomauttavat arvistani ja löysästä ihosta. Se ei pilaa päivääni. Tiedätkö miksi? Koska tiedän niiden olevan siellä ja olen sen hyväksynyt. Ei ne arvet ja löysä iho murehtimalla mihinkään lähde. Ne ovat siellä, koska ne ovat osa omaa kehoani. Tämä on minun kehoni ja se ei miksikään muutu. Se on hyväksyttävä ja niin kauan kun et suostu itseäsi hyväksymään, niin olet tuossa kierteessä.
Se mitä muut sanovat sinusta eivät kerro sinusta mitään, vaan ne kertovat siitä henkilöstä, joka niitä kommentteja laukoo. Ensikerralla jos joku huomauttaa, niin voit kertoa heille ihosairaudestasi ja mitä se sinulle aiheuttaa.
Alue: Aihe vapaa
En pysty.