Herkkistyttöni loukkaantuu joka asiasta!

Tämä linkki voi auttaa http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat#!erityisherkkyys/c1gy2%C2%A0

Lue kirja erityisherkkyydestä. Lue myös lasten erilaisista tempperamenteista - se on ominaisuus, jonka kanssa synnytään. Silloin ymmärrät, miksi lapsesi ovat erilaisia ja reagoivat erilailla samoihin asioihin.

Mistähän syystä et sitten voi neuvoa häntä positiivisemmin ja kannusavammin lyttäämisen sijaan?

Minä oon kanssa ollut tuommoinen koko ikäni. Lapsena olin tarhassa itkemässä aina, jos tuli joltain noottia, etten tee asioita niinkuin pitäisi. Olin hidas ja kömpelö ja sain toki näistä kuullakin. Ja itkuhan siitä joka kerta tuli.
En myöskään kestänyt surullisia lauluja tai satuja itkemättä.
Vielä aikuisenakin itken tosi herkästi, enkä vaan voi asialle mitään. Nolottaahan se, koska itku ei ole yhteiskunnassamme yhtä hyväksyttyä kuin vaikka nauraminen, vaikka on ihan yhtä luonnollinen asia.
Yritän opetella olemaan häpeämättä itkuani, mutta aina ei onnistu.
Ja joskus pitää työpaikalla poistua vessaan odottamaan, että saan rauhoituttua.

Toiset ihmiset on herkkiä. Se ei ole vika eikä kukaan ole sellainen kiusallaan. Valitettavasti se vaan on ominaisuus, jonka kanssa ilmeisesti synnytään.

Ollaan kivoja toisillemme, niin kaikilla on helpompaa. Jos lapsi on normaalia herkempi, häntä pitää käsitellä vähän normaalia varovaisemmin. Selittää asiat perusteellisemmin, käyttää enemmän energiaa siihen, että selittää kaiken rauhallisesti ja lempeästi.

Pahalta maailmalta ei tietenkään voi ketään suojella ja herkät ihmiset joutuvat kohtaamaan elämän kovuuden ehkä vähän kipeämmin kuin muut. (Itkin itse töissä viimeksi tänään.) Ainoa, mitä voi tehdä, on tarjota lapselle (ja aikuiselle) turvallinen koti, jossa hän saa olla sellainen kuin on. Ilman, että herkkyyttään tai kyyneliään joutuu häpeämään. Jos itkettää, niin pitää saada itkeä. Se on luonnollista.

Se on tyttäresi luonne, ei se siitä koskaan miksikään muutu. Sun täytyy vaan hyväksyä se. Mutta mieli voi muuttua. Oman luonteensa voi valjastaa joko hyvään tai pahaan. Sinällään mikään luonteenpiirre ei ole yhtään väärempi, olipa kyseessä herkkis tai asperger. 

Terveisin itsekin erittäin herkkä, nauran, mutta toisaalta myös itken hyvin, hyvin herkästi. En minä sille mitään voi. Yritän aina estää itkua, häpeän sitä, mutta en vain kykene estämään. Ole kiltti, älä anna tyttärellesi sellaista kuvaa että hänen pitäisi hävetä itseään luonteensa takia.

Ei tullut kyllä hyvä fiilis sun tavasta kirjoittaa tyttärestäsi. Mitä neuvoja, ohjeita ja opastusta 12- vuotias tarvitsee joka ikinen päivä, kun kirjoitat, että jatkuvasti menee herne nenään. Tarkoitan, että tuon ikäiset ovat hyvin omatoimisia ja jos teillä on tietyt säännöt ja tavat kotona, mitä pitää jatkuvasti ohjeistaa?Arvosteletko sinä tyttäresi tapaa olla hän, hänen luonnettaan tai erilaisuuttaan suhteessa sinuun tai sisareensa. Mikä sinä olet määrittelemään mikä on liian herkkä? Jos hän kokee, ettei ole sellainen, kun äitinsä haluaisi ja tästä saa jatkuvasti kuulla neuvojesi muodossa, onko se ihme, että on tunteet pinnassa.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:59"]Mistähän syystä et sitten voi neuvoa häntä positiivisemmin ja kannusavammin lyttäämisen sijaan?
[/quote]
..kun en mielestäni lyttää.. Mutta jän kokee niin. En ole ainoa, jolle loukkaantuu helposti. Kaikki lähimmäiset saavat osansa.
On vain vaikea aina ennakoida, enkä haluaisi pehmentää tietä hänelle maailmaan/ tehdä karhunpalvelusta välttelemällä tilanteita. Joissa ei koe olevansa täydellinen.

Meillä on samanlainen 9-vuotias, joten ymmärrän sinua ap. Tyttö on ollut herkkä suuttumaan jo vauvasta lähtien, ja näköjään se ei yhtään helpota, vaikka ikää tulee lisää, kiukun ilmiasu vain muuttaa muotoaan. En tiedä, mitä sille voi tehdä. Ainakaan en aio antaa tytölle periksi, vaikka kiukkuaakin; samat säännöt on oltava kuin muillakin lapsilla, vaikka tämä yksi ottaa niistä nokkiinsa. Olen itsekin herkkä luonteeltani, mutta eri tavalla kuin tyttöni, ja kyllä nuo jatkuvat itkukohtaukset saavat hermot kireälle. Nämä ap:lle tulleet vastaukset olivat jostain eri planeetalta...

Sinussa se vika on jos et osaa ottaa tytön luonteenpiirteitä huomioon ja käsittelet miten sattuu.

Mun lapsen kaveri on myös varsinainen mielensäpahoittaja. Piirtelivät eilen yhdessä ja kun mun lapsi kysyi jotain kavein piirustuksesta tyyliin miks toi koira on musta, niin kaveri suuttui ja suttasi koko piirustuksen =O

En lukenur koko ketjua mutta mulla nousee karvat pystyyn kun äitini hokee että on aina pyrkinyt kohtelemaan minua ja sisartani t a s a p u o l i s e s t i. Siskoni on tyranni ja vaikeatemperamenttinen. Itse olen mukautuvaja muita miellyttämään pyrkivä. Ottakaa kasvattajat huomioon että sisarukset eivät ole samanlaisia. Joku tsrvitsee kovempaa kuria enemmän kuin toinen. Toisaalta toinen kaipaa enemmän hellyyttä ja syliä.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 22:42"]En lukenur koko ketjua mutta mulla nousee karvat pystyyn kun äitini hokee että on aina pyrkinyt kohtelemaan minua ja sisartani t a s a p u o l i s e s t i. Siskoni on tyranni ja vaikeatemperamenttinen. Itse olen mukautuvaja muita miellyttämään pyrkivä. Ottakaa kasvattajat huomioon että sisarukset eivät ole samanlaisia. Joku tsrvitsee kovempaa kuria enemmän kuin toinen. Toisaalta toinen kaipaa enemmän hellyyttä ja syliä.
[/quote]
No en anna erityisherkälle ekstroja siksi että on herkkä. Voin olla aivan ymmärtäväinen ja pahoillani lspsen pahan mielen vuoksi, mutta en voi tanssia sen mukaan, valitettavasti.

Mikä hiton erityisherkkä?! Erityispaksukallo?

Ei muuta kun silkkihanskat käteen ja kypärä päähän.
Ajatelkaa mikä riesa ympäristöllekkin tulevaisuudessa. Työpaikalla, parisuhteessa jne
Olisikos aika opetella hiukan tunteiden säätelyä!

Jatkuva loukkaantuminen on aika raskas luonteenpiirre. Oma tyttäreni 12v otti etäisyyttä entiseen parhaaseen ystäväänsä juuri vastaavanlaisen herkkyyden vuoksi eli ystävänsä on ns. mielensäpahoittaja joka aiheesta. Totesin, että omalla tyttärelläni oli raskasta ystävänsä kanssa, kun aina sai varoa mistä ystävä milloinkin ottaa nokkiinsa ja loukkaantuu. Ystävyyssuhteisiin kuuluu molemminpuoleinen kunnioitus, ei se, että koko ajan joutuu kohtelemaan toista silkkihansikkain siinä pelossa, että taas mökötetään ja loukkaannutaan jostain.

En osaa ap:ta auttaa, mutta vaikeaa on yrittää kannustaa perusluonnetta vahvistumaan kestämään kritiikkiä ja vastoinkäymisiä, muuta kuin kohtaamalla niitä ja opettamalla lapselle, että elämä on kompromisseja ja vastoinkäymiset voivat olla ihan opettavavaisiakin.

Minulla on kaksi herkkää poikaa... Itse en ole kovinkaan herkkä, eivätkä kaksi tytärtäni. Joskus asioiden selittäminen lapsille on todella hankalaa :) kun yksi haluaa selkeän infon ja ohjeet, ja toinen pahoittaa mielensä samasta...

Voin lähettää mun poikien yhteystiedot, niin voidaan järjestää avioliitto. Toisella menee herne nenään kymmenen kertaa päivässä raivarin säestämänä, toinen itkee joka asiasta ja märisee, kun häneen ei luoteta ja kaikki on häntä vastaan.

Meillä on mahdotonta esim neuvoa tyttöä läksyissä, vaikka itse pyytäisikin apua. Kun yrität selittää tai kysyä jotain ajatuskuviota, tyttö itkee välittömästi. Aivan umpikuja!
Toinen ei ole moksiskaan!
Kaverisuhteissa tyttö on itse varautunut ja kärsii enemmän hiljaa itsekseen, kuin näyttää suuttumusta kavereille. Kotona itku sitten purkautuu takuuvarmasti.
ap

Niin, en tiedä neuvoa, miten toimia, mutta tyttärestäsi kasvaa todella raskas aikuinen, jos ei ole jotain konstia, miten tuon jatkuvan mielensäpahoittamisen saa kitkettyä pois.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:34"]Voin lähettää mun poikien yhteystiedot, niin voidaan järjestää avioliitto. Toisella menee herne nenään kymmenen kertaa päivässä raivarin säestämänä, toinen itkee joka asiasta ja märisee, kun häneen ei luoteta ja kaikki on häntä vastaan.
[/quote]
:D