Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ollaanko me liian erilaisia?
04.07.2015 |
Olen nyt 7v seurustellut ko. miehen kanssa ja aina on tavalla tai toisella ollut vaikeaa. Nyt olen ruvennut miettimään, että ollaanko me niin erilaisia ettei tämä uhrautuminen kannata. Aina saa pahoittaa mielensä. Yritän listata tähän erojamme ja olisi kiva jos viisaammat tarinoisivat näkemyksiään siitä, että ovatko erot ylipäätään parisuhteissa rikkaus vai ei.
-Mies lattaa useimmat pitämäni hajuvedet. Jos itsepintaisesti haluan käyttää tuoksua josta pidän hän piilottaa hajuveteni.
-Tarvitsen aurinkoa, mies vihaa sitä. Tästä syystä emme harrasta kesäterassilounaita, vietä aikaa rannoilla tai en saa pitää edes autoni panoraamakattoa auki jos hän on kyydissä.
-Haluaisin matkoilla pitää radion auki ja musan kohtuullisen kovalla, mutta hällä särkee korvia. Musa on ok niin pienellä että hukkuu auton ääniin.
-Mulle lomaa olisi pakata auto ja kierrellä ympäriinsä Niinkuin lapsuudessani. Tai matkata ulkomaille. Hänelle lomaa on aikatauluton kotioleminen jolloin se oleminen tapahtuu työhuoneessa netin tai elektroniikan parissa ilman mua. Niinkuin aina.
-Hänen vanhemmillaan pitää vierailla säännöllisesti, mutta annas olla jos pitää lähteä minun vanhemmilleni...
-Minun kanssani matkustellaan vaan jos maksan matkat. Kustantaa kuitenkin itselleen ja lapselleen tuhansien eurojen arvoisia lomia eri maissa. Ja jos haluaisin nähdä itsekin vaikka Pariisin, Lontoon ym.. häntä ei kiinnosta koska on jo kerran käynyt.
Lisäksi, koska olen lapseton ja vailla huolia, haluaisin mennä, nauttia kesäterasseista, matkustella, tavata muita ihmisiä yms. Omat kaverit vaan on kesän poissa ja mies tuntuu haluavan pyhittää elämänsä vain jälkikasvulleen joka sekin jo siis teini-ikänen.
Haluaisin asua ulkomailla, mutta ei se mies sinne koska lapsi...
Välillä tuntuu että lapsi on oiva tekosyy kaikkeen mitä joutuisi tekemään yhdessä mun kanssa. Oon puhunut erosta mutta ei se tunnu sitäkään tahtovan.
En Niinkuin tajuu mitä tässä suhteessa tapahtuu. Meidän piti yrittää sovitusti lastakin mutta se seksi on sen jälkeen ollu keskeytettyä yhdyntää kun "jännittää" miestä koko homma. Sitten erään kerran kun ilmasin muista syistä johtuen, ettei musta ole tähän suhteeseen, ei näin ja että onpa onni ettei oo sitä sitovaa yhteistä lasta niin myöhemmin sovittuamme riidan on alkanut heitellä sitä lastia sisään vaikken enää tahdo koko lasta kun oon epävarma miehestäkin.
Toi ei sitä ratkaisua tule tekemään. Mun täytyy, mutta miten ratkaisen? Rakastan häntä mutta olen aika onneton. Koko ajan jotenkin toisen määräysvallasda hajuvettä myöten.
Kommentit (25)
Onko elämäsi onnellista tämän miehen kanssa? Tunnetko itsesi rakastetuksi ja huomioonotetuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein tyhmintä on nyt tehdä lapsi, jota sinä et halua eikä mieskään. Saat paremman miehen, joka haluaa elää sun elämää sun kanssa ja lapsen kanssa. Joku jolle sun hyvinvointi on tärkeä. Eroaisin heti. Ja nauttisin kesästä.
Ongelma on se, että ette halua elää samaa elämää. Ja sinä olet se, joka joustaa. Ihmettelen vaan miksi suostut tuohon, ei mies sinusta niin välitä. Mieluummin itsekkäästi jatkaa omaa touhuiluaan ja sä olet yksi lapatossu, joka salliin sinun kaltoinkohtelun. Ei menisi läpi multa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:23"]Ongelma on se, että ette halua elää samaa elämää. Ja sinä olet se, joka joustaa. Ihmettelen vaan miksi suostut tuohon, ei mies sinusta niin välitä. Mieluummin itsekkäästi jatkaa omaa touhuiluaan ja sä olet yksi lapatossu, joka salliin sinun kaltoinkohtelun. Ei menisi läpi multa.
[/quote]
No parisuhde on joustamista, mutta nyt on alkanut tuntua että teen sitä joustamista yksin. En oo tossukka. Sanon vastaan, raivoan, puhun... Mikään ei vaan muutu lupauksista huolimatta. Ja koska aidosti rakastan, ei se lähteminen ole helppoa. Joudun hautaamaan vauvahaaveet täysin mm koska olen jo niin vanha että on erittäin epätodennäköstä että rakastuisin, sitoutuisin, oppisin tuntemaan yms toisen miehen 4v sisään.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:14"]Onko elämäsi onnellista tämän miehen kanssa? Tunnetko itsesi rakastetuksi ja huomioonotetuksi?
[/quote]
En ole tuntenut koskaan. Olen aina tuntenut jääväni syvästä rakkaudesta paitsi hänen kanssaan. Hän ei ole tunneihminen vaan pragmaatikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette ole erilaisia, vaan ette vain pidä toisistanne. Jonkun muun kanssa asiat menisivät toisin sekä sinulla että miwhellääkin.
Mutta kohtelee siis muuten hyvin. Ei lyö, huuda, petä yms...
On vaan jotenkin aina ollut tosi intohimoton. Kaikessa. Kutsuu sitä piirrettä itsessään brittiläiseksi understatementiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestäisi tuollaista miestä hetkeäkään. Ja ihmettelen todella, miten sinä kestät! Nyt lopeta se vatvominen, pakkaa kamat ja huikkaa moikat ulko-ovelta. Ei tartte soittaa perään!
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:33"]Ette ole erilaisia, vaan ette vain pidä toisistanne. Jonkun muun kanssa asiat menisivät toisin sekä sinulla että miwhellääkin.
[/quote]
Kyllä MINÄ pidän hänestä. Olisin vaan onnellisempi jos hän viitsisi yhtään uhrata itseään tai tarpeitaan puolestani. Eli siis hänen pitämisensä pelkästään on tässä se avainasia.
Olen kallistunut sille tolalle ettei hän ole aidosti koskaan rakastanut minua mutta en tajua miksi suhde jatkuu ja jatkuu. Oon tuhansia kertoja ehdottanut eroa. Jos hän vain myöntäisi ettei rakasta (ei myönnä), tekisin palveluksen kummallekin ja eroaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä pistin pois. Mies hurahti urheiluun niin, että ei mitään vapaa-aikaa voitu ottaa rennosti koskaan. Ja jos vielä oli jotain vapaata, sitten netissä meni se aika. Ei matkalle, ei mökille, ei vanhemmille. Lapsia ei ollut. Mä sain istua jossain hikisessä hotellissa kun herra pyöräili, juoksi maratonia.... Minäkin tykkään liikkua, patikoida jne. Mutta sekin oli liian lällyä. Nyt on mies ja lapsi ja teemme yhdessä asioita. Ihmettelen, miksi en lähtenyt aiemmin, kulutin arvokasta elämää odottamalla ihmettä. Ei sitä tule. Lähde, niin voit saada elämän. Tee lapsi miehen kanssa, joka haluaa teidät molemmat.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:29"]Narsisti... Mies siis. Pistä se pois.
[/quote]
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän vastaavasti, paitsi että minä olen se miehesi tyylinen kotona viihtyvä, en tykkää liian kovasta musiikista (toisin kuin mieheni), viihdyn rauhallisesti kotona (ja mies on sosiaalinen ja menevä) ym. Yhdessä oltu 17.5 vuotta.
Meillä mies on jo pitkään viilettänyt itsekseen ja joskus lasten kanssa riennoissaan. Tosi paljon yksinään ja kavereiden kanssa viipottaa. Toisaalta mielestäni tasapainottaa perhettämme, että minä olen yleensä kotona. :) Matkustellaan ja kyläillään toki joskus yhdessäkin, mutta enemmän mies menee itse.
Minusta teilläkin pitäisi olla niin, että myös sinä saat toteuttaa omia juttujasi. Ei kait niitä hajuvesiä ole pakko laittaa, jos miehen kanssa kotona kahdestaan olet ja mies ei tykkää. Laita jos lähdet tyttökavereiden kanssa ulos tai yksinään harrastuksiin jne.
MInä pistin pois. Mies hurahti urheiluun niin, että ei mitään vapaa-aikaa voitu ottaa rennosti koskaan. Ja jos vielä oli jotain vapaata, sitten netissä meni se aika. Ei matkalle, ei mökille, ei vanhemmille. Lapsia ei ollut. Mä sain istua jossain hikisessä hotellissa kun herra pyöräili, juoksi maratonia.... Minäkin tykkään liikkua, patikoida jne. Mutta sekin oli liian lällyä. Nyt on mies ja lapsi ja teemme yhdessä asioita. Ihmettelen, miksi en lähtenyt aiemmin, kulutin arvokasta elämää odottamalla ihmettä. Ei sitä tule. Lähde, niin voit saada elämän. Tee lapsi miehen kanssa, joka haluaa teidät molemmat.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:42"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:29"]Narsisti... Mies siis. Pistä se pois.
[/quote]
Tämä.
[/quote]
Mutta eikö narsismiin kuulu henkinen julmuus, ilkeys, raivokohtaukset, manipulointi yms.. Mies on vaan...välinpitämätön...
Vakavan parisuhdekeskustelun paikka. Kerro nämä asiat miehellesi ja korosta, että parisuhde on molemminpuolinen ja kummankin tulisi pystyä joustamaan tai kykenemään kompromisseihin. Jos tämä ei onnistu, eron paikka. Miksi jatkaa epätyydyttävää suhdetta? Vauvaa en edes harkitsisi.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 10:23"]Ongelma on se, että ette halua elää samaa elämää. Ja sinä olet se, joka joustaa. Ihmettelen vaan miksi suostut tuohon, ei mies sinusta niin välitä. Mieluummin itsekkäästi jatkaa omaa touhuiluaan ja sä olet yksi lapatossu, joka salliin sinun kaltoinkohtelun. Ei menisi läpi multa. [/quote] No parisuhde on joustamista, mutta nyt on alkanut tuntua että teen sitä joustamista yksin. En oo tossukka. Sanon vastaan, raivoan, puhun... Mikään ei vaan muutu lupauksista huolimatta. Ja koska aidosti rakastan, ei se lähteminen ole helppoa. Joudun hautaamaan vauvahaaveet täysin mm koska olen jo niin vanha että on erittäin epätodennäköstä että rakastuisin, sitoutuisin, oppisin tuntemaan yms toisen miehen 4v sisään.
[/quote]
Höpsis, mäkin lähdin ja odotan nyt lasta. Olen 41 vee.Olet varmaankin vähän päälle 30.
Alue: Aihe vapaa
Mieti mitä sinä haluat. Ja tee niin, haluaapa mies tai ei. Hukkaat elämäsi.