Kunpa voisin lakata olemasta
Elämä on vain ahdistusta ja pahaa oloa täynnä. Ollut siitä lähtien, kun olin 7-vuotias. En kuitenkaan varmaan halua tappaa itseäni, toivon vain, etten olisi koskaan syntynyt. :(
Kommentit (9)
Minkä ikäisiä olette, ap ja 2? Minusta tuntui samalta yli kolmekymppiseksi, sitten jostain selittämättömästä syystä aloin voida paremmin. Nykyään olen onnellinen, vaikka olen vakavasti sairas.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 18:01"]Minkä ikäisiä olette, ap ja 2? Minusta tuntui samalta yli kolmekymppiseksi, sitten jostain selittämättömästä syystä aloin voida paremmin. Nykyään olen onnellinen, vaikka olen vakavasti sairas.
[/quote]
Olen 23. Hienoa, että voit paremmin. Toivottavasti minäkin joskus.
Ap
Lakkaa haaveksimasta mamma ja syö lääk... ei kun siis pitsasi.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 18:01"]Minkä ikäisiä olette, ap ja 2? Minusta tuntui samalta yli kolmekymppiseksi, sitten jostain selittämättömästä syystä aloin voida paremmin. Nykyään olen onnellinen, vaikka olen vakavasti sairas. [/quote] Olen 23. Hienoa, että voit paremmin. Toivottavasti minäkin joskus. Ap
[/quote]
Toivon todella, että sinulle käy samalla tavalla. Minuakin nuorempana ahdisti kaikki. Sitten vain vähitellen lakkasi ahdistamasta, vaikka elämässäni ei ulkoisesti tapahtunut mitään muutosta - en saanut terapiaa tai lääkkeitä, myöskään taloudellisessa tilanteessani, parisuhteessa tms. ei tapahtunut muutoksia. Luulen että minulta vain vähitellen kuoli tarpeeksi aivosoluja niin etteivät aivoni enää ahdistuneet kaikesta. Yksinkertaiset ihmisethän ovat usein onnellisia. Oli miten oli, halusin vain sanoa sinulle että aina on toivoa ja elämäsi voi hyvinkin muutaman vuoden päästä olla toisenlaista. -3
Elämä on sellaista. Välillä vituttaa ja masentaa, välillä paremmin asiat. Sitten kun asian hyväksyy niin jaksaa odottaa niitä parempia aikoja pohjamutia laahatessa. Tsemppiä! Mulla tällä hetkellä alamaakausi menossa kun orastava suhde meni mönkään ja ehdin jo rakastua, mutta jospa se tästä taas :) N43
Olen 40. Opintoja on paljon, mutta en ole saanut mitään tutkintoa sosiaalisten pelkojen vuoksi. Työhistoria on hyvin lyhyt, enimmän osan aikuisiästäni olen ollut työtön.
Ahdistus on jokapäiväistä enkä näe itselläni minkäänlaista tulevaisuutta. Tekee vain mieli kuolla ja kuolisinkin, jos ei olisi ihmisiä, joiden tunteiden vuoksi täytyy elää.
Nytkin ahdistaa aivan sietämättömästi. Ei ole rahaa tehdä mitään, ei ole ystäviä. Istun kotona ja yritän uskoa, että kannattaa elää muiden vuoksi, vaikka oikeasti ei todellakaan kannata.
Jos nyt tappaisin itseni, niin sen jälkeen ei olisi mistään mitään huolta, koska mitään ei olisi.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 18:25"]
Elämä on sellaista. Välillä vituttaa ja masentaa, välillä paremmin asiat. Sitten kun asian hyväksyy niin jaksaa odottaa niitä parempia aikoja pohjamutia laahatessa. Tsemppiä! Mulla tällä hetkellä alamaakausi menossa kun orastava suhde meni mönkään ja ehdin jo rakastua, mutta jospa se tästä taas :) N43
[/quote]
Miehiä tulee ja menee.
Sama täällä..