Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olinko hullu kun halusin rahattoman miehen?
17.02.2022 |
Eks-mieheni oli rikkaasta perheestä ja hyvätuloinen. Itse olen ok-tuloisesta perheestä ja maisteri. Ystäväpiirissä on paljon verolistojen väkeä. En kuitenkaan koskaan ole tuntenut oloani kotoisaksi uraihmisen elämässä, vaan vapaus ja boheemius on ollut sydäntä lähempänä. Eron jälkeen mm. ei ollut ongelmia löytää seuraa, päinvastoin, mutta systemaattisesti ol
hylkäsin pukumiehet ja nykyinen kumppanini on omien sanojensa mukaan (ja melkoisen totuudenmukaisesti) "köyhistä köyhin". Välillä hän ihmettelee ääneen miksi en ottanut rikkaampaa.
En ole myöskään hakenut enkä saanut merkittävää rahallista hyötyä koulutuksestani, vaan mieluummin downgreidaan ja minimoin kulutusta. Maailman mittakaavassa olen aina tuntenut olevani rikas. Mutta onko tämä sittenkin hyväosaisen taustan mahdollistama harha, joka haihtuu heti tiukan paikan tullen?
Sinä kanssavaeltaja joka myös valitsit ajan ja vapauden rahan ja statuksen sijaan, oletko katunut? Tai toisinpäin, olisitko myöhemmin luopunut vauraudesta onnellisuuden vuoksi?
Ja pahoittelen otsikointia, miehen lisäksi kysymys koskee ylipäätään rahatonta elämää, mutta täällä pitää koittaa clikbaiteja.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Kun parisuhteessa arjen realiteetit iskee päin näköä niin kyllä mä väitän, että raha on hyvästä.
Mikäli sitä ei ole tai on vähän niin se rajoittaisi ainakin omaa elämääni.
Maksatko siis puolet menoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun parisuhteessa arjen realiteetit iskee päin näköä niin kyllä mä väitän, että raha on hyvästä.
Mikäli sitä ei ole tai on vähän niin se rajoittaisi ainakin omaa elämääni.
Olen samaa mieltä että rahaa on oltava "tarpeeksi".
Sitten taas eksässä ja useissakin varakkaissa tutuissa lievästi ärsyttää se, että vaikka rahaa on tosi paljon, niin ikinä ei tunnu olevan "tarpeeksi ". Se on se syy että rahaa kertyy. Ja syy miksi aloin kartella rahakkaita miehiä elämänkumppanina, mieluummin joku joka on tyytyväinen. -ap
Joo ap tuo on totta! Omaa kokemusta myös.
Vähän samanlainen tilanne. Olin naimisissa varakkaan ja korkeasti koulutetun miehen kanssa. Itselläni hyvä ammatti myös, mutta olin kotona vähän pidempään kolmen lapsen äitinä. Nyt 15-vuotta olen ollut avoliitossa taiteilijan kanssa, joka ei sillä elätä itseään tätä nykyä, mutta käy säännöllisesti töissä matalapalkka-alalla. Tietysti avioero aikanaan oli raskas, mutta en usko että liittomme olisi voinut jatkua. Alussa olin hullaantunut nykyiseen kumppaniin, mutta arki meillekin on tullut. Silti hän on paras ystäväni ja teemme vapaa-ajalla paljon asioita yhdessä. Hän tekee kotitöitä, ruokaa jne. Tässä sitä vaan elellään, vuodet ovat vierineet. Nautin omasta ajasta, rahaa on tarpeeksi, sopivasti. En kaipaa enempää mitään materiaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo ap tuo on totta! Omaa kokemusta myös.
Otan tämän niin, että edelleen olet samalla linjalla ja tyytyväinen vähempäänkin omaisuuteen?
Jotenkin outoa sekin -tai ehkä oma päävammani- että hyvin harvojen ihmisten kanssa uskaltaa avoimesti puhua omaehtoisesta kulutustason laskemisesta. Paria poikkeusta lukuunottamatta joko ihmisillä on raskas oravanpyörä omakotitalonsa kantimena, tai on sama tulotilanne, mutta halut olisi paljon isompaan. Anonyymi vauvapalsta sitten jää vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän samanlainen tilanne. Olin naimisissa varakkaan ja korkeasti koulutetun miehen kanssa. Itselläni hyvä ammatti myös, mutta olin kotona vähän pidempään kolmen lapsen äitinä. Nyt 15-vuotta olen ollut avoliitossa taiteilijan kanssa, joka ei sillä elätä itseään tätä nykyä, mutta käy säännöllisesti töissä matalapalkka-alalla. Tietysti avioero aikanaan oli raskas, mutta en usko että liittomme olisi voinut jatkua. Alussa olin hullaantunut nykyiseen kumppaniin, mutta arki meillekin on tullut. Silti hän on paras ystäväni ja teemme vapaa-ajalla paljon asioita yhdessä. Hän tekee kotitöitä, ruokaa jne. Tässä sitä vaan elellään, vuodet ovat vierineet. Nautin omasta ajasta, rahaa on tarpeeksi, sopivasti. En kaipaa enempää mitään materiaa.
Kiitos tästä! Ajattelisin olevani vähän aiemmassa vaiheessa samanlaista tarinaa, tosi paljon samaa tunnistan.
Kiva kuulla, että alkuhullaantumisen jälkeenkin kumppanuus kantaa! Juuri tuota näkökulmaa ehkä hainkin, rakastuneenahan elämä on täyttä ja upeaa, mutta se on elämän realiteettien ohella hetkellinen häiriötila.
Voi, älä jaksa. Mistä sinä nämä aloitukset oikein kehittelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi, älä jaksa. Mistä sinä nämä aloitukset oikein kehittelet?
Vaihda edes kirjoitustyyliä välillä, jotta et olisi niin tunnistettavissa palstahulluksi.
Alue: Aihe vapaa
Kun parisuhteessa arjen realiteetit iskee päin näköä niin kyllä mä väitän, että raha on hyvästä.
Mikäli sitä ei ole tai on vähän niin se rajoittaisi ainakin omaa elämääni.