Tulevaisuudessa vanhushoito kallistuu. Itsekkäät ei hoida puolisoitaan.

Joo, ennen mentiin naimisiin ja sitouduttiin eliniäksi hyviksi ja huonoiksi päiviksi.

Lapset kärsivät tästä itsekeskeisestä elämäntyylistä ja samoin vanhuudessa apua tarvitsevat. Miten saada suomalaisten moraali ja perhearvot kuntoon?

Ei kun meille tulee sellainen pilleri että kun ei omin voimin pärjää niin se on helppo ottaa ja siirtyä parempaa todellisuuteen.

Myös Downit ja muut vammaiset lapset hoidettiin ennen kotona. Nyt heidät laitetaan asuntolaa oman lukollisen oven taakse heti täysikäistyttyä yhteiskunnan hoivattavaksi. (Osa pystyy pikkutyöhönkin toki)

Kohtele puolisoasi niin kuin tulevaa omaishoitajaasi.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 18:03"]Myös Downit ja muut vammaiset lapset hoidettiin ennen kotona. Nyt heidät laitetaan asuntolaa oman lukollisen oven taakse heti täysikäistyttyä yhteiskunnan hoivattavaksi. (Osa pystyy pikkutyöhönkin toki)
[/quote]
VÄÄRIN. Aikaisemmin vammaiset lapset hylättiin usein jo synnytyslaitokselta laitoksiin. Kotihoito yleistyi vasta 70-luvulla. 2000-luvulla on menty entistä enemmän siihen että vammaisetkin aikuistuu ja muuttaa lapsuudenkodistaan tuettuun asumiseen. Tuettuihin asuntoihin on vain älyttömät jonot. Ihan yleistä että sellaiseen pääsee vasta kolmenelikymppisenä.

Mistä luulisitte yhteiskunnalla olevan silloin varaa hoitaa nämä minullekaikkihenkilöiden sairaat puolisot?

Jeps. Anoppini kärsi kilttinä vuosia alkoholistipuolisostaan. Jossain vaiheessa sai riuhtaistuaan itsensä suhteesta irti. Eli (vaatimattomilla tuloilla) yh:na lasten asuessa vielä kotona. Meni uudelleen naimisiin itseään hieman vanhemman melko vakavaraisen lesken kanssa. Avioehto (tottakai sanovat monet tuossa tilanteessa). Pari vuotta naimisiin menon jälkeen mies jäi eläkkeelle ja sai ensimmäisen aivohalvauksen. Anoppini oli vielä 8 vuotta töissä ja hoiti samalla yhä vaativammaksi käyvää puolisoaan. Nyt on itsekin eläkkeellä, miehellä useampia sairauskohtauksia ja anopin koko elämä pyörii tämän miehen tarpeiden ympärillä. Muuttivat uudelle paikkakunnalle miehen halujen mukaan (enemmän rahaa -enemmän valtaa...). Anopin lapset ja lapsenlapset asuvat kaukana tästä, miehen lapset ja lapsenlapset lähellä... Anoppi on aktiivinen ja tykkää matkustelusta, mutta saa vuodessa yhden kokonaisen viikon lomaa miehestään ja joitain yksittäisiä päiviä, aikamoisen säädön jälkeen.

Minä olen kantanut suurimman vastuun meidän perheestä jo vuosia mieheni masennuksen vuoksi. En todellakaan tahtoisi joutua samanlaiseen asemaan kuin anoppini!

Isäni on järjestänyt tuttavapiirissään jonkinlaisen hoitopiirin tulevaisuuden varalta. Ideana palkata sitten yhdessä hoitoapua. Nyt ovat vielä viriilejä kuusikymmpisiä. Useimmat eronneita ja seurustelusuhteessa.

Alzheimerpotilas on pahimmillaan aggressiivinen, väkivaltainen ja äärimmäisen hankala tapaus hoitaa. Potilas ei välttämättä luota keneenkään ja pelkää että häntä vain huijataan ja yritetään käyttää hyväksi, kun sairas ei muista edes omaa sairauttaan. Säälittää isoisäni joka vielä toistaiseksi jaksaa asua yhdessä isoäitini kanssa, vaikka isoisällä itselläänkin on parkinsonin tauti alkanut pahentua.

Ei se mene nykypäivänäkään niin että puoliso joka olisi kyllä täysin kykenevä pitäisi sairastunutta omaishoidossa. Miehet tuuppaavat vaimonsa heti laitokseen jos muistisairaus iskee ja jostakin kumman syystä nämä saavat vielä paikan nopeammin kuin oikeasti avun tarpeessa olevat yksinäiset vanhukset. Ja tämä on totuus. Terv. Alalla työskentelevä.

Ylirasittuneita henkilöitä nähty, parempi että on ainakin vapaaehtoista.

90 v. omaishoitaja "hoitaa" samanikäistä puolisoaan, toisaalta jo nykyään on todella vaikea päästä vanhainkoti tyyppisiin hoitopaikkoihin. Koti hoitamattomuus on in, eli vanhus yksinään kotiin, kotihoito piipahtaa 10 min kerraallaan katsomassa ollaanko vielä hengissä.

Ei siihen mitään itsekyyttä tarvita, ihan normaali kuvio jo nyt.

Minä en ainakaan rupea miestäni hoitamaan enkä vaadi että mieskään hoitaa minua. Jos nyt ylipäätänsä edes enää ollaan yhdessä. Ihmisten pitää oppia säästämään vanhuutensa varalle että voivat ostaa hoitoa tai hoitopaikan. Ihmisillä pitää olla enemmän vastuuta omasta elämästään.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 18:28"]

Ei se mene nykypäivänäkään niin että puoliso joka olisi kyllä täysin kykenevä pitäisi sairastunutta omaishoidossa. Miehet tuuppaavat vaimonsa heti laitokseen jos muistisairaus iskee ja jostakin kumman syystä nämä saavat vielä paikan nopeammin kuin oikeasti avun tarpeessa olevat yksinäiset vanhukset. Ja tämä on totuus. Terv. Alalla työskentelevä.

[/quote]

Totuus? En ihan osta tuota. Olen itse melko läheltä seurannut heittämällä jopa kolmea tapausta, joissa iäkäs mies on aivan liiankin pitkään yrittänyt pärjätä omaishoidettavan iäkkään vaimonsa kanssa. Vasta siinä vaiheessa, kun on menty jo liian pitkälle, on täysvahdittava potilas viimeinkin saatu ansaitulle hoitopaikalleen palvelutaloon tai sairaalaan. Ja taistelun kera silloinkin, ei kuten asian tulisi mennä, ehei. Enkä ole alan ammattilainen, että siltä pohjalta. Näen kuitenkin selkeän totuuden siinä, että mikäli toinen ei voi enää edes nukkua, saati hetkeksi muutenkaan päästää sekavaa hoidettavaansa silmistään, on ihmisrääkkäystä teidän joidenkin hoitsujen taholta vähätellä kuvion vakavuutta! Omaishoitajaksi ei nyt eikä tulevaisuudessakaan tule ryhtyä jos ei itse sitä halua, tai vaikka haluaisikin, mutta jos ei jostain omasta syystään johtuen siihen hyvin kykene.

Tottakai hoidin yksin omat lapset kun pieniä olivat, olen yh. Ainoana terveenä lapsena hoidan myös yksin vanhempiani kun eivät enää pärjää. Hoidan myös yksin veljeni,joka on kehitysvammainen, edunvalvonta-asiat.

En usko että kukaan hoitaa minua, en haluaisi lapsianikaan  velvoittaa, kun vanhenen. Elämä voi viedä vaikka mihin.

Tämä on monen naisen kohtalo ja osa.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 18:42"]

Minä en ainakaan rupea miestäni hoitamaan enkä vaadi että mieskään hoitaa minua. Jos nyt ylipäätänsä edes enää ollaan yhdessä. Ihmisten pitää oppia säästämään vanhuutensa varalle että voivat ostaa hoitoa tai hoitopaikan. Ihmisillä pitää olla enemmän vastuuta omasta elämästään.

[/quote]

Jo nyt perushoitopaikka voi maksaa 4000-5000 €/kk, pääkaupunkiseudulla huomattavasti enemmän. Liäski tuohon vielä siivous- ja sairaanhoitopalvelut.

Ison osan Suomen yksityisestä vanhushuollosta omistaa ulkomaiset sijoitusyhtiöt, hädällä voi nääs tehdä rahaa.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 19:40"][quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 18:42"]

Minä en ainakaan rupea miestäni hoitamaan enkä vaadi että mieskään hoitaa minua. Jos nyt ylipäätänsä edes enää ollaan yhdessä. Ihmisten pitää oppia säästämään vanhuutensa varalle että voivat ostaa hoitoa tai hoitopaikan. Ihmisillä pitää olla enemmän vastuuta omasta elämästään.

[/quote]

Jo nyt perushoitopaikka voi maksaa 4000-5000 €/kk, pääkaupunkiseudulla huomattavasti enemmän. Liäski tuohon vielä siivous- ja sairaanhoitopalvelut.

Ison osan Suomen yksityisestä vanhushuollosta omistaa ulkomaiset sijoitusyhtiöt, hädällä voi nääs tehdä rahaa.

 
[/quote]kun aloittaa ajoissa säästämään, ehtii saada elämänsä aikana hoitorahat kasaan

Mä voisin ottaa jonkun vanhuksen mun luo asumaan, jos saisin kunnollisen korvauksen. Verottaja tekee sen luultavasti kannattamattomaksi.

Omaishoitajien asiat pitäisi laittaa ensin kuntoon. Tällä hetkellä siihen saa aivan mielivaltaisesti tukea. Joissain kunnissa rahat loppuu jo kesällä ja sitten ei olekaan mitään tukea saatavilla. Lomien saaminen on erittäin vaikeaa. Tämä olisi kuitenkin yhteiskunnalle erittäin kannattava hoitomuoto, silti sitä ei tueta, vaan kulutetaan ihmisten voimat loppuun. Lopputuloksena sitten joudutaan laittamaan se hoidettava johonkin kalliiseen laitokseen ja maksamaan ylikansallisille pörssiyhtiöille moninkertaisesti. Suomessa säästäminen on juuri tällaista.