Lue keskustelun säännöt.
Isäni ei välitä eikä auta vaikka olen tosi lujilla lasten kanssa
16.02.2022 |
Olen monta kertaa pyytänyt, että isäni, hyväkuntoinen 64 v eläkeläinen, joka hiihtää, juoksee ja käy salilla, olisi edes joskus vaikka pihalla kaksostemme, 1,5 v, kanssa, että saisin hiukan huokaista. Äitini on vielä työelämässä, hoitoalalla, tekee 12 h vuoroja, toki vapaatakin hänellä on, mutta lepoa vaatii jo ikänsäkin takia, on 59 v.
Toiset isovanhemmat asuvat pohjoisessa, heillä on maatila, ei sieltä paljoa pääse, vaikka anoppi sanookin aina, että tulisi mielellään. Mieheni toki tekee osansa, mutta omassa yrityksessä, joka menestyy hyvin ja työllistää15 ihmistä, on pakko tehdä pitempää päivää.
Itsekkäältä tuntuu isäni ratkaisut. Kyllä miehissäkin olevan itsekkäitä, ei yksin naisissa.
Kommentit (47)
Ehkä syy on ap:ssä ettei kukaan halua auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää tehkö lapsia joista ette itse jaksa huolehtia!
Olipa ap provo tai ei niin isovanhemmat tekevät suuren virheen jos jo vapaaehtoisesti jäävät pois lastenlasten elämästä. Hetken ne lapset ja myös lapsenlapset ovat pieniä, siitä(kin) hetkestä pitäisi pystyä nauttimaan. Ja kyllä ne pienet kertovat hiekkalaatikolla, että tänään tulee ukki tai mummo käymään, älkää isovanhemmat aliarvioiko lastenlasten ajatuksia. Jos lapsenlapsi ei tunne isovanhempia niin ukit ja mummot voivat mennä pelin eteen katsomaan itseään, että kenessä on vika.
Kyllä tämä ihan tosi tilanne on, toki syy kirjoitukseen on, kun aina asian tiimoilta haukutaan anoppi tai äiti.
Meillä se itsekäs on isä. Eikä muuten tee kotonakaan mitään. Tuskin sukkia jalkaansa löytää jollei äiti ärähdä, että kaapissa. Tympäisee katsoa isän toimintaa.
Olen varma, että äiti lähtee liitosta kun jää eläkkeelle, kotona asuu vielä hetken iltatähti-veljeni, luulen hänen pidättelevän äitiä.
Olen tosiaan monta kertaa sanonut isälle, että tule poikiemme kanssa pihallemme tunniksi, ehdin vaikka imuroida mutta kaikki muu on tärkeämpää. Vi tuttaa koko paska ukko, jos suoraan sanon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni, synt. 1927, auttoi minua pikkuvauvani kanssa paljon, äitini ei yhtään. Isäni vahti vastasyntynyttäkin, että pääsin kauppaan. Jo meidän pienenä ollessamme isä oli se, joka meitä hoiti ja jutteli meille murkkunakin. Hän oli maanviljelijä ja erittäin eäinrakas myös.
Vaikka tämä provo onkin, niin ei tarvitse isoisiä syyllistää, heissä on timanttejakin.
Minäkin olen ollut paljon isoisieni hoivassa lapsena, tosin olen 90-luvulla syntynyt eli isoisänikin ovat aika nuoria (40-luvulta), mutta isoisiä kuitenkin.
Toinen isoisä asui lähellä ja kuskasi harrastuksiin, hoiti kun olin vauva, vei metsäretkille ja huolehti rantalomilla kaiken ohjelman, toinen isoisä asui kaukana ja hänen kanssaan vietin kesälomalla yleensä pidemmän pätkän.Isoäiditkin olivat olemassa ja läsnä, mutta vähän etäisempiä eivätkä niin puuhakkaita ja osallistuvia kuin miehensä.
Veivät kyllä välillä shoppailemaan, pelasivat Yatzya tms., kyselivät kuulumisia ja keskustelivat kanssani.Palstalla on paljon ihmeellistä sukupuolittamista, ikään kuin persoonia ei olisi olemassakaan.
Juuri näin - ihminen ja persoonallisuus ovat ihmissuhteiden takana.
Appeni s.1915 oli paljon lastemme kanssa, jaksoi leikkiä ja touhuilla, anoppi ei niinkään jaksanut kuunnella vaikkapa leikin ääniä. Isäni s. 1922 menehtyi syöpään, mutta vielä sairaalassakin, hän odotti lastenlasten vierailua. Äitini oli jo minun lapsuudessani etäinen - taustalla voi olla hyvin vaikea keskenmeno, tai sitten vain persoonallisuuskysymys.
Exäni on kyllä taloudellisesti mukana lasten ja lastenlasten elämässä, auttaa rakennus- ja korjausprojekteissa, ostaa herkkuja, mutta en tiedä, että olisi jutellut juurikaan lastenlasten kanssa. Itse olen hoitanut paljonkin lastenlapsia vanhempien työn vuoksi, minä pidän lukemisesta, peleistä yms.
Nuo 12 tunnin vuorot vaikuttavat sosiaaliseen elämään ja jaksamiseen ihmisillä hyvin eri tavalla. Minä olen tehnyt niitä vapaiden vuoksi ja minulle ne sopivat, mutta työkaveri joutui luopumaan niistä sydänoireiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa ap provo tai ei niin isovanhemmat tekevät suuren virheen jos jo vapaaehtoisesti jäävät pois lastenlasten elämästä. Hetken ne lapset ja myös lapsenlapset ovat pieniä, siitä(kin) hetkestä pitäisi pystyä nauttimaan. Ja kyllä ne pienet kertovat hiekkalaatikolla, että tänään tulee ukki tai mummo käymään, älkää isovanhemmat aliarvioiko lastenlasten ajatuksia. Jos lapsenlapsi ei tunne isovanhempia niin ukit ja mummot voivat mennä pelin eteen katsomaan itseään, että kenessä on vika.
Olen kanssasi samaa mieltä. Olen mummu, 67 v, hoidan paljon lapsenlapsiani, kolmea pientä, lapseni sai heidät ”iäkkäänä”, hänellä on nuori vaimo. Olen apuna kaikessa missä voin. Myönnän olevani ihan poikki kun kotiin tulen, mutta ymmärrän sen, että vuosi eteenpäin, kaikki on paljon helpompaa.
Ex-mieheni marisi eikä koskaan lähtenyt avuksi, oli kuulema mukavampaa tekemistä. Pistin eron vireille, toki muitakin isompia syitä oli, mutta kylmä suhtautuminen lapsenlapsiin katkaisi kamelin selän.
Nyt omaisuus on jaettu, minulla on uusi koti, ostin pienen vastavalmistuneen talon ja saan viimeinkin hengittää rauhassa ilman itsekkääksi muuttunutta omaa napaansa tuijottavaa eksääni.
Poika sanoi, että isänsä nyt yrittelee sunnuntaisin kylään, ilmeisesti yksinäinen on ja kun ei kokata osaa niin haluasi miniän herkkujen ääreen. Kertoo paljon hönen kehtaamisestaan.
Tutuille terkut.
😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni, synt. 1927, auttoi minua pikkuvauvani kanssa paljon, äitini ei yhtään. Isäni vahti vastasyntynyttäkin, että pääsin kauppaan. Jo meidän pienenä ollessamme isä oli se, joka meitä hoiti ja jutteli meille murkkunakin. Hän oli maanviljelijä ja erittäin eäinrakas myös.
Vaikka tämä provo onkin, niin ei tarvitse isoisiä syyllistää, heissä on timanttejakin.
Minäkin olen ollut paljon isoisieni hoivassa lapsena, tosin olen 90-luvulla syntynyt eli isoisänikin ovat aika nuoria (40-luvulta), mutta isoisiä kuitenkin.
Toinen isoisä asui lähellä ja kuskasi harrastuksiin, hoiti kun olin vauva, vei metsäretkille ja huolehti rantalomilla kaiken ohjelman, toinen isoisä asui kaukana ja hänen kanssaan vietin kesälomalla yleensä pidemmän pätkän.Isoäiditkin olivat olemassa ja läsnä, mutta vähän etäisempiä eivätkä niin puuhakkaita ja osallistuvia kuin miehensä.
Veivät kyllä välillä shoppailemaan, pelasivat Yatzya tms., kyselivät kuulumisia ja keskustelivat kanssani.Palstalla on paljon ihmeellistä sukupuolittamista, ikään kuin persoonia ei olisi olemassakaan.
Juuri näin - ihminen ja persoonallisuus ovat ihmissuhteiden takana.
Appeni s.1915 oli paljon lastemme kanssa, jaksoi leikkiä ja touhuilla, anoppi ei niinkään jaksanut kuunnella vaikkapa leikin ääniä. Isäni s. 1922 menehtyi syöpään, mutta vielä sairaalassakin, hän odotti lastenlasten vierailua. Äitini oli jo minun lapsuudessani etäinen - taustalla voi olla hyvin vaikea keskenmeno, tai sitten vain persoonallisuuskysymys.
Exäni on kyllä taloudellisesti mukana lasten ja lastenlasten elämässä, auttaa rakennus- ja korjausprojekteissa, ostaa herkkuja, mutta en tiedä, että olisi jutellut juurikaan lastenlasten kanssa. Itse olen hoitanut paljonkin lastenlapsia vanhempien työn vuoksi, minä pidän lukemisesta, peleistä yms.
Nuo 12 tunnin vuorot vaikuttavat sosiaaliseen elämään ja jaksamiseen ihmisillä hyvin eri tavalla. Minä olen tehnyt niitä vapaiden vuoksi ja minulle ne sopivat, mutta työkaveri joutui luopumaan niistä sydänoireiden takia.
Minun isäni ei laita rikkaa ristiin,ei kotonaan eikä lastenlastensa eteen myöskään.
Ollaan sisarusten kanssa ihmetelty miksi äiti edelleen sietää sitä tolvanaa.
Kyllä ikä verottaa jaksamista, olen itse työskennellyt aikasemmin 12 tunnin vuoroissa, oli pakko lopettaa kun ikää tuli. Vaikka muutoin hyväkuntoinen olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on ihan uskottava, mutta silti haukutaan provoksi. Kertoo aika paljon ihmisten asenteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on ihan uskottava, mutta silti haukutaan provoksi. Kertoo aika paljon ihmisten asenteista.
Kertoo ainoastaan siitä, että lukijat tunnistavat tämän provon kopioksi.
Originaalissa väsynyt äiti valitti ettei lapsen mummo tarjoa hoitoapua.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on ihan uskottava, mutta silti haukutaan provoksi. Kertoo aika paljon ihmisten asenteista.
Ja tilanne on ihan tosi sanasta sanaan, kuten ap tunnusti syy aloitukseen toki tämä, että miehen tekemiseen ei puututa. Se ei herätä samanlaista vihaa itsekkäistä nykyäideissä kuin anopin tai äidin tekemiset.
Kuvottavia ovat nykyäidit. Huh, huh.
Tyylilleen naisten tapaan miesten tekemiset on ok, vaikka niistä kärsitäänkin, äiti jos haluaa elää eläkkeellä omaa elämäänsä, se ei ole näitten itsekkäitten nykyäitien mielestä sopivaa.
Olen itse lapseton28 v nainen, jos sillä jotain merkitystä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on ihan uskottava, mutta silti haukutaan provoksi. Kertoo aika paljon ihmisten asenteista.
Kertoo ainoastaan siitä, että lukijat tunnistavat tämän provon kopioksi.
Originaalissa väsynyt äiti valitti ettei lapsen mummo tarjoa hoitoapua.
Ap itse sanoi, että ei ole provo, mutta halusi herättää keskustelua miksi äidit/anopit aina haukutaan, mutta eipä synny keskustelua, eli mies saa on Tšekistä, nainen ei.
Vierailija kirjoitti:
Tämän provon pitäisi olla totta. Miehillä ja isillä on sama vastuu lapsistaan kuin äideilläkin.
Mutta varmasti löytyy paljon isoisiä, jotka rakastavat lapsenlapsiaan ja haluavat tukea heitä ja lapsiaan.
Itsekin tiedän miehen, joka jäi vuorotteluvapaalle ja hoiti lapsenlapsiaan vuoden ajan, ettei alle vuoden ikäisiä tarvinnut laittaa päivähoitoon. Aivan ihana mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän provon pitäisi olla totta. Miehillä ja isillä on sama vastuu lapsistaan kuin äideilläkin.
Mutta varmasti löytyy paljon isoisiä, jotka rakastavat lapsenlapsiaan ja haluavat tukea heitä ja lapsiaan.
Itsekin tiedän miehen, joka jäi vuorotteluvapaalle ja hoiti lapsenlapsiaan vuoden ajan, ettei alle vuoden ikäisiä tarvinnut laittaa päivähoitoon. Aivan ihana mies.
Meillä meni hoitopaikka vauvan kuoleman vuoksi pois (olin jo kertonut, että en tarvitse äitiysloman vuoksi sitä), niin ihana paappa, appeni, tuli meille kotiin hoitamaan 3-vuotiasta, kun minun piti mennä töihin. Heille muodostui lämmin suhde loppuelämäksi. Paappa ei osannut laittaa ruokaa ja usein oli lapsi vielä yöpuvussa, kun tulin kotiin, mutta kivaa heillä oli.
Kyllähän näitä isoisiä on, jotka osallistuvat lastenhoitoon, mutta aika vähän. Ehkä 1 kymmenestä, jos sitäkään..? Sen verran harvinaista se on, että useimmille ei tule edes mieleen pyytää isältään apua. Absurdi väite, että tilanne ei olisi erittäin sukupuolittunut.
Surkea spinn-off provo palstan toisesta (tärkeästä!) ketjusta. 0/5!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on ihan uskottava, mutta silti haukutaan provoksi. Kertoo aika paljon ihmisten asenteista.
Kertoo ainoastaan siitä, että lukijat tunnistavat tämän provon kopioksi.
Originaalissa väsynyt äiti valitti ettei lapsen mummo tarjoa hoitoapua.
Mutta tarina voisi olla tosi. Ja sitähän tässä väitin. Provosointi on ärsyttämistä ja miksi tällaisesta tarinasta ärsyynnytään? Siksi, että asenteet on mitä on ja papan ei tartte lapsenlapsistaan välittää, eri asia, jos ois mummo.
Taidat palstailla liikaa, kun muistat kaikki entisetkin avaukset.
Vierailija kirjoitti:
Surkea spinn-off provo palstan toisesta (tärkeästä!) ketjusta. 0/5!
Niinpä niin, vain mummoja saa syyttää, moittia ja haukkua narsistiksi. Papat saa synninpäästön, vaikka voisivat auttaa nuoria perheitä siinä missä mummotkin. Usein paapoille ei ole edes kotitöitä vastuulla, melko monessa perheessä mummo tekee ne kotityön
Hävetkää nuoret naiset, ette ole tasapuolisia, olette itsekkäitä ääliöitä.
Vierailija kirjoitti:
Surkea spinn-off provo palstan toisesta (tärkeästä!) ketjusta. 0/5!
Siis on tärkeää että isoäiti auttaa mutta ei ole tärkeää että isoisä auttaa.
Miksi?
Totuus iskee lujaa. Yleensähän tämä menee niin, että provoissa haukutaan äiti tai anoppi, mutta nytpä ei iske kun syyllinen onkin mies.