Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi on elämäni suurin virhe
30.06.2015 |
Hereillä ollessaan huutaa 24/7. En anna tippua sohvalta --> huutaa. En anna syödä paperia --> huutaa. Ihan mitä vaan, aina kurkku suorana. Eikä viihdy hetkeäkään omissa puuhissa, vaikka olen yrittänyt siihen opettaa. Puree, raapii, repii hiuksista. Yöllä pitää koko ajan herätä sen kanssa, hyvä kun saa itse pari tuntia unta.
Joo, kohta on ketju täynnä veloja hehkuttamassa ihanaa rauhallista elämäänsä. Kyllä, olen kateellinen! Toivon että voisin palata ajassa taaksepäin, en olisi koskaan tehnytkään tuota palosireeniä.
Kommentit (49)
Niinpä. Puolet geeneistä sulta ja puolet isältä eli melkoisia noitapillejä ootte tekin olleet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 08:31"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 08:28"]Ja TAAS yksi hyvä syy lisää olla tekemättä kakaroita! :) Kiitos ap tästä alotuksesta! :) [/quote] Taidat olla himpun verran yksinkertainen, jos tarvitset av:tä ymmärtääksesi, että lapset kiukuttelevat ja metelöivät.
[/quote] Tai että kaikki tekevät niin.
Tsemppiä ap. Ehkä juuri 1-2 -vuotiaan kanssa on vaikeinta, kun halua mennä mihin vaan on, mutta ei älyä mistään vaarasta. Jalat kantaa ja pää ei ymmärrä - sepä se pahin yhdistelmä. Olipa sitten kyse ihan pienestä ihmistaimesta tai elämänsä ehtoossa olevasta dementikosta.
Lupaan, että helpottaa kyllä kunhan hän on noin 2 vuotta ja puhe kehittyy. Vauvavuosi on kyllä tuohon 1-2 ikävuoteen verrattuna aika helppo. Nyt pienelle taaperolle on laitettava oikeaa ruokaa säännöllisesti (ei vaan sitä maitoa) ja kohta alkaa se kuivaksiopettelukin, jossa lattiallepissaajan pahimmillaan ollessa ei ehkä näe, miten nopeasti se vaihe kuitenkin on yleensä ohi.
Koeta jaksaa! Ja koeta saada itseesi energiaa siitä, mitä kaikkea tuo pienl jo osaa. Ja miten kaikki maailmassa voikaan kiinnostaa sitä.
anna pois jos ei kiinnosta, se on aika helppoo ja sit äjää omaa aikaa. Mun yks kaveri teki niin. sai lapsen ja oli et...ei tää oo kyl mun juttu, antoi sitten pois ja nyt elämä hymyilee!
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 08:58"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 08:21"]
Jotkut täällä palstalla väittävät, ettei lapsen tekoa voi katua. Kyllä voi. Tunnen naisen jolla on 11-vuotias lapsi ja hän katuu asiaa joka päivä. Suostui aikanaan lapsentekoon, kun mies painosti. Eipä ole enää miestäkään kuvioissa..
[/quote]
Lapselle ei voi pahempaa tehdä. Jokainen ansaitsisi rakastavat vanhemmat. Se on mielenterveytemme perusta
Tästä systä se 1 v huutaa. Ei ole rakastettu
[/quote]
Tätä argumenttia en ole koskaan ymmärtänyt. Itse jättäisin tällä tiedolla, mikä minulla nyt on, lapset tekemättä. Silti väitän, että lapseni tuntevat olevansa erittäin rakastettuja ja haluttuja. Osaan kyllä peittää negatiiviset tunteeni sekä ymmärrän, ettei lapset ole millään lailla vastuussa minun tunteistani. Siellä ne nytkin tekevät retkieväitä ja pakkaavat reppujansa "seikkailua" varten. Minä olen "innoissani" puhunut metsäretkestä ja "suuresta seikkailusta". Oikeasti minua ei huvittaisi pätkääkään mutta mitäpä sitä ei lastensa vuoksi tekisi.
Se, että katuu lapsiaan, ei tarkoita etteikö rakastaisi niitä yli kaiken. Kaipaan vain sitä helppoa elämää, mitä ennen elin. Nyt elämä on toisenlaista ja tämä on kestettävä. On järjestettävä niitä retkiä ja elämyksiä lapsille, koska heitä pitää opettaa arvostamaan luontoa, joka ilta on luettava iltasatu, että tutustuvat satujen ja kirjojen ihmeelliseen maailmaan, joka päivä on laitettava edes jotain ruuantapaista vaikka itseä ei huvittaisi yhtään, rannallekin on mentävä, että lapset oppivat uimaan vaikka itse laittaisin mieluummin puutarhaa ja tappelut on selvitettävä, että lapset oppivat ratkomaan ongelmia keskustelemalla. Ja joka ilta niitä on suukoteltava, syliteltävä ja kerrottava kuinka paljon äiti rakastaa vaikka siihen menee kolmen lapsen kanssa paljon aikaa, jonka usein mieluummin viettäisin toisella tapaa.
Äitiys on ihmissuhde siinä missä mikä tahansa muukin suhde. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat siihen ja hyväksyn siksi myös ajatuksen, että nyt tekisin toisin. Joskus harmittaa paljon, että tuli lapset tehtyä, joskus taas harmittaa vain vähän. Äitiys poikkeaa kuitenkin muista ihmissuhteista siinä, että muut suhteet voi katkaista jos haluaa mutta tämä suhde on vedettävä kunnialla läpi. Äitiyteen kuuluu tietyllä tapaa mielestäni aina uhrautuminen toisen hyvän vuoksi. Uskon, että näin on ollut aina läpi ihmiskunnan historian. Katuminen ei siksi tee kenestäkään automaattisesti huonoa äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
ymmärrän tunteesi, sillä minun lapseni oli 1-vuotiaana aika raskas. Lapsi oli motorisesti erittäin kehittynyt; koko ajan sai juosta perässä ettei satuttanut itseään ja hän kiipeili. Hän on ollut aina vähäuninen, joten max. tunnin sain päivisin levähtää kunnes sirkus alkoi uudelleen. Siihen ajankohtaan sattui vielä muutama paha flunssa. Mieheni teki juuri pahimpina aikoina töitä viikot toisessa kaupungissa. Laitoin lapsen päiväkotiin kun hän oli 1v 3kk ja voin sanoa, että se tuli tarpeeseen. Nyt kun poika on 2 vuotias niin asiat on aivan eri tolalla. Meillä on nykyään aina hauskaa (tai onhan joskus niitä kiukku-iltoja). Nyt lapsi ymmärtää, pukee, syö ja käy wc:ssä itse joten helppoa on! Sanoisin sinulle, että hae sitä päivähoitopaikkaa ja mene töihin. Nyt kun toivomme toista lasta, niin otan ehdottomasti poikamme pois kokopäivähoidosta jos/kun saamme taas perheenlisäystä.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 08:58"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 08:21"]
Jotkut täällä palstalla väittävät, ettei lapsen tekoa voi katua. Kyllä voi. Tunnen naisen jolla on 11-vuotias lapsi ja hän katuu asiaa joka päivä. Suostui aikanaan lapsentekoon, kun mies painosti. Eipä ole enää miestäkään kuvioissa..
[/quote]
Lapselle ei voi pahempaa tehdä. Jokainen ansaitsisi rakastavat vanhemmat. Se on mielenterveytemme perusta
Tästä systä se 1 v huutaa. Ei ole rakastettu
[/quote]
Tätä argumenttia en ole koskaan ymmärtänyt. Itse jättäisin tällä tiedolla, mikä minulla nyt on, lapset tekemättä. Silti väitän, että lapseni tuntevat olevansa erittäin rakastettuja ja haluttuja. Osaan kyllä peittää negatiiviset tunteeni sekä ymmärrän, ettei lapset ole millään lailla vastuussa minun tunteistani. Siellä ne nytkin tekevät retkieväitä ja pakkaavat reppujansa "seikkailua" varten. Minä olen "innoissani" puhunut metsäretkestä ja "suuresta seikkailusta". Oikeasti minua ei huvittaisi pätkääkään mutta mitäpä sitä ei lastensa vuoksi tekisi.
Se, että katuu lapsiaan, ei tarkoita etteikö rakastaisi niitä yli kaiken. Kaipaan vain sitä helppoa elämää, mitä ennen elin. Nyt elämä on toisenlaista ja tämä on kestettävä. On järjestettävä niitä retkiä ja elämyksiä lapsille, koska heitä pitää opettaa arvostamaan luontoa, joka ilta on luettava iltasatu, että tutustuvat satujen ja kirjojen ihmeelliseen maailmaan, joka päivä on laitettava edes jotain ruuantapaista vaikka itseä ei huvittaisi yhtään, rannallekin on mentävä, että lapset oppivat uimaan vaikka itse laittaisin mieluummin puutarhaa ja tappelut on selvitettävä, että lapset oppivat ratkomaan ongelmia keskustelemalla. Ja joka ilta niitä on suukoteltava, syliteltävä ja kerrottava kuinka paljon äiti rakastaa vaikka siihen menee kolmen lapsen kanssa paljon aikaa, jonka usein mieluummin viettäisin toisella tapaa.
Äitiys on ihmissuhde siinä missä mikä tahansa muukin suhde. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat siihen ja hyväksyn siksi myös ajatuksen, että nyt tekisin toisin. Joskus harmittaa paljon, että tuli lapset tehtyä, joskus taas harmittaa vain vähän. Äitiys poikkeaa kuitenkin muista ihmissuhteista siinä, että muut suhteet voi katkaista jos haluaa mutta tämä suhde on vedettävä kunnialla läpi. Äitiyteen kuuluu tietyllä tapaa mielestäni aina uhrautuminen toisen hyvän vuoksi. Uskon, että näin on ollut aina läpi ihmiskunnan historian. Katuminen ei siksi tee kenestäkään automaattisesti huonoa äitiä.
[/quote]
vahingossa alapuoli, ylös piti laittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 09:07"][quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 09:03"][quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 08:52"][quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 08:48"][quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 08:31"][quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 08:28"]Ja TAAS yksi hyvä syy lisää olla tekemättä kakaroita! :) Kiitos ap tästä alotuksesta! :)
[/quote]
Taidat olla himpun verran yksinkertainen, jos tarvitset av:tä ymmärtääksesi, että lapset kiukuttelevat ja metelöivät.
[/quote]
Ja taidat olla himpun yksinkertainen, kun kuvittelet etten tuota jo tiedä.
[/quote]
Kolahtiko?
[/quote]
Oisko pitäny? :D
Älä kuvittele itestäs liikoja, älä ainakaa noilla älyn lahjoilla.
[/quote]
Mitäs annat ymmärtää ettet tiedä lasten käyttäytymisestä mitään ja metelöinti tulee yllätyksenä, kun sen tiedostamiseen tarvitset av:tä.
[/quote]
Missähän noin olenkaan sanonut?
Älä tee omia oletuksiasi, kun et vaan osaa.
Kyllä mä tiedän millasta helvettiä kakaroiden kanssa osaa olla. Miksi luulet mun olevan hankkimatta lapsia?
[/quote]
ihan ohiksena vaan, minkä takia edes avaat tämmöisen keskustelun vauvapalstalla, jos et tahdo lapsia ja sinulla on niistä vain huonoja kokemuksia?! Oletko yksinkertainen?