Freddie Mercuryn lavakarsima ja eläytyminen biiseihin

Näin Queenin livenä maaliskuussa -79 Pariisissa. Freddie kiiti lavaa edestakasin ihan hurmiossa, kirjotin päiväkirjaan myöhemmin että oli paras konsertti missä olen ollut. Mulla tulee kanssa niin kylmät väreet siitä intensiteetistä millä se esittää esim. sen Love of my life. 

Toista ei ole, eikä tule.

Uniikki laulaja, ehdottomasti maailman parhaimpia.

Vaikka Freddie eli miten eli se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän oli aivan ilmömäinen taiteilija. Viimeisen Innuendo-levyn kappaleet hän lauloi tuskissaan. Ja These are the days of our lives-video kuvattiin vajaa puoli vuotta ennen Freddien kuolemaa, on aivan uskomantonta kuinka hyvin hän kärsimyksistä huolimatta pystyi eläytymään. Moni makaa samassa aidsin vaiheessa jo toimintakyvyttömänä.

up

Olen monet itkut itkenyt kun jotain dokumenttia olen hänestä katsonut. Kun kuuntelen live versioita hänen biiseistään kylmille väreille ei tule loppua. Olen vasta 19-vuotias ja toiveeni on pienestä tytöstä asti ollut se, että joskus olisin päässyt näkemään Freddien livenä.

Freddie on suurin, maailman paras laulaja kautta aikojen. Oi, vitonen on päässyt näkemään hänet, olen kade :).

Lavakarsima ja katosharventama...

Olet oikeassa, Freddie on paras. Oltiin viime vuonna kuuntelemassa Queen-musikaalia, ja vaikka siinä oli hyviä esiintyjiä, ei yksikään päässyt edes likelle alkuperäistä.

Olen katsonut tosi monta kertaa dokumenttia Queenin Unkarin keikasta. Hauska leffa siksikin, että Freddie näytti tavallisissa oloissa semmoiselta nököhampaiselta, hiljaiselta takarivin hemmolta. Mutta annas olla, mikä säteily päsähti päälle, kun äijä nousi lavalle.

Karismaattinen henkilö. Varmaan samaa luokkaa Jeesuksen kanssa. Tuommosia tulee ehkä parin tuhannen vuoden välein.

Biisin alussahan Freddie toteaa  Maylle "They dont know it" tarkottaen ettei yleisö osannut tarpeeksi lähteä mukaan. Ehkä vielä jenkeissä tuntemattomampi biisi silloin.

Harmin paikka, että hirvikolari vei hienon miehen. :/