Lue keskustelun säännöt.
Voiko seurata ikävyyksiä? Kaaduin tänään kovasti polvilleni
29.06.2015 |
ja olen raskaana rv 13+.
Tämmöinen kävi tosin jo ekassakin raskaudessa suunnilleen näihin aikoihin ja silloin kävin sydänäänet tarkistuttamassa ja kaikki oli ok.
Tänään en ajatellut mennä, kun huomenna on iltapäivällä joka tapauksessa neuvola edessä.
Huoli on tietysti hirmuinen ja itkettää ihan hirveästi, miksi taas onnistuin näin tunaroimaan??
Kävin vain lapselle hakemassa ilmapatjan yläkerrasta ja siinä samassa onnistuin ylätasanteella kompsahtamaan aika kovasti polvilleni. Onneksi ei vielä alamahaa satu. Pitää tietysti tarkkailla tilannetta.
Tutkiessani äsken odotuspäiväkirjoja tokastakin kompsahdin suunnilleen näihin aikoihin (rv.15+) kanssa polvilleni, mutta en sitten kanssa heti lähtenyt neuvolaan, vaan vasta kun neuvolapäivä oli.
Kommentit (9)
Tuskinpa mitään vahinkoa on tapahtunut. Sikiö on vielä niin pieni ja hyvin turvassa ja kun et kerran vatsaan saanut osumaa, niin eiköhän huolesi ole aika turha. Itse kaaduin rv 38 pyllylleni/selälleni ja silloinkaan ei mitään tapahtunut vaikka supistelikin kivuttomasti sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuossa nyt mitään tapahtuisi.
Ymmärrä.lastasi. sitä ärsyttää, kun asema menee, kun kilpailija on tulossa.
Nro.3, itse kanssa kaaduin ekan odotuksen aikana toisen kerran kanssa kunnolla loppuvaiheessa raskautta, mutta silloin en enää sydänääniä käynyt kuunteluttamassa. Koska vaaveli jatkoi innokasta potkutteluaan kaatumisen jälkeenkin.
Juu, ei kyllä esikoinen (ADHD ja Asperger) kyllä yhtään hyvää tykkää uuden vauvan tulosta. Hän inhoaa tokaakin muksuamme ylikaiken, kun hän on isomman mielestä liian villi ja mahdoton ja kutsuukin taaperoa riesaksi. On myös eka jo kysellytkin, että ei kai tänne enää neljättä tule ja hän ei olisi tätä kolmattakaan halunnut. Sanoin, että tuommoisia asioita et voi päättää, ne ovat meidän vanhempien välisiä juttuja.
Varmaan tuo lapsi kohtelee sisaruksiaan sitten myös huonosti, kun asenne kakkosen synnyttyäkin vielä pysyi. Oletan, että hän ymmärtää olevansa erityislapsivja muut normaaleja ja pelkää vanhempien rakastavan normaaleja enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun toka oli vauva, hän oli mitä ihanin isoveli. Mutta kaikki muuttui viime vuonna, kun vauva lähti kävelemään ja on aina vain huonommaksi mennyt. Tykkää kaikkea pientä kiusaa tehdä pienemmälleen. Saattaa heittää sohvalta alas ja tuupata kumoon tai läpsäistä päähän jne jne.... Nyt hänestä on se kauhean hauskaa, kun pienempi juoksee hänen perässään ja tietysti isompi vain villiinnyttää pienempäänsä omalla juoksemisellaan. Lähinnä onneksi tuota on vain illemmalla myöhempään.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 11:51"]
Kun toka oli vauva, hän oli mitä ihanin isoveli. Mutta kaikki muuttui viime vuonna, kun vauva lähti kävelemään ja on aina vain huonommaksi mennyt. Tykkää kaikkea pientä kiusaa tehdä pienemmälleen. Saattaa heittää sohvalta alas ja tuupata kumoon tai läpsäistä päähän jne jne.... Nyt hänestä on se kauhean hauskaa, kun pienempi juoksee hänen perässään ja tietysti isompi vain villiinnyttää pienempäänsä omalla juoksemisellaan. Lähinnä onneksi tuota on vain illemmalla myöhempään.
[/quote]
Saattaa olla mustasukkainen. Oletteko huomioineet tarpeeksi vanhempaa lasta? Valitettavasti moni vanhempi jättää vanhemman lapsen vähemmälle huomiolle kun vauva syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mielestämme annamme huomiota molemmille muksuillemme.
Itku vain yltyy. Per.... miten voi erityislapsi olla ilkeä ja inhottava. Kun sanoin äsken miten huolissani olenkaan, hän vain tokaisi, että siitäpäs uusi vauva sai opikseen. Muutenkin hän on tässä muutamat päivät ollut aivan mahdoton.