Lue keskustelun säännöt.
Lapsi puree usein pikkusiskoa
15.02.2022 |
Täällä yksi kasvattaja kaipaa vertaistukea.
Meillä on kaksi suloista tyttöä, joita mieheni kanssa olemme pyrkineet kasvattamaan mahdollisimman hyvin. Sanoitamme heille tunteita, pidämme rajat lujasti mutta lempeästi ja annamme heille paljon läheisyyttä ja hyväksyntää. Lapsilla on vahva perusluottamus, ja he suhtautuvat tosi hyvin uusiin ihmisiin ja ovat rohkeita ja upeita ihmisiä.
Välillä kuitenkin tuntuu, että koko hieno kasvatus on valunut kankkulan kaivoon. 2v puree 1v:tä usein ja lujasti kaikista kielloista, seuraamuksista, itkuista, katumisista ja anteeksipyynnöistä huolimatta. Rakastan lapsia tosi paljon, mutta tunnen ihan silmitöntä vihaa 2v:tä kohtaan aina kun hän puree. Kuitenkin kärrrsivällisesti kiellän, vien omalle sängylle rauhoittumaan, sanoitan kiukkutunteita, ja lapsi itkee, katuu, rauhoittuu ja pyytää anteeksi. Kuitenkin sama aina toistuu. Tekisi mieli lopettaa sääntöjen mukaan kasvattaminen ja haukkua pahoinpitelijä maanrakoon. 1v:llä on aina vielä mustelmia edellisistä kerroista kun jo hampaat uppoaa seuraavan kerran... Ihan hirveä tilanne.
Miten tämän saisi loppumaan rakentavalla kasvatuksella? Onko täällä muita, jotka pitävät kiinni kasvatusperiaatteistaan vaikka välillä pännii rajusti? En haluaisi lipsua kyseenalaisiin kasvatusmenetelmiin, niistä olisi pitemmällä aikavälillä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
https://stegforhalsa.se/hur-man-bor-reagera-nar-barn-biter/
Täällä hyvä artikkeli ruotsiksi!
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat alle 4v ipanat käyttävät hampaitaan. Kyllä se ohi menee! Ikävää kuitenkin, pureminen sattuu hitosti eikä uhri voi ymmärtää miksi toinen satuttaa. Mutta ota selkeä napakka linja ettei KETÄÄN saa purra. Menee perille jossain vaiheessa.
Kiitos lohdun sanoista! Olen koettanut hokea itselleni että tämä on väliaikaista. Olen kyllä tosi napakka 2v:lle. Säälittää pieni viaton 1v joka niin järkyttyneenä aina itkee ja jää pahat jäljet...
-ap
Nimenomaan tuo on väliaikaista. Toi on just se pahin ikävuosi. Koita jaksaa. Lapsi ei ole sekaisin etkä sinä ole huono vanhempi. ❤ Lapsi ei tuossa vaiheessa eikä vielä moneen vuoteen hallitse impulsejaan. Oppii pikkuhiljaa. Voi tulla ja tuleekin monta kysymysmerkkiä eteen kun näitä pieniä ihmisiä kasvattaa, aina joku uusi pulma ratkottavaksi. Joskus tuntuu siltä että "ohjekirjassa ei tätä kerrottu". Itselleni oli yksi vaikeimpia asioita sietää lapsen aggressioita ja tapoja ilmaista niitä. Kun omat tunteet nousivat välillä vahvoina pintaan. Mutta minä opin. Opin rauhallisuutta, jämäkkyyttä, rajan vetoa, yms.ja kaiken keskellä ARMOLLISUUTTA. Itseä kohtaan ja myös lasta kohtaan joka toimii vastoin odotuksia. Annos huumoria auttoi myös monesti.
Tsemppiä.
T: Sama
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on mustasukkainen siskolle ja joka kerta kun hän puree, hän saa sinulta jakamattoman huomion.
Lapselle negatiivinen huomiokin on huomiota, jota hän tavoittelee. Kun nuhtele häntä, viet toiseen huoneeseen ja selität asioita (Huom! 2-vuotias ei edes tajua monimutkaisia selityksiä), hän saa niinä hetkinä sitä mitä haluaa eli sinut.
Mitäpä jos keskityt täysin siihen purtuun siskoon ja hänen lohduttamiseen ja käännät selän purijalle?
Tämä.
Ja kyllä purijalle saa näyttää vihastumisen väärästä toiminnasta. Ei tietenkään saa raivota, eikä haukkua lasta, mutta äänestä saa kuulua, että ”nyt teit väärin”.
Vierailija kirjoitti:
https://stegforhalsa.se/hur-man-bor-reagera-nar-barn-biter/
Täällä hyvä artikkeli ruotsiksi!
Sanoitusnäkökulma on tuossa artikkelissa hyvin vahvasti läsnä, mikä ei kyllä yllätä, kun kyse on Ruotsista.
Kiitos jutun linkkaajalle, löysin saman artikkelin myös suomeksi. Tosi hyviä pointteja siinä, helpottavaa lukea että en ole toiminut mitenkään väärin. Tottakai teen kaikkeni suojellakseni vauvaa.
https://askelterveyteen.com/mita-tehda-kun-lapsi-puree/?amp=1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi lipsua kyseenalaisiin kasvatusmenetelmiin, niistä olisi pitemmällä aikavälillä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kai tiedostat, että kasvatussuositukset muuttuvat jatkuvasti? Se mikä nyt on suositeltua saattaa tulevaisuudessa olla kyseenalaista toimintaa tai päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi lipsua kyseenalaisiin kasvatusmenetelmiin, niistä olisi pitemmällä aikavälillä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kai tiedostat, että kasvatussuositukset muuttuvat jatkuvasti? Se mikä nyt on suositeltua saattaa tulevaisuudessa olla kyseenalaista toimintaa tai päinvastoin.
Tottahan se on. Täytyy toimia aina parhaan tietämyksen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on sisarusten ikäero? Meillä on vuonna 1978 ja 1981 syntyneet tytöt ja sama meno jatkuu edelleen. Erityisesti juhlapyhät ovat vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi puri mua kerran. Tosi napakasti nappasin siitä irti ja kielsin. Ei purrut sen jälkeen.
Tiedän, että kerhossa joku puri ja siitä otti mallia. Sen kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi lipsua kyseenalaisiin kasvatusmenetelmiin, niistä olisi pitemmällä aikavälillä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kai tiedostat, että kasvatussuositukset muuttuvat jatkuvasti? Se mikä nyt on suositeltua saattaa tulevaisuudessa olla kyseenalaista toimintaa tai päinvastoin.
Tottahan se on. Täytyy toimia aina parhaan tietämyksen mukaan.
Ei ole mitään "parasta tietämystä". Asiantuntijoidenkin keskuudessa on monenlaisia koulukuntia joiden mielipiteet ovat hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa tästä mieleen oma kaveri lapsuudessa, joka jatkuvasti puri mua kädestä ilman mitään selvää syytä. Tätä jatkui siis jonnekin 5-vuotiaaksi asti (tai omat muistot on tuolta ajalta). Ja kävihän se kipeää, kun tuon ikäinen lapsi puree! Aina näkemisten jälkeen oli hampaiden jälki kädessä.
Näin jälkikäteen kyllä ihmettelen meidän molempien vanhempia, että eivät tuohon kunnolla puuttuneet.
Siskontyttöni kiusasi nuorempaa sisarustaan useammin kuin kerran ja hänellä on raapimis- ja puremisjälkiä vielä aikuisena - kasvoissakin. Pienempi otti suuttuessaan kunnolla kiinni ja puraisi. Pidäthän huolen, ettei teillä käy niin, että kiusattu kantaa arpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkevä vanhempi käyttää omia silmiään ja katsoo ihan itse, että mikä toimii ja mikä ei. Kasvatusoppaisiin ja niiden suosituksiin hurahtamalla sekoittaa vain päänsä.
Meidän pojilla on kahden vuoden ikäero. Vanhempi yritti suuttuessaan purra nuorempaa, kun oli 3-4 vuotias. Nuorempi yritti purra vanhempaa, kun oli 2-3 vuotias. Ei siinä ihan aina väliin ehtinyt, vaikka vahti miten huolella. Varsin tyypillistä käytöstä lapsilta, menee ohitse. (Mainittakoon vielä, että nyt alakoululaisina ovat ylimmät ystävät.)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on mustasukkainen siskolle ja joka kerta kun hän puree, hän saa sinulta jakamattoman huomion.
Lapselle negatiivinen huomiokin on huomiota, jota hän tavoittelee. Kun nuhtele häntä, viet toiseen huoneeseen ja selität asioita (Huom! 2-vuotias ei edes tajua monimutkaisia selityksiä), hän saa niinä hetkinä sitä mitä haluaa eli sinut.
Mitäpä jos keskityt täysin siihen purtuun siskoon ja hänen lohduttamiseen ja käännät selän purijalle?
Tämä on niin totta. Olen kanssasi samaa täysin samaa mieltä! Tässä on älyttömän hyviä vinkkejä ja huomioita purevien lasten vanhemmille. Kumpa kaikki ymmärtäisivät toimia näin!
Vierailija kirjoitti:
No jospa kokeilet sellaista keinoa kerran, että jää muistiin se mitä puremisesta seuraa...
Ikävä juttu, mutta toimii.
T. 2 lapsen äiti, joka on muutaman kerran joutunut periaatteistaan joustamaan, onneksi hyvällä menestyksellä.
Meiltäkin löytyy kokemusta. Kun mitkään hyväksytyt konstit eivät auttaneet, kysyin itseltäni, kumpaan kuuluu sattua, purijaan vai uhriin. Kun vastaus oli tähän selvä, ongelmakin ratkesi parissa päivässä.
Itse huomaan jälkeenpäin että kaksi vuotias on vielä kovin pieni. Sitä helposti sortui ajatukseen että olet jo iso, sun pitäis jo ymmärtää! Toki 2v myös jo ymmärtää ja tajuaa mutta muisti on kovin lyhyt.
Jos tilanteet tulee yllättävinä onnistuisiko esim että kun teet ruokaa otat tuon 2veen pöydän ääreen piirtämään, samaan aikaan vaikka satu kuulumaan niin viihtyy pidempään paikoillaan.
Varsinkin huonon käytöksen jälkeen on hyvä sanallisesti huomioida lapsen hyvää käytöstä, kehua jostain missä lapsi on onnistunut. Minimoisin myöskin huomion kun on tehnyt pahaa.
Itsellä esimerkkinä, menee hyvin helposti hermot kun lapset kiusaa toisiaan. Kaikki kolme poikaa oli vierekkäisissä ammeissa, keskkmmäinen työnsi jalkansa pikkuveljen ammeeseen ärsyyttääkseen toista, ensi ajatus itsellä oli et ei taas, en jaksa kun kiusaa. Sitten heti perään tuli ajatus, kehun noita kahta jotka ovat nätisti, aika nopeasti keskimmäisen jalka vetäytyi omaan ammeeseen takaisin!Heti kehuja hänelle perään ja tilanteesta selvittiin positiivisen kautta!
Ravista ipanasta pahuus pois! Pikkupirut ei muuten opi koskaan!
Niinhän se yhteiskunnassa muutenkin menee että purijoita ja muita voimankäyttäjiä hyysätään ja purrut, vahingoitetut saa pärjätä itsekseen.