Lapsi puree usein pikkusiskoa
Täällä yksi kasvattaja kaipaa vertaistukea.
Meillä on kaksi suloista tyttöä, joita mieheni kanssa olemme pyrkineet kasvattamaan mahdollisimman hyvin. Sanoitamme heille tunteita, pidämme rajat lujasti mutta lempeästi ja annamme heille paljon läheisyyttä ja hyväksyntää. Lapsilla on vahva perusluottamus, ja he suhtautuvat tosi hyvin uusiin ihmisiin ja ovat rohkeita ja upeita ihmisiä.
Välillä kuitenkin tuntuu, että koko hieno kasvatus on valunut kankkulan kaivoon. 2v puree 1v:tä usein ja lujasti kaikista kielloista, seuraamuksista, itkuista, katumisista ja anteeksipyynnöistä huolimatta. Rakastan lapsia tosi paljon, mutta tunnen ihan silmitöntä vihaa 2v:tä kohtaan aina kun hän puree. Kuitenkin kärrrsivällisesti kiellän, vien omalle sängylle rauhoittumaan, sanoitan kiukkutunteita, ja lapsi itkee, katuu, rauhoittuu ja pyytää anteeksi. Kuitenkin sama aina toistuu. Tekisi mieli lopettaa sääntöjen mukaan kasvattaminen ja haukkua pahoinpitelijä maanrakoon. 1v:llä on aina vielä mustelmia edellisistä kerroista kun jo hampaat uppoaa seuraavan kerran... Ihan hirveä tilanne.
Miten tämän saisi loppumaan rakentavalla kasvatuksella? Onko täällä muita, jotka pitävät kiinni kasvatusperiaatteistaan vaikka välillä pännii rajusti? En haluaisi lipsua kyseenalaisiin kasvatusmenetelmiin, niistä olisi pitemmällä aikavälillä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
?? Mitä jos vaikka vahdit niitä lapsia? Ei tuon ikäiset muista yhtään mitään tai ymmärrä jäähyistä tai sanoituksista.
Okei! Tulisitko sä sillä aikaa laittaan meille ruokaa, tiskaamaan ja pyykkäämään?
Olen kyllä paljon lasten kanssa, mutta välillä on pakko tehdä kotitöitä. Tilanteet ovat yllättäviä, saattavat ensin leikkiä puoli tuntia sovussa yhdessä ja sitten isosisko puraisee.
-ap
Hei tuon ikäisiä ei jätetä keskenään leikkimään, heidät voi ottaa mukaan vaikka "kotitöihin" hakkaamaan kattilan kansia ja "avustamaan". Tuon ikäisille ei myöskään auta minkään sanoittaminen. Ovat taaperoita.
Isompi lapsi saa jakamattoman huomiosi vain tekemällä pahaa, eli ennakoiva huomioiminen olisi nyt tärkeää. Ja se että se pureminen oikeasti estetään. Kyse ei ole keskustelusta. Et voi jättää 2-vuotiasta yksin 1-vuotiaan kanssa.
Kai ymmärrät että olet tämän ongelman alullepanija tuon ikäiset ovat kuin koiranpentuja. Lapsi on vain lapsi.
Hanki Anna Wahlgrenin Lapsikirja. Lupaan että se 9 lapsen äiti neuvoo tuossakin asiassa.
Tarpeellisuuden tunne ja se että on mukana laumassa, on tärkeää lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
?? Mitä jos vaikka vahdit niitä lapsia? Ei tuon ikäiset muista yhtään mitään tai ymmärrä jäähyistä tai sanoituksista.
Okei! Tulisitko sä sillä aikaa laittaan meille ruokaa, tiskaamaan ja pyykkäämään?
Olen kyllä paljon lasten kanssa, mutta välillä on pakko tehdä kotitöitä. Tilanteet ovat yllättäviä, saattavat ensin leikkiä puoli tuntia sovussa yhdessä ja sitten isosisko puraisee.
-ap
Hei tuon ikäisiä ei jätetä keskenään leikkimään, heidät voi ottaa mukaan vaikka "kotitöihin" hakkaamaan kattilan kansia ja "avustamaan". Tuon ikäisille ei myöskään auta minkään sanoittaminen. Ovat taaperoita.
Isompi lapsi saa jakamattoman huomiosi vain tekemällä pahaa, eli ennakoiva huomioiminen olisi nyt tärkeää. Ja se että se pureminen oikeasti estetään. Kyse ei ole keskustelusta. Et voi jättää 2-vuotiasta yksin 1-vuotiaan kanssa.
Kai ymmärrät että olet tämän ongelman alullepanija tuon ikäiset ovat kuin koiranpentuja. Lapsi on vain lapsi.
Hanki Anna Wahlgrenin Lapsikirja. Lupaan että se 9 lapsen äiti neuvoo tuossakin asiassa.
Tarpeellisuuden tunne ja se että on mukana laumassa, on tärkeää lapsille.
Anna Wahlgren edustaa kivikautista näkemystä. Siihen aikaan ei ollut mitään tietoa tunneperspektiivistä ja positiivisesta vahvistamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
?? Mitä jos vaikka vahdit niitä lapsia? Ei tuon ikäiset muista yhtään mitään tai ymmärrä jäähyistä tai sanoituksista.
Okei! Tulisitko sä sillä aikaa laittaan meille ruokaa, tiskaamaan ja pyykkäämään?
Olen kyllä paljon lasten kanssa, mutta välillä on pakko tehdä kotitöitä. Tilanteet ovat yllättäviä, saattavat ensin leikkiä puoli tuntia sovussa yhdessä ja sitten isosisko puraisee.
-ap
Hei tuon ikäisiä ei jätetä keskenään leikkimään, heidät voi ottaa mukaan vaikka "kotitöihin" hakkaamaan kattilan kansia ja "avustamaan". Tuon ikäisille ei myöskään auta minkään sanoittaminen. Ovat taaperoita.
Isompi lapsi saa jakamattoman huomiosi vain tekemällä pahaa, eli ennakoiva huomioiminen olisi nyt tärkeää. Ja se että se pureminen oikeasti estetään. Kyse ei ole keskustelusta. Et voi jättää 2-vuotiasta yksin 1-vuotiaan kanssa.
Kai ymmärrät että olet tämän ongelman alullepanija tuon ikäiset ovat kuin koiranpentuja. Lapsi on vain lapsi.
Hanki Anna Wahlgrenin Lapsikirja. Lupaan että se 9 lapsen äiti neuvoo tuossakin asiassa.
Tarpeellisuuden tunne ja se että on mukana laumassa, on tärkeää lapsille.
Anna Wahlgren edustaa kivikautista näkemystä. Siihen aikaan ei ollut mitään tietoa tunneperspektiivistä ja positiivisesta vahvistamisesta.
Päinvastoin. Hän oli uranuurtaja nimenomaan siinä. Vahvistetaan sitä puolta mikä halutaan lopputulokseksi. Tämän jopa minäkin tiedän.
T.vastavalmistunut ammattikasvattaja
Se on kyllä tyypillistä, että vanhemman lapsen näkee jo niin isona, vaikka hän on oikeasti vielä ihan pikkuinen taapero, jolta ei voi odottaa kovin "sivistynyttä" käytöstä. Oikeastaan vasta kun kuopus on siinä samassa iässä niin havahtuu kunnolla siihen, miten kovin pikkuinen voikaan sen ikäinen olla.