Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteelta ja avioliitolta pitäisi voida odottaa tiettyjä etuja ja lisäarvoa elämään.
15.02.2022 |
Sinkkuna eläminen yleistyy ja avioon ei halua enää kukaan, lapsia tehdään lähinnä vahingossa ja väärien kansalaisten toimesta. En ihmettele, kun avaa korvansa ihmisten ajatuksille, mitä voi odottaa omalta seurustelukumppanilta tai puolisolta. Ei nimittäin mitään. Ennen avioliitoon liittyi tietyt odotukset ja sai olla pettynyt, ellei ne täyttyneet. Oli tarkoitus elää yhteistä taloutta ja kotia, saada ja kasvattaa lapsia ja taata toiselle turvaa sairauksien ja vanhuuden varalta. Ei ollut paheksuttua olettaa, että vaimo leipoo rippijuhliin tarjoomukset ja mies vaihtaa auton renkaat.
Mutta nyt on toisin.
- olisin halunnut, että puoliso muistaa syntymäpäivänä -> eikö sulla ole rahaa omiin kukkiin ja lahjoihin, mene itse kauppaan ja osta mitä haluat.
- olisin toivonut, että puoliso olisi ollut kuskina lääkärireissulla -> tilaa taksi, mitä sun lääkäröinnit muille kuuluu.
- olisi kiva tehdä jotain joskus yhdessä -> tarviiko toisen sun oikkuihin taipua, tee mitä tykkäät ja anna puolison käyttää aikansa omiin mielenkiinnonkohteisiinsa, eikö sulla ole kavereita joiden kanssa harrastaa?
- elämme kahta elintasoa ja maksan pienempi palkkaisena yhtä paljon vuokraa, kuin puoliso -> maksa itse omat kulusi, mitä sinun asumisesi puolisollesi kuuluu, lompakkoloinen
Ja niin edelleen.. Eli mitä lisäarvoa parisuhde tuo kenellekään, jos ihanne on että kaksi ihmistä elää täysin omia erillisiä elämiään toisistaan riippumatta. Sehän on kämppissuhde, jos mitään ei saa odottaa eikä mistään saa pettyäkään. Ja kuka hullu tällaiseen kämppissuhteeseen lapsia tekisikään?
Olenko outo vai ymmärtänyt jotain väärin?
Kommentit (32)
En ymmärrä, miksi elät tuollaisessa parisuhteessa, itse en eläisi. On itsestäänselvää, että jos toinen tarvitsee apua esimerkiksi lääkärikäynnissä, toinen kuljettaa tai auttaa muulla tavalla. Muistamme toisiamme ystävänpäivänä, naistenpäivänä, jouluna, syntymäpäivänä ja tapaamisemme vuosipäivänä. Teemme paljon asioita yhdessä, emme tietenkään kaikkea. Meillä on sama elintaso vaikka onkin erilliset rahat.
Vai onko tämä taas joku myyttinen mies joka on parisuhteessa yhtä myyttisen naisen kanssa? Eli et kerro itsestäsi etkä kenestäkään tuntemastasi ihmisestä vaan keksit päästäsi nämä henkilöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo esimerkit olivat huonosta parisuhteesta. Nykyään ei tarvitse tyytyä sellaiseen. Omassa suhteessani ei tapahdu mitään tuollaista, mutta en ottanutkaan ensimmäistä vastaantulevaa puolisokseni.
Kolmonen lisää, että ei meilläkään muisteta merkkipäiviä. Olen samaa mieltä, että jokaisessa parisuhteessa määritellään, mikä meille on hyvä. Itse en ymmärrä, mitä mieltä on koko parisuhteessa, jos yhteistä tekemistä ei ole yhtään. Sen olen ilmaissut hyvin selkeästi puolisollenikin.
Nämä esimerkit ovat poimintoja työpaikan kahvipöytäkeskusteluista, naisporukoiden saunailloista (missä sekä sinkkuja että parisuhteessa olevia) ja keskusteluista somesta kuten täältä av:ltakin. Vai onko teille vieras ilmiö, että jos joku ilmaisee, että hänellä oli joku odotus puolisoaan kohtaan eikä se toteutunut, niin joku kertoo heti miten lapsellista on rasittaa toista ihmisistä lapsellisuuksilla ja sen sijaan täytyy olla itsenäinen aikuinen, joka ei tarvitse puolisoltaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä esimerkit ovat poimintoja työpaikan kahvipöytäkeskusteluista, naisporukoiden saunailloista (missä sekä sinkkuja että parisuhteessa olevia) ja keskusteluista somesta kuten täältä av:ltakin. Vai onko teille vieras ilmiö, että jos joku ilmaisee, että hänellä oli joku odotus puolisoaan kohtaan eikä se toteutunut, niin joku kertoo heti miten lapsellista on rasittaa toista ihmisistä lapsellisuuksilla ja sen sijaan täytyy olla itsenäinen aikuinen, joka ei tarvitse puolisoltaan mitään.
Jatkan vielä, että sama ajatusmalli tuntuu liittyvän myös muihin ihmissuhteisiin kuten sukupolvien välisiin suhteisiin. Ei saa olettaa, että isovanhemmat auttaisivat lasten kanssa. Turha pettyä, kun on itse tehnyt lapset. ei saa olettaa, että joku tulisi suvusta tai kaveripiiristä muuttoavuksi, vaan täytyy tilata itse palvelut ja ellei ole varaa, niin sitten ei muuta. Tai on tyhmää olettaa, että monikin ihminen haluaa käyttää aikaansa tullaakseen vieraaksi juhliin. Eihän se sinun merkkipäiväsi ole kenellekään muulle merkittävä, joten miksi oletat että joku muu haluaa sitä sinun kanssa juhlistaa.
En tunnistanut omaa puolisoani noista asioista. Olenkin saanut hyvän miehen. Miehen joka auttaa, kuljettaa, hoitaa kotia, puhuu ja kuuntelee, tekee ruokaa ja viihtyy kanssani. Vastaavasti hän saa näitä asioita minulta. Elämä on rauhallista ja ihanaa ja siinä ne aviovuodet äkkiä vilahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoon vaihdetaan renkaat kaksi kertaa vuodessa. Kotona leivotaan kaksi kertaa vuodessa. Sopii minulle.
Vierailija kirjoitti:
Autoon vaihdetaan renkaat kaksi kertaa vuodessa. Kotona leivotaan kaksi kertaa vuodessa. Sopii minulle.
Eli teillä ei vaihdeta huonekalujen järjestystä neljää kertaa vuodessa eikä Ikeasta osteta 50 kiloa painavaa peiliä, joka kasataan ja kiinnikkeet porataan iskuporakoneella betoniseinään. Mitään muutakaan remonttia ei tehdä ja paikat on aina tiptop. Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoon vaihdetaan renkaat kaksi kertaa vuodessa. Kotona leivotaan kaksi kertaa vuodessa. Sopii minulle.
Eli teillä ei vaihdeta huonekalujen järjestystä neljää kertaa vuodessa eikä Ikeasta osteta 50 kiloa painavaa peiliä, joka kasataan ja kiinnikkeet porataan iskuporakoneella betoniseinään. Mitään muutakaan remonttia ei tehdä ja paikat on aina tiptop. Selvä.
Nyt heräsi ihmetys: vaihtaako joku huonekalujen järjestystä neljä kertaa vuodessa? Olen nyt asunut puolisoni kanssa nelisen vuotta ja olemme sinä aikana vaihtaneet näin äkkiseltään muistellen 2-3 huonekalun paikkaa ja hankkineet kaksi uutta huonekalua, ei Ikeasta kumpaakaan eikä ole tarvittu iskuporakentta (eikä ole seinätkään betonia).
eri
Ihmekään kun suhteet ei kestä jos suhteelta haetaan pelkästään hyötyjä itselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitosta on kyllä konkreettista hyötyä jos/kun puoliso menehtyy.
Vierailija kirjoitti:
Ihmekään kun suhteet ei kestä jos suhteelta haetaan pelkästään hyötyjä itselle
Jos siitä ei ole hyötyä eikä iloa, niin miksi ihmeessä ryhtyä siihen? Itse olen ollut 20 vuotta saman miehen kanssa mutta jos miinukset ylittäisivät plussat pitkällä aikavälillä niin suhde päättyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmekään kun suhteet ei kestä jos suhteelta haetaan pelkästään hyötyjä itselle
Jos siitä ei ole hyötyä eikä iloa, niin miksi ihmeessä ryhtyä siihen? Itse olen ollut 20 vuotta saman miehen kanssa mutta jos miinukset ylittäisivät plussat pitkällä aikavälillä niin suhde päättyisi.
Rohkenen epäillä onko miehesi myös plussan puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoon vaihdetaan renkaat kaksi kertaa vuodessa. Kotona leivotaan kaksi kertaa vuodessa. Sopii minulle.
Eli teillä ei vaihdeta huonekalujen järjestystä neljää kertaa vuodessa eikä Ikeasta osteta 50 kiloa painavaa peiliä, joka kasataan ja kiinnikkeet porataan iskuporakoneella betoniseinään. Mitään muutakaan remonttia ei tehdä ja paikat on aina tiptop. Selvä.
Olen eri, mutta meillä ei tosiaan tehdä tuollaisia. Ja porakone pysyy kyllä minunkin kädessäni, siihen ei miestä tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmekään kun suhteet ei kestä jos suhteelta haetaan pelkästään hyötyjä itselle
Jos siitä ei ole hyötyä eikä iloa, niin miksi ihmeessä ryhtyä siihen? Itse olen ollut 20 vuotta saman miehen kanssa mutta jos miinukset ylittäisivät plussat pitkällä aikavälillä niin suhde päättyisi.
Miksi kukaan panostaisi enään suhteeseen kun kumppanuutta ei arvosteta ja eroamis kynnys on noin matala että "jos en saa riittävästi hyötyjä itselle eroan"
Nuo aloittajan kommentit on vain esimerkkejä huonoista suhteista, hyvissä suhteissa olevien ei tarvi valitella moisia. Pelkkä avioliitossa olo ei ole mikään tae siitä, että saa "etuja ja lisäarvoa" - siinä toisena osapuolena pitää olla ihminen, joka haluaa antaa sinulle näitä etuja. Naimisiinmeno ei tee naisesta kotihengetärtä eikä miehestä romantikkoa, jos ne ei alun alkaen ole sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmekään kun suhteet ei kestä jos suhteelta haetaan pelkästään hyötyjä itselle
Jos siitä ei ole hyötyä eikä iloa, niin miksi ihmeessä ryhtyä siihen? Itse olen ollut 20 vuotta saman miehen kanssa mutta jos miinukset ylittäisivät plussat pitkällä aikavälillä niin suhde päättyisi.
Rohkenen epäillä onko miehesi myös plussan puolella.
Ei, kun hän on paatunut masokisti?
Oletko ihan ääliö?
Se on tätä hampaat irvessä itsenäisyyttä. Mitään kun ei saada katkeroidutaan ja se käännetään itsenäisyydeksi. Halveksutaan ja tuhahdellaan sitten ympäriinsä.
Jo kakskymppiset käyttäytyvät kuin kuivat vaihdevuotiset.
Alue: Aihe vapaa
Nämä ennen oli paremmin jutut on aina vähän niin ja näin. Sanoisin pikemminkin, että nyt parisuhteelle nimenomaan asetaan niitä odotuksia ja jos ne eivät täyty, niin sitten ei olla parisuhteessa. Ei nykyisin ole olemassa mitään sääntöä, ettei syntymäpäivä muistettaisi tai sairasta puoilsoa tuettaisi tai yhdessä tehtäisi asioita. En tiedä, kuka sinulle on niin sanonut.