Haluaisin niin kovasti jo mummiksi, mutta esikoiseni erosi pitkästä suhteestaan

Esikoisesi on siis suoraan ilmaissut haluavansa/kykenevänsä saamaan lapsia?

Isovanhemmuus ei ole mikään ihmisoikeus ja ne sinun lapsesi elävät omaa elämäänsä itseään varten, eivät sinun haaveitteisi toteuttamiseksi. Ehkäpä keskityt vaikka tukemaan sitä lastasi tämän elämän vaikeassa vaiheessa sen sijaan, että itsekkäästi säälittelet vain sitä, ettei sinusta vieläkään tule mummia.

Oletpa itsekäs! Elä omaa elämääsi ja hanki vaikka "mummokummilapsi"

Mikä hinku ihmisillä on päästä mummeiksi? Tiedätkö haluaako lapsesi lapsia? Eikö voi alkaa vaikka varamummiksi päiväkodissa vai missä näitä nyt järjestetään. Ymmärrän kyllä jos joku hinkuu päästä itse vanhemmaksi kun se on enemmän oma asia ja itsestä kiinni.

Minä en päässyt : pääse mummiksi. Vanhin lapsista olisi halunnut jälkikasvua, mutta eivät koskaan saanet. Nuoremmat eivät edes halua.

Olisit hankkinut enemmän kuin kaksi lasta niin mahdollisuudet olisivat paremmat.

Mun serkun äidillä on 3 lasta joista kahdella lapsia. Silti kärttää sitä nuorimmaista tekemään lapsia myös. Miksi ne 4 jo olemassaolevaa eivät riitä?

Joo. Mäkin jo odotan kovasti ja toivon, että esikoiseni parisuhde kestää ja saadaan pitää häät piakkoin.

Vierailija kirjoitti:

Mun serkun äidillä on 3 lasta joista kahdella lapsia. Silti kärttää sitä nuorimmaista tekemään lapsia myös. Miksi ne 4 jo olemassaolevaa eivät riitä?

Järkyttävää! Ikään kuin lapsi pitäisi tehdä äidin iloksi.

Jännää nähdä isovanhemmiksi haluavia. Omat vanhemmat jo seurustellessani toitotti että he ei sitten ala isovanhemmiksi eikä mitkään lapsenlapset kiinnosta. Eikä tosiaan kiinnostanut, eivät tulleet edes ristiäisiin, eivät pidä yhteyttä tai tapaa lainkaan lapsiamme, tuskin muistavat nimiä tai ikiä kun ehkä 5 v sitten ovat viimeksi soittaneet…

Isovanhempia on moneen junaan. Olisin itse toivonut sellaiset joita lapsenlapset kiinnostaisi.

Toive isovanhemmuudesta on ihan normaalia. Tervepäiset ihmiset tykkäävät lapsista ja toivovat suvun jatkuvan.

En kaipaa mummiksi. Toivon, että lapseni ja hänen puolisonsa toimivat tavalla, joka tekee heidät onnelliseksi. Minulla on sellainen käsitys, että he eivät aio hankkia lapsia (ovat molemmat jo 30+ ja muutama vuosi sitten totesivat, etteivät halua lapsia) ja se on minulle täysin ok. Jos he muuttavat mieltään, niin tottakai sekin on täysin ok. Maantieteellistä etäisyyttä meillä on joka tapauksessa sen verran, että tapaamme vain muutaman kerran vuodessa eli arjessa auttavaa mummoa minusta ei joka tapauksessa voi tulla.

Vierailija kirjoitti:

Toive isovanhemmuudesta on ihan normaalia. Tervepäiset ihmiset tykkäävät lapsista ja toivovat suvun jatkuvan.

Sairasta on hankkia lapsia tähän maailman.

Muiden lapset on siitä mukavia, että ne voi antaa aina takaisin. Isovanhempana saa poimia rusinat pullasta lastenhoidon suhteen, siksi moni sitä toivookin. Omista lapsista joutuu kestämään koko pullan.

Vierailija kirjoitti:

Toive isovanhemmuudesta on ihan normaalia. Tervepäiset ihmiset tykkäävät lapsista ja toivovat suvun jatkuvan.

Tervepäinen ymmärtää millaiseen maailmaan, maahan ja tilanteeseen se lapsenlapsi syntyisi ja rehellisesti tiedostaa että on parempi että jää syntymättä.

Ap:n kaltaiset ihmiset ovat itsekkäitä, ahdistavia ja ärsyttäviä. Kaikessa on kyse vain heistä ja heidän haluistaan. Näitä ihmisiä ei kiinnosta mitä se oma lapsi haluaa tehdä elämällään tai onko hän onnellinen parisuhteessaan. Lapsenlapsia pitää tehdä mummon iloksi, vaikkei lapsia halua, ja parisuhteessa pitää pysyä, vaikka se olisi huono ja onneton.

Jos lapsi ei täytäkään näitä toiveita, niin sitten ulistaan, syyllistetään ja mäkätetään, että ”MINÄ haluan, että ”SINÄ teet minusta mummon!” ja valitetaan kaikille miten itsekäs se lapsi on kun ei tällaista pientä toivetta toteuta. Uhriudutaan kun ”kaikilla” muilla on niitä lastenlapsia.

Sitten, jos se lapsenlapsi syntyy, niin sitä hierotaan niiden muiden lastenlapsettomien naamaan. Kuljetaan kylillä julistamassa omaa mummouttaan ja kysellään, että ”no eikö sulla vieläkään ole…? Mullapa on!”.

Kyllä, meni tunteisiin ja verenpaine nousi. VIHAAN tuota ihmistyyppiä.

Mitäpä jos itse hankkisit vauvan? Onhan niitä nykyään kaikenlaisia keinoja hankkiutua raskaaksi myöhemmälläkin iällä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaiset ihmiset ovat itsekkäitä, ahdistavia ja ärsyttäviä. Kaikessa on kyse vain heistä ja heidän haluistaan. Näitä ihmisiä ei kiinnosta mitä se oma lapsi haluaa tehdä elämällään tai onko hän onnellinen parisuhteessaan. Lapsenlapsia pitää tehdä mummon iloksi, vaikkei lapsia halua, ja parisuhteessa pitää pysyä, vaikka se olisi huono ja onneton.

Jos lapsi ei täytäkään näitä toiveita, niin sitten ulistaan, syyllistetään ja mäkätetään, että ”MINÄ haluan, että ”SINÄ teet minusta mummon!” ja valitetaan kaikille miten itsekäs se lapsi on kun ei tällaista pientä toivetta toteuta. Uhriudutaan kun ”kaikilla” muilla on niitä lastenlapsia.

Sitten, jos se lapsenlapsi syntyy, niin sitä hierotaan niiden muiden lastenlapsettomien naamaan. Kuljetaan kylillä julistamassa omaa mummouttaan ja kysellään, että ”no eikö sulla vieläkään ole…? Mullapa on!”.

Kyllä, meni tunteisiin ja verenpaine nousi. VIHAAN tuota ihmistyyppiä.

Unohdit sen, että lapsenlapsi on vain hehkuttamisen aihe, ei sitä oikeasti jakseta hoitaa tai vahtia.

Äitini huomautti minulle asiasta, kun täytin 32. Onneksi veljeni ilmoitti samoihin aikoihin menevänsä naimisiin, joten paineet siirtyivät minulta hänen suuntaansa. Nyt on sitten kolme lastenlasta, joista nuorimmilla on alle vuosi ikäeroa. Eiköhän siinä riitä mummolle puuhaa vaikka minä ja toinen sisarukseni emme koskaan saisi lapsia.

Varamummeja ja ukkojaan tarvitaan paljon.