Aviomies jätti toisen naisen takia

Miehesi ei rakasta sinua enää. Hirveältä varmasti tuntuu, mutta tämä nyt on fakta. Jos ei ole mitään itseäsi vastaan olevia perusteita (liiallinen päihteiden käyttö, huumeet, lapsen laiminlyönti), ei miehesi voi lasta viedä. Oikeus on puolellasi.

Eli vedä henkeä, rauhoitu. Itke ja sure. Mitään todellista hätää ei sinulla tai lapsellasi ole. Eroja tapahtuu ja siitä kyllä ajan kanssa selviää. Ansaitset miehen, joka rakastaa ja kunnioittaa sinua enemmän kuin tämä tapaus.

Tässä vaiheessa voisit ottaa jo yhteyden poliisiin tuosta uhkailusta. Jos miehesi ilman lupaasi "vie" lapsen niin ota myös heti yhetys poliiseihin. HETI. Kuullostaa kuitenkin vaan uhkailulta ja "alistamiselta" nuo jutut. Ihan oikein, jos poliisista kävisivät kyselemässä tuosta uhkailusta. Älä missään tapauksessa alistu ja nöyrry, pidä puolesi. Selviät kyllä.

Vau miten kannustavia kommentteja! Kiitos todella paljon.

Alkushokista kun on selvitty niin nyt alkaa jo näyttämään kirkkaammalta. Ex kuulemma jo grillailee uuden naisensa kanssa exän äidin luona ja lapsen perään ei olla kysytty. Mies tulee tänään hakemaan tavaransa ja luovuttaa avaimen, joten tältäkin osin aletaan päästä eteenpäin.

Nyt alkaa olla jo sellainen olo että minä kyllä selviän kun pidän vaan ystäviä ja oman perheen ympärilläni. Toivon että mies ei tule katumaan tätä päätöstä ja en tiedä kauan mahtaa uusi suhde kestää. En olisi ikinä uskonu että oma perheeni hajoaa, mutta en voisi enää kuvitellakaan palaavani vanhaan. En pystyisi ikinä luottamaan mieheen niin ei siinä olisi edes mitään järkeä.
Ap

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 13:38"]Miksi voisi edes viedä lapsesi? Suomessa ei noin vain myönnetä yksinhuoltajuutta isälle. Varaa sinä ensin se aika lastenvalvojalle. Paperit kuntoon, niin voi olla huoleti.
[/quote]

Joo täytyy ottaa asiasta selvää koska mä en halua että lapsi joutuu tähän pelinappulaksi. Enkä myöskää halua että mua voidaan kiristää lapsen avulla. Eilen just mies lähetti viestin että ottaa lapsen ja lähtee eikä kerro mihin menee jos en vastaa puhelimeen..

Hei ap, kaikki tsempit sinulle. Minä tulin jätetyksi kuukausi sitten, miehellä jo toinen nainen valmiina. Minä luulin että asiat on hyvin, mutta mies kertoi vaan esittäneensä normaalia ja tavallista, vaikka ei enää rakastanut minua. Selitystä tilanteelle ja esittämiselle ja puhumattomuudelle en saanut. Edelleenkin ihmettelen, mitä ihmettä oikein tapahtui! :O Meillä kaksi lasta ja 16,5 vuotta yhdessä. Minusta tuntuu, etten tunne tuota miestä, että se mies jonka kanssa menin naimisiin, ei ole sama ihminen kuin tuo tonttu, joka käyttäytyy noin. :( Shokki oli hirveä, edelleenkin oma tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa, mutta onneksi välillä on niitäkin päiviä, kun tunnen oloni vahvaksi ja pystyn hetkellisesti luottamaan tulevaisuuteen. Ehkä tästä ajan kanssa selviää.

Minä tulin jätetyksi 12 v sitten toisen naisen takia. Tai no jätetyksi ja jätetyksi - itse lopulta lähdin. Takana oli 16 v yhteiselämä, siitä yli puolet naimisissa, yksi lapsi. Olin aluksi aivan puulla päähän lyöty. Sittemmin eroa työstäessä ja exän kanssa asioita puidessa eroon löytyi monta syytä mutta exän uskottomuuteen vain yksi syy - EX itse. Hänen taipumuksensa ratkaista ongelmat sillä tavalla. Minussa ei ollut mitään syytä uskottomuuteen. Toki minussa oli syytä avioliiton huonoon jamaan. Ne syyt olisivat kuitenkin olleet hoidettavissa ellei exälle olisi tullut jotain kriisiä jonka seurauksena upotti keppiänsä joka puolella. Hällä nousi vissiin valta päähän, sai näkyvän työpaikan. Huvittavinta on, että exän nyxä (joka oli yksi uskottomuuskumppaneista) ei tiedä, että exälläni oli samaan aikaan ainakin kaksi muuta hoitoa. Ap, häntä pystyyn äläkä syytä itseäsi. Saat loppujen lopuksi paremman elämän ilman exääsi. Niin minäkin sain vaikka se ei alussa todellakaan tuntunut siltä.

Sanattomaksi vetää :( 

Kaikki tuntuu niin raskaalta.. Miten tälläsestäkin jaksaa selvitä.. Ap

Tietysti tuntuu raskaalta. Olisit epäinhimillinen olento, jos et tuntisi noin.

Onko sulla mahdollisuutta puhua edes jonkun ulkopuolisen kanssa asiasta, esim. pari käyntiä psykologilla tai muuta vastaavaa? Äkkijättäminen miehen taholta tuossa tilanteessa voi olla sellainen shokki, että siihen voisi tarvita muutakin perspektiiviä kuin ystävien tukea etenkin kun teillä on vielä lapsen kanssa asia hoidettavana.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:25"]

Tietysti tuntuu raskaalta. Olisit epäinhimillinen olento, jos et tuntisi noin.

Onko sulla mahdollisuutta puhua edes jonkun ulkopuolisen kanssa asiasta, esim. pari käyntiä psykologilla tai muuta vastaavaa? Äkkijättäminen miehen taholta tuossa tilanteessa voi olla sellainen shokki, että siihen voisi tarvita muutakin perspektiiviä kuin ystävien tukea etenkin kun teillä on vielä lapsen kanssa asia hoidettavana.

[/quote]

En ole asiantuntija näissä hommissa, mutta kannattaako antaa aseita mahdollista huoltajuusriitaa varten? Tyyliin: "Ei se lapsen kanssa pärjää kun sillä on noita mt-ongelmia, ravaa psykologilla ja on varmaan uupunutkin"? Jos ensin keskittyy hoitamaan kaikki käytännön asiat kuntoon ja sitten vasta pysähtyy ottamaan vastaan sen muun.

Mistä ihmeestä mies saisi tietää että ap käy juttelemassa. Ei niin mistään. Työntekijöillä vaitiolovelvollisuus asiakkaistaan. Ja ei mikään ihme errä ap:llä tuntuu seinät kaatuvan päälle. Mene ihmeessä keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa. Esim seurakunnan diakonia mihin pääsee suht nopeasti kriisitilanteessa puhumaan. Voit myös kirjoittaa säköpostia tai soittaa esim. Sos-kriisikeskukseen, tai vaikka Perheneuvolaan, josta sitten tarvittaessa ohjaavat eteenpäin

Voimia. Sun paska olo ja pelot ovat täysin normaaleja tunteita sun tilanteessa. Älä jää yksin murehtimaan!

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 03:22"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:34"]Mun mies teki samalla tavalla - kaikki vanha ikkunasta ulos ja heti mukamas uuden nuoremman pimun kanssa kokoonaan uusi elämä niinku ei mitään!! Nyt on neljä kuukautta mennyt erosta, itse olen takaisin jaloillani ja rakennan hyvää vauhtia uutta OMAA elämää, mutta miespä onkin nyt aivan paskana siitä miten sotki oman elämänsä ja menetti perheensä. Käy terapiassa selvittämässä päätään, varmasti vielä pitkään. Ja se uusi nainen, hah, se horohan ei parin kuukauden jälkeen enää kiinnostanutkaan vaan oman kodin ja perheen arvo alkoi kirkastua..

99,9% todennäköisyydellä miehes TULEE KATUMAAN käyttäytymistään ja pyrkii takaisin! Mäkin luin näitä, kun kaikki sanoo että kohta mies matelee takaisin, ja epäilin sitä koska mieheni vaikutti niin itsevarmalta "uudesta onnestaan" ja esiintyi julkisesti tämän pimun kanssa ym. ym. Mutta kyllä se scheisse lopulta osui tuulettimeen ja kupla puhkesi. Mieti tarkkaan jo nyt, mitä teet kun mies haluaa takaisin.

Miehellä on todennäköisesti päällä paha ikäkriisi, paljon niille naureskellaan mutta tällaisia ilmentymismuotoja ne nyt vain pahimmillaan saavat. Ja tällaiselta ei tosiaaan yksikään perhe ja parhain, luotettavinkaan ihminen ole turvassa!! Kriisissä oleva ihminen saattaa hukata koko identiteettinsä totaalisesti ja valitettavasti tällaisissa parisuhteelle syntyvät vahingot ovat peruuttamatonta laatua.
[/quote]

Olen joo miettinyt että mitä teen jos eksä tahtoo palata, mutta luulen että vaikka haluaisikin palata yhteen niin on niin ylpeä ettei yksinkertaisesti kehtaa pyytää mua takaisin. En kyllä aio suostua paluuseen vaikka lupaisi kuun taivaalta.

Nyt olen jo katellut itselle ja pojalle omistusasuntoa ja löytänytkin ehkä sopivan asunnon meille. Joka yö herään ja toivon että asiat olisi ennallaan mutta muistutan että tämä ei ollut minun päätös jotta en hukkaa itseäni tai masennu. Nyt olen jo alkanut tarkastelemaan asiaa myöskin huumorin kannalta ja todennut että onneksi lähti tässä vaiheessa eikä esim silloin kun on yhteinen asunto ja toinen lapsi niin kuin suunniteltiin. Sääliksi vaan käy miestä jos kuvittelee että tuo on tosirakkautta koska jos se olisi niin muijan ei tarvitsisi painostaa miestäni koko ajan ja puhu musta alentavasti. Varmaan pelko perseessä että mun mies muuttaakin mielensä.... Ap
[/quote]

En ymmärrä tätä asennetta toisesta naisesta? Ei hän ole kelleen alttarilla ollut valehtelemsssa, eikä hän ole ollut kelleen tilivelvollinen

Kyllä selviät

Ei tuo kauaa kestä. Kohta miehesi palaa ruikuttaen kotiin. Eri asia on otatko sen takasin.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:34"]Mun mies teki samalla tavalla - kaikki vanha ikkunasta ulos ja heti mukamas uuden nuoremman pimun kanssa kokoonaan uusi elämä niinku ei mitään!! Nyt on neljä kuukautta mennyt erosta, itse olen takaisin jaloillani ja rakennan hyvää vauhtia uutta OMAA elämää, mutta miespä onkin nyt aivan paskana siitä miten sotki oman elämänsä ja menetti perheensä. Käy terapiassa selvittämässä päätään, varmasti vielä pitkään. Ja se uusi nainen, hah, se horohan ei parin kuukauden jälkeen enää kiinnostanutkaan vaan oman kodin ja perheen arvo alkoi kirkastua..

99,9% todennäköisyydellä miehes TULEE KATUMAAN käyttäytymistään ja pyrkii takaisin! Mäkin luin näitä, kun kaikki sanoo että kohta mies matelee takaisin, ja epäilin sitä koska mieheni vaikutti niin itsevarmalta "uudesta onnestaan" ja esiintyi julkisesti tämän pimun kanssa ym. ym. Mutta kyllä se scheisse lopulta osui tuulettimeen ja kupla puhkesi. Mieti tarkkaan jo nyt, mitä teet kun mies haluaa takaisin.

Miehellä on todennäköisesti päällä paha ikäkriisi, paljon niille naureskellaan mutta tällaisia ilmentymismuotoja ne nyt vain pahimmillaan saavat. Ja tällaiselta ei tosiaaan yksikään perhe ja parhain, luotettavinkaan ihminen ole turvassa!! Kriisissä oleva ihminen saattaa hukata koko identiteettinsä totaalisesti ja valitettavasti tällaisissa parisuhteelle syntyvät vahingot ovat peruuttamatonta laatua.
[/quote]

Olen joo miettinyt että mitä teen jos eksä tahtoo palata, mutta luulen että vaikka haluaisikin palata yhteen niin on niin ylpeä ettei yksinkertaisesti kehtaa pyytää mua takaisin. En kyllä aio suostua paluuseen vaikka lupaisi kuun taivaalta.

Nyt olen jo katellut itselle ja pojalle omistusasuntoa ja löytänytkin ehkä sopivan asunnon meille. Joka yö herään ja toivon että asiat olisi ennallaan mutta muistutan että tämä ei ollut minun päätös jotta en hukkaa itseäni tai masennu. Nyt olen jo alkanut tarkastelemaan asiaa myöskin huumorin kannalta ja todennut että onneksi lähti tässä vaiheessa eikä esim silloin kun on yhteinen asunto ja toinen lapsi niin kuin suunniteltiin. Sääliksi vaan käy miestä jos kuvittelee että tuo on tosirakkautta koska jos se olisi niin muijan ei tarvitsisi painostaa miestäni koko ajan ja puhu musta alentavasti. Varmaan pelko perseessä että mun mies muuttaakin mielensä.... Ap

Älä ota enää miestä takaisin vaikka kuinka vinkuisi. Säälittävää että ei ole selkärankaa olla perheen isänä ja vaihtaa selän takana toiseen naiseen.

Romahduksia tulee, mutta myös niitä hyviä päiviä. Sinä pärjäät ja viiden vuoden päästä panet kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että pääsit moisesta paskasta eroon.

Minulla ei kyllä ollut lapsia, mutta elämäni intohimoinen rakkaus petti ja löysi toisen. Eka vuoden ajattelin, että tästä en selviä ja ryvin paskaolossa. Lisänä vielä se, että mies kävi välillä höystämässä minua ja olin lapsellinen ja uskoin kaikki puheet, kuinka kuitenkin minua rakasti. paskanmarjat.

Nyt on paljon vettä virrannut tuohon tapahtumaan ja joskus näen vieläkin unia, että mies tulee takaisin ja sanoo, että minä olen oikea. Nykyään unessa katson miestä ja ihmettelen, mitä olen siinä joskus nähnyt ja lähden oman ihanan aviomieheni luo ja huokaan, että olinpa nuorena typerä ja sinisilmäinen.

Tämä elämäni suuri rakkaus on naimisissa ja pettää tätäkin vaimoaan kuulemma.

Tsempit Aplle. Kyllä sä selviät! Et vaan ota sitä lurjusta missään muodossa takaisin. Lapsen asiat hoidatte, mutta älä muuten ole tekemisissä. Olosi helpottuu kyllä ajan myötä, usko tai älä.

Yritä keksiä ja tehdä asioita mistä nautit.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 16:34"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:43"]Mistä ihmeestä mies saisi tietää että ap käy juttelemassa. Ei niin mistään. Työntekijöillä vaitiolovelvollisuus asiakkaistaan. Ja ei mikään ihme errä ap:llä tuntuu seinät kaatuvan päälle. Mene ihmeessä keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa. Esim seurakunnan diakonia mihin pääsee suht nopeasti kriisitilanteessa puhumaan. Voit myös kirjoittaa säköpostia tai soittaa esim. Sos-kriisikeskukseen, tai vaikka Perheneuvolaan, josta sitten tarvittaessa ohjaavat eteenpäin     Voimia. Sun paska olo ja pelot ovat täysin normaaleja tunteita sun tilanteessa. Älä jää yksin murehtimaan! [/quote] Voimat on kyllä aivan finaalissa. Pakko jaksaa pojan takia. Tällä hetkellä sellanen olo että ei vaan saa edes käsiteltyä näitä kun olen lapsen kanssa kotona. Ap

[/quote]

Mutta kysymys on käytöstavoista, empatiasta ja siitä, ettei revi ja riko jotain, joka kuuluu toiselle. Fiksu toinen nainen pysyy kaukana, kunnes ero on selvä. Fiksu nainen tajuaa, että kyseessä on lapsen koti ja perhe, jota nyt hajotetaan ja että se lapsi tulee olemaan osa myös hänenkin elämäänsä seuraavat vuosikymmenet. Asioita voi hoitaa hienotunteisesti ja jopa anteeksipyytäen. Onhan nyt selvää, että se toinen nainen on vaikuttanut siihen, että  yksi perhe on hajonnut. Sitä voi pyytää anteeksi, vaikka kuinka kokisi, että on oikeutettu tekemään noin.

Vain erittäin itsekäs ja röyhkeä ihminen nauraa toisen onnettomuudelle ja toimii tuossa tilanteessa aktiivisena toimijana. Tottakai syyllinen on se mies, joka rikkoo lupauksensa mutta toinen nainen, joka on siinä vieressä aktiivisena yllyttämässä ja haukkumassa exää, muuttuu yhtä syylliseksi, kun ei malta olla syrjässä ja odottaa nätisti, että mies vie eronsa päätökseen.

En voi ikinä kuvitella, että olisin toinen nainen, mutta kun täälläkin niin moni vakuuttaa, että siihen tilanteeseen voi muka ajautua ihan vahingossakin, niin ainakin osaan sen verran peruskäytöstapoja, etten puutu tilanteeseen, joka ei minulle kuulu ja osaan olla pahoillani sellaisten ihmisten puolesta, joita oma toimintani satuttaa. Onpa minussa sen verran munaa, että osaisin pyytää anteeksikin toimiani, joilla olen rikkonut toisen ihmisen perheen.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 16:34"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:43"]Mistä ihmeestä mies saisi tietää että ap käy juttelemassa. Ei niin mistään. Työntekijöillä vaitiolovelvollisuus asiakkaistaan. Ja ei mikään ihme errä ap:llä tuntuu seinät kaatuvan päälle. Mene ihmeessä keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa. Esim seurakunnan diakonia mihin pääsee suht nopeasti kriisitilanteessa puhumaan. Voit myös kirjoittaa säköpostia tai soittaa esim. Sos-kriisikeskukseen, tai vaikka Perheneuvolaan, josta sitten tarvittaessa ohjaavat eteenpäin     Voimia. Sun paska olo ja pelot ovat täysin normaaleja tunteita sun tilanteessa. Älä jää yksin murehtimaan! [/quote] Voimat on kyllä aivan finaalissa. Pakko jaksaa pojan takia. Tällä hetkellä sellanen olo että ei vaan saa edes käsiteltyä näitä kun olen lapsen kanssa kotona. Ap

[/quote]

Mutta kysymys on käytöstavoista, empatiasta ja siitä, ettei revi ja riko jotain, joka kuuluu toiselle. Fiksu toinen nainen pysyy kaukana, kunnes ero on selvä. Fiksu nainen tajuaa, että kyseessä on lapsen koti ja perhe, jota nyt hajotetaan ja että se lapsi tulee olemaan osa myös hänenkin elämäänsä seuraavat vuosikymmenet. Asioita voi hoitaa hienotunteisesti ja jopa anteeksipyytäen. Onhan nyt selvää, että se toinen nainen on vaikuttanut siihen, että  yksi perhe on hajonnut. Sitä voi pyytää anteeksi, vaikka kuinka kokisi, että on oikeutettu tekemään noin.

Vain erittäin itsekäs ja röyhkeä ihminen nauraa toisen onnettomuudelle ja toimii tuossa tilanteessa aktiivisena toimijana. Tottakai syyllinen on se mies, joka rikkoo lupauksensa mutta toinen nainen, joka on siinä vieressä aktiivisena yllyttämässä ja haukkumassa exää, muuttuu yhtä syylliseksi, kun ei malta olla syrjässä ja odottaa nätisti, että mies vie eronsa päätökseen.

En voi ikinä kuvitella, että olisin toinen nainen, mutta kun täälläkin niin moni vakuuttaa, että siihen tilanteeseen voi muka ajautua ihan vahingossakin, niin ainakin osaan sen verran peruskäytöstapoja, etten puutu tilanteeseen, joka ei minulle kuulu ja osaan olla pahoillani sellaisten ihmisten puolesta, joita oma toimintani satuttaa. Onpa minussa sen verran munaa, että osaisin pyytää anteeksikin toimiani, joilla olen rikkonut toisen ihmisen perheen.

[/quote]

Ups, väärä lainaus, piti lainata tuota, joka ihmetteli, miksi toista naista syytetään asiasta.