Pystyisitkö elää epäitsekkäämmin?

Varmasti pystyisin, mutta se estää että olen köyhä ja paskassa asemassa itsekin, niin ei tässä masentuneena huono-osaisena paljon huvita uhrata viimeisiäkin rippeitä omastaan muiden hyväksi.

Kahteen jälkemmäiseen pystyn tietysti, mutta niillä ei olekaan mitään tekemistä itsekkyyden kanssa. Otsikkoon ja ensimmäiseen kysymykseen vastaukseni on kielteinen. "Mikä estää?" -kysymykseen vastaus on: omatuntoni. Itsekkyys on moraalisesti oikein, uhrautuminen väärin.

Todellakin osaisin, mutta sitten olisin romuttanut kaiken sen mitä olen oppinut pitkäjänteisessä työssä terapeuttieni kanssa. Kun persoonani on rakentunut sellaiseksi, etten osaa ajatella mitän itseni kautta vaan ensin pitää huomioda muut. Tiedätkö, epäterveellä tavalla suorastaan uhrautuen ja ja kynnysmattoillen.

Miten muuttuisin? Olisin jälleen yhtä onneton sisäisten vaatimusteni kanssa, taistelisin kysymyksistä onko minulla oikeus olla niinkin "itsekäs", että ajattelisin joskus omaakin mielihyvääni. MInua estää se, etten, tahdo enää kokea niin paljon omakohtaistakärsimystä enkä myöskään tuottaa sitä muille olemalla niin vaikea ihminen. Tahdon pysyä tasapainossa enkä palata entiseen, jossa en mitenkään hallitse sitä mikä pirstaloituneen persoonan osa minussa milloinkin ottaa vallan.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:08"]

Miten muuttuisin? Olisin jälleen yhtä onneton sisäisten vaatimusteni kanssa, taistelisin kysymyksistä onko minulla oikeus olla niinkin "itsekäs", että ajattelisin joskus omaakin mielihyvääni. MInua estää se, etten, tahdo enää kokea niin paljon omakohtaistakärsimystä enkä myöskään tuottaa sitä muille olemalla niin vaikea ihminen.

[/quote]

Tämä taitaa olla ns. kiltin tytön syndrooma? Olet ihan oikeassa, kun et anna sille periksi. Se voi rajoittaa omaa elämää siinä missä invaliditeettikin. -3