Lue keskustelun säännöt.
Näettekö suhteelle mitään toivoa?
27.06.2015 |
Suhteemme on kestänyt 1,5 vuotta ja meillä on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän riitoja. Lapsia ei ole. Hyviä hetkiä on myös ollut todella paljon, aikamoista vuoristorataa siis. Riidoissamme pyörivät jatkuvasti samat aiheet, mustasukkaisuutta ja paljon pieniä erimielisyyksiä. Toimintatapamme ovat hyvin erilaiset. Ihmisinä meissä on paljon samaa, mutta tietyt luonteenpiirteet aiheuttavat jatkuvasti eripuraa milloin mistäkin asiasta.
Olemme olleet kaukosuhteessa suurimman osan seurusteluajasta. Keväällä hän toi muuttokuormansa minun luokseni ja nyt olemme olleet yhtäjaksoisesti 5 viikkoa saman katon alla. Olemme viettäneet sen ajan lähes 24/7 kiinni toisissamme ja epäilen että se on ahdistanut miestä kovasti, kovin itsenäinen ja omaa tilaa kaipaava kun on.
Nyt suhteemme on edennyt siihen asti, että aloitimme kuukauden mittaisen mietintätauon. Olemme yhdessä, mutta kokonaan erillämme toisistamme. Sovimme että vältämme minkäänlaista yhteyden ottoa. Tauon aikana mietimme molemmat aktiivisesti mitä suhteelta ja elämältä haluamme. Olen itse harkinnut eroa enemmän tai vähemmän parin kk aikana. Nyt juhannuksen jälkeen mies kertoi haluavansa erota. Päätimme kuitenkin pitää tauon ettei tulisi hätiköityjä päätöksiä.
Mies on kertonut että hänen halunsa jatkaa pienenee koko ajan ja että häntä ahdistaa kovasti. Hän ei kuitenkaan suoraan tyrmännyt ajatusta että tauosta olisi hyötyä ja että sen jälkeen yhdessä jatkaminen olisi mahdollista. Hän on myös kertonut että hänen mielestään ajatuksemme eivät kohtaa riittävästi.
Itse ajattelen että suhteessamme olevat ongelmat olisivat korjattavissa, minulla siis riittää vielä halua yrittämään. Aloitimme suhteemme kovin varhain edellisten suhteittemme jälkeen ja uskon myös sen vaikuttaneen jo alussa väleihimme. Molemmat ovat kovapäisiä ja molemmilla on tarkat näkemykset siitä miten pitää toimia.
Onko joku ollut joskus vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (30)
Tunnevammainen, insinöörimäinen, autistinen? Taattua av-tasoa :D
Kuulkaa, en osaa ehkä ilmaista itseäni oikein näin kirjoittamalla. Yritän saada kirjoitettua viestini lyhyesti ja ilman jaaritteluja. Meidän suhteessa on paljon hyvää, olen tähän koonnut enimmäkseen ongelmakohtia.
Mies muuten on insinööri, en minä. Omaa tulevaa ammattiani en paljasta sillä tiedän reaktion mikä ammattini herättämästä kateudesta tulee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin olet itse miettinyt eroa pari kuukautta, sitten kun mieskin haluaa erota, takerrutkin suhteeseen. Erotkaa! Sitä sanoo molempien sisäinen ääni.
Teille tulee tosi pienistä asioista riitaa mielestäni, tai siis jos nyt jo on iso ongelma joku semmoinen että toinen ei heti ole vieraiden ihmisten kanssa puhelias ja rento, niin mitä tapahtuukaan kun lapset ja talot ja sairaudet ja kuolemat ja oikeasti isot asiat on kuvioissa?
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:27"]
Noniin, ehkä avasin liian vähän tilannettamme.
Erimielisyyksien ratkominen on meillä ongelmana, tilanne etenee helposti eipäs-juupas väittelyksi. Riitelymme perusaiheita ovat miehen sukulaiset (minulla on käsittämättömän tylsää heidän kanssaan. Erittäin sukurakas-suku, tapaamisissa puhutaan lähes ainoastaan muista sukulaisista joihin minulla ei mitään sanottavaa), mielestäni miehen kylmä asenne (kuuluu miehen perus luonteeseen. Olen alkanut hyväksyä tämän vasta viime aikoina) ja mustasukkaisuus. Lisäksi minulla on taipumusta analysoida asioita liikaa. Lisäksi mies haluaisi enemmän omaa aikaa.
Minun heikkouksiani on myös ns jäätymiset. Mies on erittäin sosiaalinen. Minäkin olen, mutta uudessa porukassa lämpenen hitaammin ja tapanani on seurata tilannetta ekan-tokan tapaamisen ajan. Mies odottaa että olisin heti suulana joukon mukana. Pääsen tähän tilaan vasta kun tunnen porukkaa paremmin. Etenkin nuo sukulaiset ovat ongelmana. Toisaalta anopin ja apinkin kanssa olen erittäin hyvää pataa.
Mustasukkaisuus ei ole kovin pahaa, mutta meillä on hieman eri käsitykset parinkuntana toimimisesta. Mielestäni flirttailu muiden kanssa varsinkaan oman kumppanin läsnäollessa ei ole mukavaa. Mies ajattelee toisin.
Tiedän että minun huonona puolenani on se että jos hermostun jostakin, heijastan sen vähän kaikkeen muuhunkin. Tässä minulla on paljon opeteltavaa.
Seksi on aivan mahtavaa ja tunne on molemminpuolista. Minä olen aktiivisempi osapuoli mutta mielestäni tämä miehen "määrävä" kerran päivässä-joka toinen päivä on oikein hyvä.
Emme ole vielä kaukosuhteen takia saaneet kokea paljoakaan arjen pyöritystä. Tähän mennessä vaikuttaa lupaavalta, molemmilla samat käsityksen työn jaosta.
Kiitos teille jotka jaksatte auttaa.
[/quote]
Itse asiassa teillä ei taida olla juurikaan isompia ongelmaia. Aika tavallisia pikkukärhämiä nuo tuntuvat olevan. Osaat tunnistaa eroavaisuutenne hyvin, miksi et sitten toimi tietojesi mukaisesti? Eli esim. anna miehelle omaa aikaa enemmän. Tai jos tiedät, että miehesi on sukurakas ja sosiaalinen, anna hänen sukuloida omin päin ja olla välillä kavereidensa kanssa yksin. Vai onko se miehestä iso ongelma?
Olette erillisiä ihmisiä, eikä parisuhde sitä erillisyyttä poista. Tiedän paljon pitkiä avioliittoja, joissa on alusta alkaen puolisot harrastaneet eri asiaoita ja lomailleetkin erillään, ja silti suhde on hyvä ja rakastava. Jos teillä on yhdessä hauskaa, panostakaa niihin hetkiin ja hyväksykää se, että olette erilaisia ja siksi osan ajasta omissa oloissanne/erillään.
Se, että hermostumisesi vaikuttaa kaikkeen olemiseesi ja tekemiseesi ON huono juttu, mutta on hyvä, että tunnistat itsessäsi sen puolen. On inhimillistä loukkaantua, mutta on lapsellista sekä huonoa käytöstä, jos antaa itselleen luvan reagoida ylimitoitetusti jostain, joka on jo ehkä puolison kanssa sovittukin. Vai onko ongelmana se, että et saa mielestäsi sovittua ja ratkottua loukkaantumisen syitäsi miehesi kanssa kunnolla? Että miehen mielestä homma on jo poissa päiväjärjestyksestä, kun sinusta se ei sitä ole?
17
ps. Älä välitä 23/25:n kaltaisista huutelijoista. Noita riidanhaastajia tulee joka ketjuun, aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhean vaikea sanoa itään, kun et kerro, millaiset asiat teillä hankaavat. Miten ratkotte erimielisyyksiä? Miten seksi toimii?
Monilla pariskunnilla on koko ajan pientä kärhämää vaikkapa arkisista toimintatavoista. Niistä pääsee yli kyllä, vaatii totuttelua ja kykyä kompromisseihin. Paljonko ollaan yhdessä vapaa-aikana, kyläilläänkö appivanhemmilla, kutsutaanko kavereita kotiin, ostetaanko ruuat yhdessä, kuka pesee pyykit jne.
Mutta isompia ja vaikeampia riitoja ovat ne, jotka koskevat erilaisia odotuksia. Toinen haluaa lapsen ja naimisiin, toinen haluaa pysyä itsenäisenä ja vapaana. Toinen haluaa seksiä päivittäin, toinen kerran viikossa max.
Ja se voi olla iso ristiriita, jos tapa ratkoa ristiriitoja poikkeaa kovin. Mun mieheni on kamala mököttäjä, saattaa pitää monta päivää mykkäkoulua ihan joutavista syistä (esim. Että olen pannut mukinsa astianpesukoneeseen, kun olikin ajatellut juovansa siitä vielä). Tuo hiertää pidemmän päälle pahasti, kun en uskalla sanoa oikein mistään, mikä ärsyttää tai loukkaa, koska en kestä sitä, jos mies siitä alkaa mököttää. Ja hillotut harmit kyllä etäännyttävät tunnetasolla, ja voivat purskahtaa ilmoille irrationaalisissa tilanteissa, mikä ei sekään ole ollenkaan hyvä asia.
Tuumaustauko on hyvä ratkaisu. Parisuhdeterapiaa saa yksityiselläkin puolella, jos teillä vaan rahaa riittää.
Noniin, ehkä avasin liian vähän tilannettamme.
Erimielisyyksien ratkominen on meillä ongelmana, tilanne etenee helposti eipäs-juupas väittelyksi. Riitelymme perusaiheita ovat miehen sukulaiset (minulla on käsittämättömän tylsää heidän kanssaan. Erittäin sukurakas-suku, tapaamisissa puhutaan lähes ainoastaan muista sukulaisista joihin minulla ei mitään sanottavaa), mielestäni miehen kylmä asenne (kuuluu miehen perus luonteeseen. Olen alkanut hyväksyä tämän vasta viime aikoina) ja mustasukkaisuus. Lisäksi minulla on taipumusta analysoida asioita liikaa. Lisäksi mies haluaisi enemmän omaa aikaa.
Minun heikkouksiani on myös ns jäätymiset. Mies on erittäin sosiaalinen. Minäkin olen, mutta uudessa porukassa lämpenen hitaammin ja tapanani on seurata tilannetta ekan-tokan tapaamisen ajan. Mies odottaa että olisin heti suulana joukon mukana. Pääsen tähän tilaan vasta kun tunnen porukkaa paremmin. Etenkin nuo sukulaiset ovat ongelmana. Toisaalta anopin ja apinkin kanssa olen erittäin hyvää pataa.
Mustasukkaisuus ei ole kovin pahaa, mutta meillä on hieman eri käsitykset parinkuntana toimimisesta. Mielestäni flirttailu muiden kanssa varsinkaan oman kumppanin läsnäollessa ei ole mukavaa. Mies ajattelee toisin.
Tiedän että minun huonona puolenani on se että jos hermostun jostakin, heijastan sen vähän kaikkeen muuhunkin. Tässä minulla on paljon opeteltavaa.
Seksi on aivan mahtavaa ja tunne on molemminpuolista. Minä olen aktiivisempi osapuoli mutta mielestäni tämä miehen "määrävä" kerran päivässä-joka toinen päivä on oikein hyvä.
Emme ole vielä kaukosuhteen takia saaneet kokea paljoakaan arjen pyöritystä. Tähän mennessä vaikuttaa lupaavalta, molemmilla samat käsityksen työn jaosta.
Kiitos teille jotka jaksatte auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainiin ja 18 oli ap.
Lisään vielä että meillä on kutakuinkin samanlaiset tulevaisuuden haaveet. Lapsia, avioliitto, matkustelua jne.
ap
Mun mielestä 1,5 vuoden suhteen aikana, etenkin kun ollaan kaukosuhteessa, pitäisi olla oikeasti lähinnä vain huumaa ja ihanaa... Ei riitoja ja erimielisyyksiä noin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 10:45"]Suhteemme on kestänyt 1,5 vuotta ja meillä on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän riitoja. Lapsia ei ole. Hyviä hetkiä on myös ollut todella paljon, aikamoista vuoristorataa siis. Riidoissamme pyörivät jatkuvasti samat aiheet, mustasukkaisuutta ja paljon pieniä erimielisyyksiä. Toimintatapamme ovat hyvin erilaiset. Ihmisinä meissä on paljon samaa, mutta tietyt luonteenpiirteet aiheuttavat jatkuvasti eripuraa milloin mistäkin asiasta.
Olemme olleet kaukosuhteessa suurimman osan seurusteluajasta. Keväällä hän toi muuttokuormansa minun luokseni ja nyt olemme olleet yhtäjaksoisesti 5 viikkoa saman katon alla. Olemme viettäneet sen ajan lähes 24/7 kiinni toisissamme ja epäilen että se on ahdistanut miestä kovasti, kovin itsenäinen ja omaa tilaa kaipaava kun on.
Nyt suhteemme on edennyt siihen asti, että aloitimme kuukauden mittaisen mietintätauon. Olemme yhdessä, mutta kokonaan erillämme toisistamme. Sovimme että vältämme minkäänlaista yhteyden ottoa. Tauon aikana mietimme molemmat aktiivisesti mitä suhteelta ja elämältä haluamme. Olen itse harkinnut eroa enemmän tai vähemmän parin kk aikana. Nyt juhannuksen jälkeen mies kertoi haluavansa erota. Päätimme kuitenkin pitää tauon ettei tulisi hätiköityjä päätöksiä.
Mies on kertonut että hänen halunsa jatkaa pienenee koko ajan ja että häntä ahdistaa kovasti. Hän ei kuitenkaan suoraan tyrmännyt ajatusta että tauosta olisi hyötyä ja että sen jälkeen yhdessä jatkaminen olisi mahdollista. Hän on myös kertonut että hänen mielestään ajatuksemme eivät kohtaa riittävästi.
Itse ajattelen että suhteessamme olevat ongelmat olisivat korjattavissa, minulla siis riittää vielä halua yrittämään. Aloitimme suhteemme kovin varhain edellisten suhteittemme jälkeen ja uskon myös sen vaikuttaneen jo alussa väleihimme. Molemmat ovat kovapäisiä ja molemmilla on tarkat näkemykset siitä miten pitää toimia.
Onko joku ollut joskus vastaavassa tilanteessa?
[/quote]
Mamu-mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:27"]Noniin, ehkä avasin liian vähän tilannettamme.
Erimielisyyksien ratkominen on meillä ongelmana, tilanne etenee helposti eipäs-juupas väittelyksi. Riitelymme perusaiheita ovat miehen sukulaiset (minulla on käsittämättömän tylsää heidän kanssaan. Erittäin sukurakas-suku, tapaamisissa puhutaan lähes ainoastaan muista sukulaisista joihin minulla ei mitään sanottavaa), mielestäni miehen kylmä asenne (kuuluu miehen perus luonteeseen. Olen alkanut hyväksyä tämän vasta viime aikoina) ja mustasukkaisuus. Lisäksi minulla on taipumusta analysoida asioita liikaa. Lisäksi mies haluaisi enemmän omaa aikaa.
Minun heikkouksiani on myös ns jäätymiset. Mies on erittäin sosiaalinen. Minäkin olen, mutta uudessa porukassa lämpenen hitaammin ja tapanani on seurata tilannetta ekan-tokan tapaamisen ajan. Mies odottaa että olisin heti suulana joukon mukana. Pääsen tähän tilaan vasta kun tunnen porukkaa paremmin. Etenkin nuo sukulaiset ovat ongelmana. Toisaalta anopin ja apinkin kanssa olen erittäin hyvää pataa.
Mustasukkaisuus ei ole kovin pahaa, mutta meillä on hieman eri käsitykset parinkuntana toimimisesta. Mielestäni flirttailu muiden kanssa varsinkaan oman kumppanin läsnäollessa ei ole mukavaa. Mies ajattelee toisin.
Tiedän että minun huonona puolenani on se että jos hermostun jostakin, heijastan sen vähän kaikkeen muuhunkin. Tässä minulla on paljon opeteltavaa.
Seksi on aivan mahtavaa ja tunne on molemminpuolista. Minä olen aktiivisempi osapuoli mutta mielestäni tämä miehen "määrävä" kerran päivässä-joka toinen päivä on oikein hyvä.
Emme ole vielä kaukosuhteen takia saaneet kokea paljoakaan arjen pyöritystä. Tähän mennessä vaikuttaa lupaavalta, molemmilla samat käsityksen työn jaosta.
Kiitos teille jotka jaksatte auttaa.
[/quote]
Sinusta tulee vähän "tekninen" vaikutelma - jopa lievästi insinööri autistinen...
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:28"]Ainiin ja 18 oli ap.
Lisään vielä että meillä on kutakuinkin samanlaiset tulevaisuuden haaveet. Lapsia, avioliitto, matkustelua jne.
ap
[/quote]
Niinkuin kaikilla - matkustelua ja perhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ainoa jolle tulee ap:stä vähän tunnevammainen vaikutelma?
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 10:49"]
Naiset ei aina kuule sitä mitä eivät halua kuulla.Miehesi on sanonut että halu jatkaa suhdetta pienenee koko ajan.Se on paljon sanottu eli en näe jatkoa
[/quote]
Tämä pienentynyt halu jatkaa on kuitenkin tullut vain parissa päivässä. Vielä kolme päivää sitten hän oli valmis tekemään kaikkensa.
ap
Olette ollut niin vähän aikaa yhdessä, ja noin paljon negaa, tuskin jatkuu hyvänä.
Erotkaa. Kuulostaa että suhde vetelee viimeisiään
Sun mies ei ehkä rakasta sua tarpeeksi, ei jaksa taistella ja ponnistella, kiehnätä 24/7. Ero on varmaan helpotus hänelle.
Kuulostaa kyllä pahalta. Vaikka kuinka tykkäisitte toisistanne ja olisitte muuten sopivia, niin on tuossa liian monta negatiivista seikkaa. Etenkin pistää silmään tuo, että mies toivoisi sinun olevan sosiaalisempi ja se, että flirttailee muille sinun läsnäollessasi. Perusluonnetta on vaikea muuttaa, joten näkisin että aika hankala sinun on tehdä itsestäsi väkisin sosiaalisempaa. Miehen pitäisi siis ymmärtää, että tuo "jäätyminen" on osa persoonallisuuttasi ja mieluummin tukea sinua ja kannustaa kuin suuttua siitä. Mustasukkaisuudesta ja muille flirttailusta, jonkinlainen kompromissi pitäisi tehdä, mutta vaikea sanoa pystyttekö tekemään sen molempia tyydyttävästi.