Onko minusta ikinä äidiksi?
Olen 27v mutta äidiksi tuleminen on alkanut ahdistaa minua. En ole siis raskaana.
Välillä minulla on jo vauvakuume mutta olemme miehen kanssa ajatelleen odottaa vielä ainakin 2 vuotta.
Kuitenkin olen huomannut sukulaisten vauvojen/lasten kanssa että ne ärsyttävät minua. Toisaalta ajatus siitä miten lapsi rajoittaa elämää ahdistaa. Siskollani on pieni vauva ja häntä olen hoitanut. Siitö huolimatta että vauva on minulle rakas, ns. kyllästyn ja turhaudun hänestä huolehtimiseen. Ruokkiminen ja jatkuva vahtiminen ja kitinä ärsyttävät minua suunnattomasti.
Mietin meneekö tämä ikinä ohi, ja miten käy jos hankin omia lapsia?
Olen perheemme vanhin lapsi ja minulla on 3 pikkusisarusta joita jouduin hoitamaan paljon nuorempana. En tiedä on sillä vaikutusta.
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 23:46"]Kyllähän lasten kitinä ja jatkuva tarvitseminen ärsyttävät, mutta lapsista on vaan pakko huolehtia, ja koska heitä rakastaa, ärsyyntymisen kestää (ja peittää). Vastapainoksi saa ehdotonta rakkautta, ja tunteen siitä, että on maailman tärkein jollekulle (melko koukuttavaa). Elämänsä mielekkyyttä ja tarkoitusta ei ole aikaa ja tarvetta pohtia. Äitiys on myös itselle varsin kasvattavaa.
Lapsia ei ole mikään pakko hankkia. Tiedät kyllä, jos haluat niitä, ja silloin olet valmis myös kestämään lasten tuomat vaivat. Ihminen myös tottuu uusiin olosuhteisiin. Mun näkökulmasta elämästä jää puuttumaan jotain olennaista, jos ei koe vanhemmuutta (kaikkine vaivoineenkin), mutta ei se kaikille niin ole.
[/quote]
Kyllä minä jotenkin tunnen että haluaisin ainakin yhden lapsen. Ja tuntuu että jos en hanki se saattaisi jäädä vaivaamaan. Toisaalta mieti onko se sen arvoista, en halua tilannetta missä lapsi tuntee olevansa taakka ja ei haluttu.
Ap
On se päätö lapsesta "nenästä kiinni ja hyppy tuntemattomaan"-tyyppinen. Ei voi mitenkään tietää mitä on edessä. Sulla on vielä aikaa miettiä asiaa.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:02"]On se päätö lapsesta "nenästä kiinni ja hyppy tuntemattomaan"-tyyppinen. Ei voi mitenkään tietää mitä on edessä. Sulla on vielä aikaa miettiä asiaa.
[/quote]
Niin.. Mietin sitäkin jos tunteet onkin oman lapsen kohdalla erilaiset. Että ei kyllästytä yms.
Ap
Olet vielä nuori. Jos nyt aika ei tunnu oikealta, miksi kiirehtiä? Ehdit myöhemminkin. Mutta oman lapsen saaminen on kuitenkin ihan eri juttu kuin muiden vauvat - vaikka olisivatkin rakkaita sisarusten lapsia tms. Omaa lasta ei ajattele vaivana, vaikka toki lapsita on vaivaa ja hyvä kun sen tiedostat. Oman lapsen hoitaminen on ihan luonnollista sitten kun sen aika tulee. Älä pelkää sitä liikaa etukäteen. Äidinrakkaus on jotakin sellaista, mitä ei voi ymmärtää, ennen kuin on äiti.
Kyllähän lasten kitinä ja jatkuva tarvitseminen ärsyttävät, mutta lapsista on vaan pakko huolehtia, ja koska heitä rakastaa, ärsyyntymisen kestää (ja peittää). Vastapainoksi saa ehdotonta rakkautta, ja tunteen siitä, että on maailman tärkein jollekulle (melko koukuttavaa). Elämänsä mielekkyyttä ja tarkoitusta ei ole aikaa ja tarvetta pohtia. Äitiys on myös itselle varsin kasvattavaa.
Lapsia ei ole mikään pakko hankkia. Tiedät kyllä, jos haluat niitä, ja silloin olet valmis myös kestämään lasten tuomat vaivat. Ihminen myös tottuu uusiin olosuhteisiin. Mun näkökulmasta elämästä jää puuttumaan jotain olennaista, jos ei koe vanhemmuutta (kaikkine vaivoineenkin), mutta ei se kaikille niin ole.