Entä jos olisinkin valinnut toisin..

Tietääkö sitä kukaan miten oisi mennyt jos... On vain elettävä tätä elämää joka on.

Jos olisin jatkanut edellisen mieheni kanssa, olis mun mies nykyään kiihkomielinen uskovainen, joka on psykoosissa ja suljetulla. Jos ei oltaisi palattu mun nykyisen miehen kanssa yhteen lyhyen eron jälkeen, olisin yh.

Miksi vain miehistä juttelette? Kai elämässä on muutakin. Paikkakunta,opinnot, ystävät tulee itsellä mieleen. Mutta olen niin nuori etten vielä osaa sanoa näin 25-v:nä että miten tulee menemään, saati miten olisi mennyt.

Mä en halua elää elämääni jossittelemalla. On syynsä että elämä on juuri nyt sellaista kuin se on.

Tottakai sitä joskus ajattelee mitä olisi voinut tapahtua. Talvella näin miehen, johon olin ihastunut 16 vuotiaana ja hän oli myös minuun ihastunut, mutta mitään ei tapahtunut. Mutta jos olisikin tapahtunut? Ihan mielenkiintoisen ajatusleikin siitä sain ja välillä asiaa vieläkin mietin ihan omaksi huvikseni. Muita suhteita en oikeastaan mieti, ne olivat niin totaalisen kuolleita loppuessaan, että niistä ei ole edes mietittäväksi.

No väkisin tulee mieleen asioita kuullessaan, että entä jos.. Varsinkin tuo leskeksi jääminen olisi ollut karu juttu ja kosketti syvältä..

Ap

Entä jos en olisi näin ruma, olisiko mulla mies?

- jos en olisi lähtenyt opiskelemaan Tampereelle, olisin mennyt Helsinkiin

- jos en olisi saanut kesätöitä kaupasta, olisin mennyt toimistoon

- jos en olisi ostanut sinistä autoa, olisin ostanut punaisen

- jos en olisi mennys sateella ulos, en olisi tarvinnut kumisaappaita

Jos olisin ottanut ensimmäisen poikaystäväni, niin olisin nyt lääkärin vaimo ja asuisin hienossa talossa parin muksun kanssa
*****
Jos olisin ottanut seuraavan poikaystäväehdokkaani, niin olisin naimisissa juristin kanssa, mutta eläisin sovinistin kanssa hellan ja nyrkin välissä ja tekisin kaikki kotityöt
***
Jos olisin jatkanut entisen avopuolisoni kanssa, niin olisin kiertävän muusikon yksinäinen emäntä ja ikuisesti lapseton
****
Jos olisin jatkanut erään miehen tapailua, niin olisin lentäjän emäntä ja aina yksin kotona

Elämä on täynnä valintoja. Jos olisin aikoinani valinnut sen hammaslääkärin, menevän ja fiksun miehen ,tai sen opettajan tai sen joka halusi teknilliseen ja siitä ties mihin,missä nyt olisin ja minkälaista elämää nyt viettäisin. Sensiaan valitsin putkiasentajan joka osottautui alkoholistiksi. Onneksi sentään raitistui jossain vaiheessa. Mutta se ,että mies on huonommin koulutettu näkyy suhteessamme jatkuvasti. Yleissivistys puuttuu. Mutta nuorena ei aina ymmärrä omaa parastaan. Nyt pelataan näillä korteilla mitä on. Yritetään kuitenkin olla onnellisia ja nauttia elämästä. Ja lapset on kuitenkin ihanimmat mitä olla voi. Kiitos siitä.

Tosi vaikeeta kuvitella, että oisin tehnyt mitään erilailla, koska vaikka nykytilanteeni onkin täysin paska, olisin sitten jäänyt paitsi kaikkia hienoja hetkiä ja muistoja elämässäni. Nyt mulla ei enää mitään muuta olekkaan jäljellä kuin muistot menneestä ja odotus lopusta.

Jos olisin valinnut toisin, en olisi saanut kaikkea. Nyt sain.

Oikeastiko peilaatte elämäänne miesten kautta?!

Kukaan ei tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisi valinnut toisin. Siksi on ihan tyhmää tuollainen jossittelu.

Toinen valinta vaikuttaa tietenkin myös siihen lopputulokseen.

Elämä järjestää asiat niin että olet juuri siellä missä sinun pitääkin. Kuljet matkan etkä olisi se ihminen siinä tilanteessa jos et olisi kulkenut sitä reittiä mitä olet tullut. Mikään ei ole sattumaa.

Onpa mielikuvituksettomia tosikkoja tänään liikenteessä!

Minä voisin olla muusikon, poliitikon tai ihan perusduunarin vaimo. Tai sitten asuisin Ruotsissa ja minulla olisi 7 lasta! :)

Kaikkea EI voi saada ihminen eikä tule saamaankaan, se on kaikille PARASTA! Valiettavasti asia menee näin...

Onhan se aika huisia kuvitella, että jos elämässään olis tehnyt jonkun pikkuasian toisin niin elämäkin vois nyt olla ihan erilaista. Esim. jos mä en aikanaan (reilut 10v. sitten) olis vastannut tuolle miehelle sen vastattua mun deitti-ilmoitukseen. Jos olisinkin valinnut toisen miehen, nyt mä en tuntis tuota miestä, eikä mulla olis juuri noita lapsia. Tosin enhän mä niitä osais kaivata koska en niitä koskaan olis edes tavannut. Toisaalta voihan olla että jätin vastaamatta jollekin kultakimpaleelle, kuka tietää. Ties missä voisin nyt olla ;)

Entä jos me ei oltais kerran oltu holtittomia ja unohdettu kumia. Ei olis tuota esikoista eikä todennäköisesti noita kahta muuta. Olis ehkä jotkut toiset lapset, mutta ei juuri noita. Joskus se on niin pienestä kiinni.

Mitä jos yli 30 vuotta takaperin olisin sittenkin sanonut "Moi!" sille meidän koulun söpöimmälle vastakkaisen sukupuolen edustajalle joka yllättäen kirjastossa purjehti maisemaan, enkä vain muina miehinä tuijottanut edessäni olevaa kirjaa ja ollut niin kuin en olisikaan. . . .

Jos jos sanaa ei olisi lehmätkin lentäisi.