Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä-keskeinen ystävä
25.06.2015 |
Alkaa jotenkin ärsyttää kun suhteeni läheiseen ystävääni pyörii vain hänen ympärillään.
Lähivuosina olen ollut hänen tukenaan ja apunaan esim. häiden valmistelussa, raskausajan jutuissa, lapsen hoidossa ym. Olen auttanut ihan käytännössä, mutta vielä enemmän ollut henkisenä tukena. Kuunnellut parisuhteen ongelmia ja lastenhoidon iloja/hankaluuksia.
Mutta jotenkin tuntuu että jos haluaisin "avautua" jostakin omasta asiastani, puheenaihe kääntyy aina takaisin häneen ja hänen elämäänsä. :/
Elämäntilanteemme on kuitenkin aika samat, tosin itse menin naimisiin ja sain lapsia jo nuorena ja hänellä on se vaihe vasta meneillään. Olemme kuitenkin saman ikäisiä ja vaikka olen jo työelämässä ja hän lasten kanssa vielä kotona niin meillä on paljon yhteistä (samoja harrastuksia, kavereita...).
Silti tuntuu että minä vain kuuntelen ja kuuntelen.
Se ero meissä on että en itse avaudu esim. avioliitostani, ajattelen ettei minulla ole mitään tarvetta haukkua miestäni muille vaan puhumme asioista ihan keskenämme.
Ei tällä avautumisellani ole mitään väliä mutta mietin onko muita jotka kokevat olevansa aina niitä jotka kuuntelevat?
Olipa marttyyrinen aloitus. :D
Kommentit (2)
Näitä on. Minulla on (ollut) montakin tuollaista, joidenkin kanssa olen yrittänyt selvittää asiaa kun se on käynyt itselleni liian raskaaksi ja loukkaavaksi mutta eipä ole kenenkään kanssa johtanut muuhun kuin välirikkoon vaikka omasta mielelstäni olen osannut olla syyttelemättä ja marttyyrisoimatta. He eivät vain halua muuta kuin "jätesäkin" johon kaataa kaikki oma p...a. Joidenkin kanssa en ole edes yrittänyt vaan antanut "ystävyyden" hiipua itsellään. Jos minua ei tarvita muuhun kuin hyötykäyttöön niin ei se ystävyyttä ole koskaan ollutkaan.
Useamman vuoden kärsin vaikeasta yksinäisyydestä ja muutaman kerran sorruin epätasapainoiseen "ystävyyssuhteeseen" siinä ystävän kaipuussani mutta jotenkin luovutin ja nyt yhtäkkiä minulla onkin muutama aito suhde. Ehkä kävin läpi jotain omaa sisäistä puhdistusta tai kasvua ja kykenen nyt terveisiin ihmissuhteisiin, en loukkaa muiden rajoja mutta osaan pitää myös omani, enkä ole ainoa antava osapuoli ja tunne itseäni hyväksikäytetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minulla menee myös näin. Ystävälläni on masennusta, josta puhumme ja jonka jokaisen vaiheen käymme läpi puhelimessa. Masennuksesta tulee joskus kukausiksi ainoa puheenaiheemme. Jos joskus yritän vähän avautua jostain omasta ongelmastani, hän sanoo "sori mut jos toi ois mun ongelma, onnittelisin itseäni" eli koska hänellä kaikki on suurempaa, minulla ei ole oikeus sanoa koskaan mitään. Niinpä mennään taas hänen ehdoillaan seuraavat viikotkin. Aina se hänen vointinsa.