Kumpi on parempi, tykätä voittamisesta vai vihata häviämistä?

En oikein tiedä, paras on sietää myös häviämistä, sillä kukaan ei aina pysty voittamaan, eikä ole tarpeenkaan. 

Harva muuten vihaa voittamista. Eli keskimäärin kaikki tykkää voittamisesta. Eri asia on valmis olla tekemään ”kaikkensa” voittamisen eteen.

Jotkut tyyliin olympiavoittajat/maailmanmestarit ovat puhuneet, että häviämisen viha on niin suuri, että se ajaa jopa voittamisen intohimon ohi.

Vastaus: jos haluat oikeasti menestyä, niin parempi, että vihaan häviämistä.

Parempi tykätä voittamisesta. Huono häviäjä on ympäristölleen rasittava, jopa narsistisen vaarallinen, koska kokee niin vahvaa häpeää huonommuudestaan.

Huono häviäjä sortuu epäurheilijamaisiin temppuihin.

Parasta on osata kilpailla vain itsensä kanssa. Silloin onni ja tyytyväisyys on pysyvää kun sitä ei sanele kukaan tai mikään itsestä ulkopuolinen.