Minkä asian olette tajunneet entisestä suhteesta epänormaaliksi vasta eron jälkeen?

Puhumattomuus ja omiin oloihin introvertiksi vetäytyminen. Siis nytkin saan ja annan omaa tilaa, mutta on neuvottelua milloin niin tapahtuu ja miehellä nyt on aito halu olla seurassani. Ex vetäytyi päiväkausiksi ilman että sanoi minulle mitään.

Sen että jos toinen haluaa nähdä 1-2 krt viikossa sillä on toinen nainen.

Mies vähätteli minua, luetteli vikojani, vertaili minua naispuolisiin tuttaviinsa sekä vihjaili voivansa jättää minut koska tahansa. Ei kuitenkaan jättänyt. Tämän olen myöhemmin tajunnut henkiseksi väkivallaksi, joka oli kuitenkin erittäin hienovaraista ja verhottua.

Mies oli siis jonkinlainen roikottaja. Ei ilmeisesti pitänyt minusta mutta ei myöskään lopettanut tapailua/seurustelua. Nuorelle naiselle tuo oli melko kurja ja latistava kokemus.

Sen että kahden ihmisen talous tuntuu olevan täysin omalla vastuullasi. Siitä omatoimisesti ruokaa laittavasta ja imuroivasta miehestä paljastui parin vuoden suhteen jälkeen mieslapsi, joka keksi ties mitkä tekosyyt sille ettei tämä just tänään voi käydä kaupassa tai pyykätä omia vaatteitaan. Paloin loppuun kun pallottelin samaan aikaan opintoja, osa-aikatöitä ja kotirouvan roolia.

Sen, että nainen ottaa uusia koiria ja muita eläimiä talooni keskustelematta asiasta kanssani. Sai viimein mitä ansaitsi - salasuhteeni ja kenkää talostamme, johon hänellä ei ollut varaa.

Exän gaslighting eli kaasuvalotus. Olin aina liian herkkä tai tunteellinen. Hän sai asiat aina näyttämään muulta kuin ne todellisuudessa oli, jopa totuuden. Mestari manipulaatiossa , kontrolloinnissa ja valehtelussa.

Sen, että 39 asteen kuumeessa ei oikeasti tarvitse alkaa kuurata vessanlattiaa nelinkontin vain sen takia, ettei oikeasti ole kipeä vaan masentunut ja että siihen auttaa kunnon juoksulenkki eikä mikään sängyssä makoilu.

Tajusin, että vaikka mies kuinka suuttuu mun vittumaisuuteeni niin hänen väkivaltaisuus ei ole minun syy.

Ja tajusin myös, että 1 selviän hienosti myös ilman miestä ja 2 en lopulta edes ole parisuhteessa erityisen vittumainen.

Pitkät mökötyskaudet ja seksin vaatiminen vähintään kolme kertaa viikossa.

Olisi heti toisesta tapaamisesta lähtien pitänyt olla kiivaasti seksiä harrastamassa ja kun ei heti lähtenyt vauhtiin niin alkoi kiukuttelu ja syyllistäminen asiasta. Sanomattakin lienee selvää, ettei moisessa ilmapiirissä oikein halut heränneet vaikka muuten olinkin hyvin ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Sen, että nainen ottaa uusia koiria ja muita eläimiä talooni keskustelematta asiasta kanssani. Sai viimein mitä ansaitsi - salasuhteeni ja kenkää talostamme, johon hänellä ei ollut varaa.

Voin taata, että nainen on onnellisempi niiden koiriensa kuin sinun kanssasi.

Olen mies, eronnut 3 v sitten. Uusissa suhteissa olen oppinut, että kumppani voi oikeasti olla kiltti, ymmärtäväinen ja hyväntahtoinen, eikä käytä virheitäni lyömäaseena. 

...että ulkonäköni on ihan ok. 

...että seksiä voi olla vaikka joka päivä, useastikin. 

...että suudellessa voi käyttää kieltä. 

...että on naisia, jotka ottavat mielellään suihin, loppuun asti.

...että on naisia, jotka tykkäävät ja suorastaan pyytävät vähän rajumpaa käsittelyä, esim hiuksista vetämistä seksin aikana. 

Oh boy se oli paska avioliitto!

Mies oli todella tarkka sen kanssa mitä hän halusi sängyssä tai tämän erektio lopahti. Siis seksi hänen kanssaan oli kuin teatteriesitys, jossa asiat piti tehdä juuri niin kuin sovittiin etukäteen. Minun ehdotukseni sitten taas aina lässähdyttivät tämän mielestä tunnelman. Samalla tämä kuitenkin ihmetteli miksi seksi ei enää kiinnostanut minua ja miksi en kertonut mitä sitten halusin. Kerroinhan minä, kymmeniä kertoja, mutta mitään mistä olisin pitänyt edes vähän ei kelvannut hänelle.

Että muut isät tekee lastensa kanssa kaikkea ihan oma-aloitteisesti.

Että kehutaan ja ylistetään ja ihaillaan ja heti sen jälkeen ollaan kuin et olisi olemassa.

Aivan hyytävän hirveä ihminen, todellakin psyko.

Olin 18 vuotta miehen kanssa, joka ei ollut yhtään romanttinen. Ei koskaan kehunut kauniiksi, eikä muutenkaan sanonut mitään kivaa tai mukavaa minusta. Ei kuitenkaan kohdellut huonosti tai haukkunutkaan.

Mulla meni pää ihan pyörälle deittailun aloitettuani, kun sain kokea miten huomaavaisia ja romanttisia miehet osaavatkaan olla! Nyt olen pari vuotta ollut suhteessa ihanan miehen kanssa, joka muistaa sanoa kauniita sanoja päivittäin ja tuo kukkia usein. Se tuntuu tosi hyvältä.

Seksin pihtaamisen ei tulisi toimia suhteessa vallankäytön välineenä.

Ettei ole normaalia, että puoliso puhuu minusta vähättelevästi ja ala-arvoisesti tavatessamme sukulaisiani.

Syyllistämisen.

Ettei ole normaalia joutua elämään pelossa, että jos mies on tyytymätön tai suuttuu jostakin, lähtee hän siltä seisomalta p*nemaan jotakuta toista. En voinut ilmaista minkäänlaisia negatiivisia tunteita, tehdä oman mieleni mukaan tai edes nukkua silloin kun nukutti ilman, että mies teki tiettäväksi, että voi milloin tahansa soittaa jollekulle kaverinaiselleen ja lähteä p*nemaan, ellen ole mieliksi.

Vierailija kirjoitti:

Pitkät mökötyskaudet ja seksin vaatiminen vähintään kolme kertaa viikossa.

Teillä ei sitten ilmeisesti ollut järin aktiivista seksielämää? En yhtään ihmettele, että sellainen saa seksuaalisesti aktiivisemman osapuolen masentumaan.