Olenko oikeasti ainoa joka joutuu ottamaan lapset mukaan vessaan?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]

En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys.

Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä.

Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti. 

[/quote]

Olihan tää provo? :D Oispa kiva nähdä tällainen isä. Tai ei siis mitenkään kiva, vaan tosi mielenkiintoista.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys. Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä. Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti.  [/quote] Nyt hei hei joku tolkku. Kyllä mun lapsi teki ihan samaa. On siis myös oikea takiainen. Kyllä todellakin huolehdinomasta jaksamisesta. Tarjoan lapselle tekemistä siksi aikaa kun menen vessaan ym. jos ei kelpaa niin sitten huutaa. Ruokaillaan samaan aikaan. Käytin kantoliinaa, kun napero oli ihan pieni. Olen pitänyt sellaista linjaa, että äidin jakamaton huomio ei ole aina saatavilla,äiti tekee muitakin juttuja ja isin on kelvattava hoitajaksi myös. Kun lapsi on alkanut ymmärtää paremmin puhetta niin tekemisen selittäminen on auttanut ja lapsi on oppinut odottamaan! Ymmärrän kyllä, että väsyneenä ja hormonihuuruisena on houkuttelevaa jättää se ruoka väliin, ettei tule kiukuttelua, mutta eihän sekovin pitkälle kanna. Jossakin välissä se joustaminen täytyy lopettaa ja,mitä isompi lapsi silloin on, sitä tiukemmin hänpitää totutusta palvelusta kiinni! Jos meidän napero olisi saanut tahtonsa läpi, painaisin minä nyt jotain 40kg (ja olisin ehkä seonnut), miehellä ei olisi mitään suhdetta lapseen, kun ei olisi päässyt hoitamaan ja minä varmaan kokisin lapsen jonkinlaiseksi taakaksi eli suhde lapseenolisi kehittynyt vähän kieroon. Ihan oikeasti, ei se lapsi hammaspesun pituisesta itkusta traumatisoiduvaikka niitä olisi monta päivässä. Ei äidin tarvitse tuollatavallauhrata itseään ja pitkällä välilläse vahingoittaa teidän perhettä.

[/quote]

Oletetaan, että tuo turhaan uhrautuva mamma oli tosissaan. Mitä tapahtuu kun hän lähtee töihin, shoppailemaan, lenkille, päiväunille?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys.

Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä.

Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti. 
[/quote]

Et ole tosissasi?! :O -ap

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys. Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä. Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti.  [/quote] Nyt hei hei joku tolkku. Kyllä mun lapsi teki ihan samaa. On siis myös oikea takiainen. Kyllä todellakin huolehdinomasta jaksamisesta. Tarjoan lapselle tekemistä siksi aikaa kun menen vessaan ym. jos ei kelpaa niin sitten huutaa. Ruokaillaan samaan aikaan. Käytin kantoliinaa, kun napero oli ihan pieni. Olen pitänyt sellaista linjaa, että äidin jakamaton huomio ei ole aina saatavilla,äiti tekee muitakin juttuja ja isin on kelvattava hoitajaksi myös. Kun lapsi on alkanut ymmärtää paremmin puhetta niin tekemisen selittäminen on auttanut ja lapsi on oppinut odottamaan! Ymmärrän kyllä, että väsyneenä ja hormonihuuruisena on houkuttelevaa jättää se ruoka väliin, ettei tule kiukuttelua, mutta eihän sekovin pitkälle kanna. Jossakin välissä se joustaminen täytyy lopettaa ja,mitä isompi lapsi silloin on, sitä tiukemmin hänpitää totutusta palvelusta kiinni! Jos meidän napero olisi saanut tahtonsa läpi, painaisin minä nyt jotain 40kg (ja olisin ehkä seonnut), miehellä ei olisi mitään suhdetta lapseen, kun ei olisi päässyt hoitamaan ja minä varmaan kokisin lapsen jonkinlaiseksi taakaksi eli suhde lapseenolisi kehittynyt vähän kieroon. Ihan oikeasti, ei se lapsi hammaspesun pituisesta itkusta traumatisoiduvaikka niitä olisi monta päivässä. Ei äidin tarvitse tuollatavallauhrata itseään ja pitkällä välilläse vahingoittaa teidän perhettä.

[/quote]

Oletetaan, että tuo turhaan uhrautuva mamma oli tosissaan. Mitä tapahtuu kun hän lähtee töihin, shoppailemaan, lenkille, päiväunille?

[/quote]

No se mukelohan tulee tietysti mukaan! :D Kyllähän pieni lapsi sellaiseen koirankuljetuskoppaan mahtuu, siihen vain ja työpaikalle pöydän alle jemmaan.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:13"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]

En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys.

Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä.

Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti. 

[/quote]

Miksi joku haluaa opettaa lapselleen vauvasta saakka, ettei äiti saa tyydyttää edes perustarpeitaan? Jotain rajaa nyt sentään... olihan tämä vitsi, vai onko tällaisia marttyyrimammoja ihan oikeasti olemassa?
[/quote]
Ekan lapsen kanssa voi olla aika epävarma ja meillä ainakin se vauvan itku tuntui jotenkin sellaiselta, että se piti saada minimoitua tai oltiin huonoja vanhempia. Kyllä siinä sitten oppi, että kitinä kuuluu asiaan ja ei se itku mikään paniikin paikka ole, mutta kai osa on sille sitten herkempiä. Tietty luonnekin edistää asiaa, jos on enemmän sellainen, että vetäytyy taustalle, ei ehkä pidä niin kauheasti puoliaan vaan joustaa mielummin kuin edes vihjaa olevansa erimieltä. Siis se tyyppi joka nyyttäreissä päätyy aina vahingossa tiskaamaan tai muuttoavuksi vaikka olisi muutakin menoa. Eihän tämä suomalainen äitimyyttikään kauheasti auta... Melkein jo epäillään huonoksi äidiksi, jos äiti ei vauva-aikana ole nuutuneen ja tarpeeksi väsyneen näköinen xD

Meillä pikkuhiljaa opetellaan tuosta tavasta pois, poika vajaa 2v. Ainoa, mikä on ollut pyhä, on äitin aamukahvi. Kun istun kupin kanssa sohvalle, ei kellekkään tipu mitään pellehyppyjä ennenku se kuppi on tyhjä. Kaikessa muussa voin joustaa mutten siinä. Joku roti :D

Kyllä meillä tuli lapset usein mukaan vessaan kunnes olivat kolmevuotiaita. Nillä oli joku suljetun oven syndrooma, eli äiti vaan ei saanut hävitä suljetun oven taakse. Meillä on koirallakin se, eli kun joku sulkee oven niin koira on siinä oven takana vinkumassa. Ja tiedän lukuisia kissoja ja koiria, jotka ei vaan kestä sitä, että ovi on kiinni, ne on siinä oven takana raplaamassa ja ramppaamassa, ja tekemässä esimekriksi yövuorosta tulevan ja päiväuniaan nukkuvan ihmisen elämän helvetilliseksi. :)  Joten eiköhän tää ole  joku yleinen elävien olentojen primitiivireaktio.

Meillä ei kyllä tule. Pojat on jo 11 ja 13v. Ei tarvitse kun oieraista kerran niin kuopus häviää maisemista. Joten ap sulla on vielä toivoa mutta se kestää vielä hetken.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys. Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä. Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti.  [/quote] Nyt hei hei joku tolkku. Kyllä mun lapsi teki ihan samaa. On siis myös oikea takiainen. Kyllä todellakin huolehdinomasta jaksamisesta. Tarjoan lapselle tekemistä siksi aikaa kun menen vessaan ym. jos ei kelpaa niin sitten huutaa. Ruokaillaan samaan aikaan. Käytin kantoliinaa, kun napero oli ihan pieni. Olen pitänyt sellaista linjaa, että äidin jakamaton huomio ei ole aina saatavilla,äiti tekee muitakin juttuja ja isin on kelvattava hoitajaksi myös. Kun lapsi on alkanut ymmärtää paremmin puhetta niin tekemisen selittäminen on auttanut ja lapsi on oppinut odottamaan! Ymmärrän kyllä, että väsyneenä ja hormonihuuruisena on houkuttelevaa jättää se ruoka väliin, ettei tule kiukuttelua, mutta eihän sekovin pitkälle kanna. Jossakin välissä se joustaminen täytyy lopettaa ja,mitä isompi lapsi silloin on, sitä tiukemmin hänpitää totutusta palvelusta kiinni! Jos meidän napero olisi saanut tahtonsa läpi, painaisin minä nyt jotain 40kg (ja olisin ehkä seonnut), miehellä ei olisi mitään suhdetta lapseen, kun ei olisi päässyt hoitamaan ja minä varmaan kokisin lapsen jonkinlaiseksi taakaksi eli suhde lapseenolisi kehittynyt vähän kieroon. Ihan oikeasti, ei se lapsi hammaspesun pituisesta itkusta traumatisoiduvaikka niitä olisi monta päivässä. Ei äidin tarvitse tuollatavallauhrata itseään ja pitkällä välilläse vahingoittaa teidän perhettä.

[/quote]

Enhän minä tuossa sanonut etten pesisi hampaitani tms. Jos olisit lukenut, olisit huomannut että olen sitä mieltä, ettei lapsi traumatisoidu siitä että äiti huolehtii perustarpeistaan. 

Terveisin marttyyrimamma, jonka lapsi ei kulje mukana joka paikkaan vaan on pärjännyt hyvin ihan kokopäivähoidossakin.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys. Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä. Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti.  [/quote] Nyt hei hei joku tolkku. Kyllä mun lapsi teki ihan samaa. On siis myös oikea takiainen. Kyllä todellakin huolehdinomasta jaksamisesta. Tarjoan lapselle tekemistä siksi aikaa kun menen vessaan ym. jos ei kelpaa niin sitten huutaa. Ruokaillaan samaan aikaan. Käytin kantoliinaa, kun napero oli ihan pieni. Olen pitänyt sellaista linjaa, että äidin jakamaton huomio ei ole aina saatavilla,äiti tekee muitakin juttuja ja isin on kelvattava hoitajaksi myös. Kun lapsi on alkanut ymmärtää paremmin puhetta niin tekemisen selittäminen on auttanut ja lapsi on oppinut odottamaan! Ymmärrän kyllä, että väsyneenä ja hormonihuuruisena on houkuttelevaa jättää se ruoka väliin, ettei tule kiukuttelua, mutta eihän sekovin pitkälle kanna. Jossakin välissä se joustaminen täytyy lopettaa ja,mitä isompi lapsi silloin on, sitä tiukemmin hänpitää totutusta palvelusta kiinni! Jos meidän napero olisi saanut tahtonsa läpi, painaisin minä nyt jotain 40kg (ja olisin ehkä seonnut), miehellä ei olisi mitään suhdetta lapseen, kun ei olisi päässyt hoitamaan ja minä varmaan kokisin lapsen jonkinlaiseksi taakaksi eli suhde lapseenolisi kehittynyt vähän kieroon. Ihan oikeasti, ei se lapsi hammaspesun pituisesta itkusta traumatisoiduvaikka niitä olisi monta päivässä. Ei äidin tarvitse tuollatavallauhrata itseään ja pitkällä välilläse vahingoittaa teidän perhettä.

[/quote]

Oletetaan, että tuo turhaan uhrautuva mamma oli tosissaan. Mitä tapahtuu kun hän lähtee töihin, shoppailemaan, lenkille, päiväunille?

[/quote]

No se mukelohan tulee tietysti mukaan! :D Kyllähän pieni lapsi sellaiseen koirankuljetuskoppaan mahtuu, siihen vain ja työpaikalle pöydän alle jemmaan.

[/quote]

Oliko teillä vaikeuksia päästä niistä raskauskiloista vai mikä sapettaa?

Minulla on kaksi lasta ja olen saanut aina käydä aika rauhassa vessassa. Ovat siis molemmat rauhallisia tapauksia. Toki jätin aina oven raolleen että kuulin mitä tapahtuu ja lapset saatoivat käydä siinä vessassa pyörähtämässä mutta yl. sain ihan rauhassa olla.

Lapset ovat muutenkin vauvasta asti viihtyneet hetken yksinkin jumppamatolla jumppalelun kanssa tai sitterissä niin olen kyllä päässyt helpolla. Taaperonakin leikkivät kiltisti omissa leikeissään ja pystyin viemään vaikka roskapussin ulos.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys. Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä. Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti.  [/quote] Nyt hei hei joku tolkku. Kyllä mun lapsi teki ihan samaa. On siis myös oikea takiainen. Kyllä todellakin huolehdinomasta jaksamisesta. Tarjoan lapselle tekemistä siksi aikaa kun menen vessaan ym. jos ei kelpaa niin sitten huutaa. Ruokaillaan samaan aikaan. Käytin kantoliinaa, kun napero oli ihan pieni. Olen pitänyt sellaista linjaa, että äidin jakamaton huomio ei ole aina saatavilla,äiti tekee muitakin juttuja ja isin on kelvattava hoitajaksi myös. Kun lapsi on alkanut ymmärtää paremmin puhetta niin tekemisen selittäminen on auttanut ja lapsi on oppinut odottamaan! Ymmärrän kyllä, että väsyneenä ja hormonihuuruisena on houkuttelevaa jättää se ruoka väliin, ettei tule kiukuttelua, mutta eihän sekovin pitkälle kanna. Jossakin välissä se joustaminen täytyy lopettaa ja,mitä isompi lapsi silloin on, sitä tiukemmin hänpitää totutusta palvelusta kiinni! Jos meidän napero olisi saanut tahtonsa läpi, painaisin minä nyt jotain 40kg (ja olisin ehkä seonnut), miehellä ei olisi mitään suhdetta lapseen, kun ei olisi päässyt hoitamaan ja minä varmaan kokisin lapsen jonkinlaiseksi taakaksi eli suhde lapseenolisi kehittynyt vähän kieroon. Ihan oikeasti, ei se lapsi hammaspesun pituisesta itkusta traumatisoiduvaikka niitä olisi monta päivässä. Ei äidin tarvitse tuollatavallauhrata itseään ja pitkällä välilläse vahingoittaa teidän perhettä.

[/quote]

Oletetaan, että tuo turhaan uhrautuva mamma oli tosissaan. Mitä tapahtuu kun hän lähtee töihin, shoppailemaan, lenkille, päiväunille?

[/quote]

No se mukelohan tulee tietysti mukaan! :D Kyllähän pieni lapsi sellaiseen koirankuljetuskoppaan mahtuu, siihen vain ja työpaikalle pöydän alle jemmaan.

[/quote]

Oliko teillä vaikeuksia päästä niistä raskauskiloista vai mikä sapettaa?

[/quote]

Minulla ei ainakaan ole lapsia, Luojan kiitos. :D

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys. Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä. Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti.  [/quote] Nyt hei hei joku tolkku. Kyllä mun lapsi teki ihan samaa. On siis myös oikea takiainen. Kyllä todellakin huolehdinomasta jaksamisesta. Tarjoan lapselle tekemistä siksi aikaa kun menen vessaan ym. jos ei kelpaa niin sitten huutaa. Ruokaillaan samaan aikaan. Käytin kantoliinaa, kun napero oli ihan pieni. Olen pitänyt sellaista linjaa, että äidin jakamaton huomio ei ole aina saatavilla,äiti tekee muitakin juttuja ja isin on kelvattava hoitajaksi myös. Kun lapsi on alkanut ymmärtää paremmin puhetta niin tekemisen selittäminen on auttanut ja lapsi on oppinut odottamaan! Ymmärrän kyllä, että väsyneenä ja hormonihuuruisena on houkuttelevaa jättää se ruoka väliin, ettei tule kiukuttelua, mutta eihän sekovin pitkälle kanna. Jossakin välissä se joustaminen täytyy lopettaa ja,mitä isompi lapsi silloin on, sitä tiukemmin hänpitää totutusta palvelusta kiinni! Jos meidän napero olisi saanut tahtonsa läpi, painaisin minä nyt jotain 40kg (ja olisin ehkä seonnut), miehellä ei olisi mitään suhdetta lapseen, kun ei olisi päässyt hoitamaan ja minä varmaan kokisin lapsen jonkinlaiseksi taakaksi eli suhde lapseenolisi kehittynyt vähän kieroon. Ihan oikeasti, ei se lapsi hammaspesun pituisesta itkusta traumatisoiduvaikka niitä olisi monta päivässä. Ei äidin tarvitse tuollatavallauhrata itseään ja pitkällä välilläse vahingoittaa teidän perhettä.

[/quote]

Oletetaan, että tuo turhaan uhrautuva mamma oli tosissaan. Mitä tapahtuu kun hän lähtee töihin, shoppailemaan, lenkille, päiväunille?

[/quote]

No se mukelohan tulee tietysti mukaan! :D Kyllähän pieni lapsi sellaiseen koirankuljetuskoppaan mahtuu, siihen vain ja työpaikalle pöydän alle jemmaan.

[/quote]

Oliko teillä vaikeuksia päästä niistä raskauskiloista vai mikä sapettaa?

[/quote]

Minulla ei ainakaan ole lapsia, Luojan kiitos. :D

[/quote]

Sittenhän sä olet just pätevä kommentoimaan lapsiaiheisia keskusteluja ;)

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys. Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä. Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti.  [/quote] Nyt hei hei joku tolkku. Kyllä mun lapsi teki ihan samaa. On siis myös oikea takiainen. Kyllä todellakin huolehdinomasta jaksamisesta. Tarjoan lapselle tekemistä siksi aikaa kun menen vessaan ym. jos ei kelpaa niin sitten huutaa. Ruokaillaan samaan aikaan. Käytin kantoliinaa, kun napero oli ihan pieni. Olen pitänyt sellaista linjaa, että äidin jakamaton huomio ei ole aina saatavilla,äiti tekee muitakin juttuja ja isin on kelvattava hoitajaksi myös. Kun lapsi on alkanut ymmärtää paremmin puhetta niin tekemisen selittäminen on auttanut ja lapsi on oppinut odottamaan! Ymmärrän kyllä, että väsyneenä ja hormonihuuruisena on houkuttelevaa jättää se ruoka väliin, ettei tule kiukuttelua, mutta eihän sekovin pitkälle kanna. Jossakin välissä se joustaminen täytyy lopettaa ja,mitä isompi lapsi silloin on, sitä tiukemmin hänpitää totutusta palvelusta kiinni! Jos meidän napero olisi saanut tahtonsa läpi, painaisin minä nyt jotain 40kg (ja olisin ehkä seonnut), miehellä ei olisi mitään suhdetta lapseen, kun ei olisi päässyt hoitamaan ja minä varmaan kokisin lapsen jonkinlaiseksi taakaksi eli suhde lapseenolisi kehittynyt vähän kieroon. Ihan oikeasti, ei se lapsi hammaspesun pituisesta itkusta traumatisoiduvaikka niitä olisi monta päivässä. Ei äidin tarvitse tuollatavallauhrata itseään ja pitkällä välilläse vahingoittaa teidän perhettä.

[/quote]

Oletetaan, että tuo turhaan uhrautuva mamma oli tosissaan. Mitä tapahtuu kun hän lähtee töihin, shoppailemaan, lenkille, päiväunille?

[/quote]

No se mukelohan tulee tietysti mukaan! :D Kyllähän pieni lapsi sellaiseen koirankuljetuskoppaan mahtuu, siihen vain ja työpaikalle pöydän alle jemmaan.

[/quote]

Oliko teillä vaikeuksia päästä niistä raskauskiloista vai mikä sapettaa?

[/quote]

Mun kaikki 6 raskauskiloa olivat kadonneet jo toisena päivänä sektiosta, kotiuduttiin jo neljäntenä päivänä. :D Eli ei ollut vaikeuksia... :D 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. ------t ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti.  [/quote] Nyt hei hei joku tolkku. Kyllä mun lapsi teki ihan samaa. On siis myös oikea takiainen. Kyllä todellakin huolehdinomasta jaksamisesta. Tarjoan lapselle tekemistä siksi aikaa kun menen vessaan ym. jos ei kelpaa niin sitten huutaa. Ruokaillaan samaan aikaan. Käytin kantoliinaa, kun napero oli ihan pieni. Olen pitänyt sellaista linjaa, että äidin jakamaton huomio ei ole aina saatavilla,äiti tekee muitakin juttuja ja isin on kelvattava hoitajaksi myös. Kun lapsi on alkanut ymmärtää paremmin puhetta niin tekemisen selittäminen on auttanut ja lapsi on oppinut odottamaan! Ymmärrän kyllä, että väsyneenä ja hormonihuuruisena on houkuttelevaa jättää se ruoka väliin, ettei tule kiukuttelua, mutta eihän sekovin pitkälle kanna. Jossakin välissä se joustaminen täytyy lopettaa ja,mitä isompi lapsi silloin on, sitä tiukemmin hänpitää totutusta palvelusta kiinni! Jos meidän napero olisi saanut tahtonsa läpi, painaisin minä nyt jotain 40kg (ja olisin ehkä seonnut), miehellä ei olisi mitään suhdetta lapseen, kun ei olisi päässyt hoitamaan ja minä varmaan kokisin lapsen jonkinlaiseksi taakaksi eli suhde lapseenolisi kehittynyt vähän kieroon. Ihan oikeasti, ei se lapsi hammaspesun pituisesta itkusta traumatisoiduvaikka niitä olisi monta päivässä. Ei äidin tarvitse tuollatavallauhrata itseään ja pitkällä välilläse vahingoittaa teidän perhettä.

[/quote]

Oletetaan, että tuo turhaan uhrautuva mamma oli tosissaan. Mitä tapahtuu kun hän lähtee töihin, shoppailemaan, lenkille, päiväunille?

[/quote]

No se mukelohan tulee tietysti mukaan! :D Kyllähän pieni lapsi sellaiseen koirankuljetuskoppaan mahtuu, siihen vain ja työpaikalle pöydän alle jemmaan.

[/quote]

Oliko teillä vaikeuksia päästä niistä raskauskiloista vai mikä sapettaa?

[/quote]

Minulla ei ainakaan ole lapsia, Luojan kiitos. :D

[/quote]

Sittenhän sä olet just pätevä kommentoimaan lapsiaiheisia keskusteluja ;)

[/quote]

Joo-o, ihan yhtä pätevä kuin mitä tahansa muutakin. Oletko ikinä kommentoinut jotakin asiaa, josta sinulta ei ole henkilökohtaista kokemusta? :D Voi jee, äiti nousi takajaloilleen. Eihän minulla myöskään voi olla mitään kokemusta lapsista jos omia ei ole. ;)

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. ------t ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti.  [/quote] Nyt hei hei joku tolkku. Kyllä mun lapsi teki ihan samaa. On siis myös oikea takiainen. Kyllä todellakin huolehdinomasta jaksamisesta. Tarjoan lapselle tekemistä siksi aikaa kun menen vessaan ym. jos ei kelpaa niin sitten huutaa. Ruokaillaan samaan aikaan. Käytin kantoliinaa, kun napero oli ihan pieni. Olen pitänyt sellaista linjaa, että äidin jakamaton huomio ei ole aina saatavilla,äiti tekee muitakin juttuja ja isin on kelvattava hoitajaksi myös. Kun lapsi on alkanut ymmärtää paremmin puhetta niin tekemisen selittäminen on auttanut ja lapsi on oppinut odottamaan! Ymmärrän kyllä, että väsyneenä ja hormonihuuruisena on houkuttelevaa jättää se ruoka väliin, ettei tule kiukuttelua, mutta eihän sekovin pitkälle kanna. Jossakin välissä se joustaminen täytyy lopettaa ja,mitä isompi lapsi silloin on, sitä tiukemmin hänpitää totutusta palvelusta kiinni! Jos meidän napero olisi saanut tahtonsa läpi, painaisin minä nyt jotain 40kg (ja olisin ehkä seonnut), miehellä ei olisi mitään suhdetta lapseen, kun ei olisi päässyt hoitamaan ja minä varmaan kokisin lapsen jonkinlaiseksi taakaksi eli suhde lapseenolisi kehittynyt vähän kieroon. Ihan oikeasti, ei se lapsi hammaspesun pituisesta itkusta traumatisoiduvaikka niitä olisi monta päivässä. Ei äidin tarvitse tuollatavallauhrata itseään ja pitkällä välilläse vahingoittaa teidän perhettä.

[/quote]

Oletetaan, että tuo turhaan uhrautuva mamma oli tosissaan. Mitä tapahtuu kun hän lähtee töihin, shoppailemaan, lenkille, päiväunille?

[/quote]

No se mukelohan tulee tietysti mukaan! :D Kyllähän pieni lapsi sellaiseen koirankuljetuskoppaan mahtuu, siihen vain ja työpaikalle pöydän alle jemmaan.

[/quote]

Oliko teillä vaikeuksia päästä niistä raskauskiloista vai mikä sapettaa?

[/quote]

Minulla ei ainakaan ole lapsia, Luojan kiitos. :D

[/quote]

Sittenhän sä olet just pätevä kommentoimaan lapsiaiheisia keskusteluja ;)

[/quote]

Joo-o, ihan yhtä pätevä kuin mitä tahansa muutakin. Oletko ikinä kommentoinut jotakin asiaa, josta sinulta ei ole henkilökohtaista kokemusta? :D Voi jee, äiti nousi takajaloilleen. Eihän minulla myöskään voi olla mitään kokemusta lapsista jos omia ei ole. ;)

[/quote]

Jatkan vielä: voit varmaan kaikkitietävänä lapsen maailmaan päästäneenä kertoa, miksi ei ole turhaa uhrautua esim. niin, ettei syö vuoteen sen jälkeen, kun on saanut lapsen?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:01"]En jätä taaperoa koskaan vahtimatta. Se, onko ovi auki vai ei ja onko lapsi mukana vessassa vai ei, ei kyllä vaikuta mitenkään huudon määrään. Huuto tulee joka tapauksessa siitä että istun pöntölle ja kehtaan huolehtia perustarpeistani. Se on aina ollut jotenkin kynnyskysymys. Vauvavuoden aikana en syönyt lämpimiä aterioita koskaan, koska siitä tuli aina huuto. Vauva saattoi olla sikeässä unessa, mutta jos istuuduin syömään alkoi hirveä karjunta samantien. Nopeasti sitä ehdollistuu jättämään sellaiset ylellisyydet pois päiväohjelmasta. Opettelin syömään pieniä palasia (esim 1/4 omena) silloin tällöin, ettei tule ikävää tunnetta että taas se ateria jäi kesken. Lähtipähän raskauskilot nopeasti ja aika monta kiloa niiden lisäksi. Myös hampaidenpesu, vessassakäyminen, vaatteidenvaihto ja peseytyminen ovat aina aiheuttaneet vastalauseita ja aiheuttavat vieläkin. Pakko niitä on silti tehdä, ja olettaisin ettei lapset sellaisesta traumatisoidu koska elämä heittää luultavasti kovempaakin kestettävää eteen vielä. Vessaan lapsi on pitänyt ottaa mukaan aina, tai vessanovelle vaunuissa koska kissa oli hiippailemassa vauvan luona heti jos silmä vältti.  [/quote] Nyt hei hei joku tolkku. Kyllä mun lapsi teki ihan samaa. On siis myös oikea takiainen. Kyllä todellakin huolehdinomasta jaksamisesta. Tarjoan lapselle tekemistä siksi aikaa kun menen vessaan ym. jos ei kelpaa niin sitten huutaa. Ruokaillaan samaan aikaan. Käytin kantoliinaa, kun napero oli ihan pieni. Olen pitänyt sellaista linjaa, että äidin jakamaton huomio ei ole aina saatavilla,äiti tekee muitakin juttuja ja isin on kelvattava hoitajaksi myös. Kun lapsi on alkanut ymmärtää paremmin puhetta niin tekemisen selittäminen on auttanut ja lapsi on oppinut odottamaan! Ymmärrän kyllä, että väsyneenä ja hormonihuuruisena on houkuttelevaa jättää se ruoka väliin, ettei tule kiukuttelua, mutta eihän sekovin pitkälle kanna. Jossakin välissä se joustaminen täytyy lopettaa ja,mitä isompi lapsi silloin on, sitä tiukemmin hänpitää totutusta palvelusta kiinni! Jos meidän napero olisi saanut tahtonsa läpi, painaisin minä nyt jotain 40kg (ja olisin ehkä seonnut), miehellä ei olisi mitään suhdetta lapseen, kun ei olisi päässyt hoitamaan ja minä varmaan kokisin lapsen jonkinlaiseksi taakaksi eli suhde lapseenolisi kehittynyt vähän kieroon. Ihan oikeasti, ei se lapsi hammaspesun pituisesta itkusta traumatisoiduvaikka niitä olisi monta päivässä. Ei äidin tarvitse tuollatavallauhrata itseään ja pitkällä välilläse vahingoittaa teidän perhettä.

[/quote]

Oletetaan, että tuo turhaan uhrautuva mamma oli tosissaan. Mitä tapahtuu kun hän lähtee töihin, shoppailemaan, lenkille, päiväunille?

[/quote]

No se mukelohan tulee tietysti mukaan! :D Kyllähän pieni lapsi sellaiseen koirankuljetuskoppaan mahtuu, siihen vain ja työpaikalle pöydän alle jemmaan.

[/quote]

Oliko teillä vaikeuksia päästä niistä raskauskiloista vai mikä sapettaa?
[/quote]
Mitat 52kg /167 cm. Olenko läski? ;) Kuule turha kimmastua, jos itse kirjoittamasi teksti ei ilmaise tilannetta hyvin vaan lukijat saivat erilaisen kuvan. Kyllä se oikean ruokailun korvaaminen omenaviipaleilla on vaan tyhmää ja lyhytnäköistä. Taisit vain toivoa myötäileviä kommentteja?
T. Se takiaisen äiti

Minä ratkaisin tämän niin, että kerroin lapselle meneväni vessaan ja laitoin oven kiinni. Jos itku alkoi, puhumalla rauhoitin lasta oven läpi tai jopa lauloin. Aluksi hoidin asiat pikavauhtia, mutta myöhemmin pysty jo vähän hölläämään.Lapsi on oppinut, että äiti ei katoa minnekkään ja tulee aina takaisin. Saattaa edellee kerran parkaista, kun menen vessaan. Sanon vaan, että äiti menee vessaan ja suljen oven, tulee ehkä toinen parkaisu ja sitten taaperokeksii muuta puuhaa.

Meillä lapsi on vähän vajaa vuoden vanha mutta juu, kyllä joudun ottamaan vessaan mukaan. Tai jättämään oven auki. Poruhan siitä tulee jos ei näe missä äiti on.

Ehkä et, mutta eikö se riitä, kun oven jätät auki?