Lue keskustelun säännöt.
Taas päätin hakea töitä vaikka tuskin oon ees työkykyinen
25.06.2015 |
Miksi pitää olla näin jääräpää? Lääkäri haluaisi mut osastojaksolle, kotona kotitöistä ei tunnu tulevan mitään, oon väsy ja ahdistunut. Hetki sitten jo päätin että otan suosiolla sairaslomaa... ja silti selasin mol.fi-sivua ja hain töitä...
Miksi ei osaa antaa periksi, parantua, kuntoutua? Pitää väkisin saada puolikuntoisena töitä ja päästä pilaamaan maineensa työntekijänä. Kukaan pomo jaksa hidasta, yksinkertaista mt-kuntoutujaa kattella töissä :(
Kommentit (9)
Kiitos, näin mäkin ensin ajattelin. Mutta sitten alkoi raha-asia pelottaa, en halua että mies joutuu yksin kantamaan taloudellisen vastuun. Ja mies haluaa mut töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehesi haluaa pahoinvointiasi? Eikö kumppania tulisi rakastaa?
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:25"]
Miksi miehesi haluaa pahoinvointiasi? Eikö kumppania tulisi rakastaa?
[/quote]
Samaa minäkin ihmettelen. Yksi henkisen väkivallan muoto on estää sairasta saamasta tarvitsemaansa hoitoa. Ap:n mies painostaa ap:ta menemään sairaana töihin. Ei kuulosta erityisemmin rakastavalta mieheltä. Ehkä mies häpeää mielenterveyteen liittyviä sairauksia. Kulissit pitää pitää kunnossa hinnalla millä hyvänsä? Tässä tapauksessa hintana on oman vaimon mielenterveys, jaksaminen ja hyvinvointi.
Vika taitaa olla siinä, että miehelle raha tuo onnea. Toisekseen hän ei kai ymmärrä tilannettani, kun kuitenkin koko päivän touhuan ja teen jotain (saamatta kuitenkaan oikein mitään aikaiseksi), ajattelee kai mun olevan paremmassa kunnossa kuin mitä todellisuudessa olen. Olen ollut välillä mukana työelämässä, puolikuntoisena, eli tehnyt työt hitaasti ja epävarmasti, nipinnapin siitä selviten. Miehelle riittää se, että olen selvinnyt töistä ja onkin ihmetellyt miksen pääsisi edelliseen työpaikkaani takaisin... -ap
Minulla sama juttu, vaikka ihan osastolle en taida siltikään kuulua. Ongelma on se, että häoeän jos en tee töitä, mutta en voi krrtoa totuutta oikein kenellekään. Varsinkaan vanhempani eivät ikinä ymmärtäisi. Kerran yritinkin puhua suoraan, mutta koko ongelma teilattiin heti alkuunsa. Ne jotka eivät ole kokeneet, eivät ymmärrä. Ja on raskasta esittää olevansa työkykyinen, ja aina vain pettyä, selitellä, häpeillä ja vajota vielä syvemmälle suohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 alapeukku vahingossa. Harmi jos tilanteesi olisi sellainen että kuntoutuminen ajan kanssa olisi mahdollista ja kumppani pilaa sen.
Voimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten mietin sitä, kuinka outona mua pidetään mahdollisten uusien työkavereiden silmissä. Koska kyllähän mt-ongelmat valitettavasti näkyvät olemuksestani. Haluaisin laskea sen varaan, ettei kukaan erehtyisi palkkaamaan mua. Silti olen ennenkin puolikuntoisena saanut töitä, sijaisuuksia kylläkin. Yksikin kerta menin työhaastatteluun psykiatriselta osastolta: kävin allekirjoittamassa työsopimuksen ja palasin takaisin osastolle.
Tai ehkä en saisi heittäytyä näin marttyyriksi, vaan selkeällä suomen kielellä pitäisi selittää miehelle että missä nyt mennään. Että se varmasti ymmärrtäisi. -ap
Helpommin sanottu, kun tehty mutta: hoida itsesi kuntoon ja sitten etsit töitä.
Tsemppiä kuntoutukseen!