Te, joilla ennestään lapsia ja vauva tullut uusperheeseen

Kuulostaa siltä, että perheessä on yksi aikuinen ja kaksi lasta, kolmatta harkitaan, josta ainakin toinen lapsista on jo valmiiksi mustasukkainen.

Sääliksi käy puolison oikeaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin pettynyt kun mieheni ei ollut läheskään yhtä innoissaan HÄNEN kolmannesta lapsesta… ei ollut enää hänelle mitenkään erikoinen tapahtuma, toisin kuin minulle.

Tuntui pahalta ja ekan kerran silloin harmitti että miehellä oli niitä aikaisempia lapsia, jotka ”pilasivat” tapauksen, jotenkin se vain tuntuu siltä.

Varmaan hyvä mieli niillä isommilla lapsilla, kun äitipuolen asenne on tämä.

Ei asenne vaan tunne, kaksi eri asiaa. Äitipuolellakin on sentään oikeus tunteisiin.

Ne tunteet välittyvät näillä "en voi mitään tunteilleni" tyypeillä tekoihin. Sääliksi käy tällaisten uusperheiden teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin pettynyt kun mieheni ei ollut läheskään yhtä innoissaan HÄNEN kolmannesta lapsesta… ei ollut enää hänelle mitenkään erikoinen tapahtuma, toisin kuin minulle.

Tuntui pahalta ja ekan kerran silloin harmitti että miehellä oli niitä aikaisempia lapsia, jotka ”pilasivat” tapauksen, jotenkin se vain tuntuu siltä.

Varmaan hyvä mieli niillä isommilla lapsilla, kun äitipuolen asenne on tämä.

Ei asenne vaan tunne, kaksi eri asiaa. Äitipuolellakin on sentään oikeus tunteisiin.

Ne tunteet välittyvät näillä "en voi mitään tunteilleni" tyypeillä tekoihin. Sääliksi käy tällaisten uusperheiden teinejä.

Ei tunteet aina välity tekoihin. Vai käytkö aina itse läpsimään asiakkaitasi, kun suututtaa, vai alatko itkemään kun olet surullinen?

Me saimme yhteisen ainokaisemme 6v yrittämisen jälkeen. Mieheni sanoi että on ihan onnellinen isä jo olemassaolleille lapsilleni eikä edes tiedä mitä menettää jos emme saa yhteistä.

Kun yhteinen kuopus vihdoin syntyi mieheni sekosi täysin:) Ja yhtä sekaisin onnesta ja isyydestä on nyt 20v myöhemminkin.

Hän oli hyvä isä lapsilleni jo ennestään mutta yhteiden lapsi auttoi häntä kasvamaan kiinni ne vuodet mitä muiden kanssa ei ollut kokenut.

Meillä oli ja on ihana uusperhe, varmasti onnellisempi ja läheisempi kuin moni ydinperhe ikinä.

Tässä kyllä näkyy karuimmillaan uusperheellisten kypsymättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Me saimme yhteisen ainokaisemme 6v yrittämisen jälkeen. Mieheni sanoi että on ihan onnellinen isä jo olemassaolleille lapsilleni eikä edes tiedä mitä menettää jos emme saa yhteistä.

Kun yhteinen kuopus vihdoin syntyi mieheni sekosi täysin:) Ja yhtä sekaisin onnesta ja isyydestä on nyt 20v myöhemminkin.

Hän oli hyvä isä lapsilleni jo ennestään mutta yhteiden lapsi auttoi häntä kasvamaan kiinni ne vuodet mitä muiden kanssa ei ollut kokenut.

Meillä oli ja on ihana uusperhe, varmasti onnellisempi ja läheisempi kuin moni ydinperhe ikinä.

Näitä on, ja näiden tarinoiden takia ihmiset luulevat, että noin aina tapahtuu.

Minunkin eksäni teki uuden lapsen, vaikka heillä molemmilla oli useampi oma lapsi. Sanoi, että vauva sitoo kaikki yhteen. Eipä sitonut. Jokainen isommista lapsista halusi yksi toisensa jälkeen muuttaa toiselle vanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Me saimme yhteisen ainokaisemme 6v yrittämisen jälkeen. Mieheni sanoi että on ihan onnellinen isä jo olemassaolleille lapsilleni eikä edes tiedä mitä menettää jos emme saa yhteistä.

Kun yhteinen kuopus vihdoin syntyi mieheni sekosi täysin:) Ja yhtä sekaisin onnesta ja isyydestä on nyt 20v myöhemminkin.

Hän oli hyvä isä lapsilleni jo ennestään mutta yhteiden lapsi auttoi häntä kasvamaan kiinni ne vuodet mitä muiden kanssa ei ollut kokenut.

Meillä oli ja on ihana uusperhe, varmasti onnellisempi ja läheisempi kuin moni ydinperhe ikinä.

Ap:n tapauksessa molemmilla on jo lapsia. Se on ihan eri asia kuin teillä.

Tämä ei nyt vastaa kysymykseesi, ap, mutta miettisin perusteellisesti, miltä lapsistanne tuntuu, kun perheeseen tulee vauva, joka saa olla vanhempiensa kanssa aina muiden (oletettavasti) vaihtaessa kotia. Kun minä ja mieheni aikoinaan muutimme yhteen ja kummallakin oli lapsia edellisestä liitosta, tämä oli syy, miksi emme edes harkinneet yhteistä lasta. Tuntui reilummalta, että perheen kaikki lapset ovat samassa tilanteessa. Nyt nuorinkin jo lukioiässä ja vanhemmat lapset omillaan ja kaikilla edelleen hyvät välit, kun tosissamme panostimme aina tasapuolisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me saimme yhteisen ainokaisemme 6v yrittämisen jälkeen. Mieheni sanoi että on ihan onnellinen isä jo olemassaolleille lapsilleni eikä edes tiedä mitä menettää jos emme saa yhteistä.

Kun yhteinen kuopus vihdoin syntyi mieheni sekosi täysin:) Ja yhtä sekaisin onnesta ja isyydestä on nyt 20v myöhemminkin.

Hän oli hyvä isä lapsilleni jo ennestään mutta yhteiden lapsi auttoi häntä kasvamaan kiinni ne vuodet mitä muiden kanssa ei ollut kokenut.

Meillä oli ja on ihana uusperhe, varmasti onnellisempi ja läheisempi kuin moni ydinperhe ikinä.

Näitä on, ja näiden tarinoiden takia ihmiset luulevat, että noin aina tapahtuu.

Minunkin eksäni teki uuden lapsen, vaikka heillä molemmilla oli useampi oma lapsi. Sanoi, että vauva sitoo kaikki yhteen. Eipä sitonut. Jokainen isommista lapsista halusi yksi toisensa jälkeen muuttaa toiselle vanhemmalle.

Sama pätee moneen asiaan: joku muuttaa maalle, kun ihmiset kertovat miten heille se oli ihanaa, mutta ei se kaikilla mene niin. Ja joku opiskelee kaverin positiivisten kommenttien innoittamana insinööriksi ja sitten huomaakin, ettei se itselle toiminutkaan. Kommentistasi paistaa läpi katkeruus, kun exäsi on mennyt eteenpäin elämässään. Sinunkin olisi hyvä hankkia muutakin sisältöä elämääsi kuin vahingonilo siitä, että lapsesi haluavat asua sinun luonasi ❤️

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuollaiset eroperheet, yksinhuoltajat ja muut uusioviritykset on ihan perseestä!!!

Kunhan pääset katkeruudestasi yli, sinäkin voit vielä saada uusperheen, vaikka miehesi sinut jättikin. Tsemppiä! Ps. Oikea termi on UUSperhe, ei UUSIOperhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me saimme yhteisen ainokaisemme 6v yrittämisen jälkeen. Mieheni sanoi että on ihan onnellinen isä jo olemassaolleille lapsilleni eikä edes tiedä mitä menettää jos emme saa yhteistä.

Kun yhteinen kuopus vihdoin syntyi mieheni sekosi täysin:) Ja yhtä sekaisin onnesta ja isyydestä on nyt 20v myöhemminkin.

Hän oli hyvä isä lapsilleni jo ennestään mutta yhteiden lapsi auttoi häntä kasvamaan kiinni ne vuodet mitä muiden kanssa ei ollut kokenut.

Meillä oli ja on ihana uusperhe, varmasti onnellisempi ja läheisempi kuin moni ydinperhe ikinä.

Näitä on, ja näiden tarinoiden takia ihmiset luulevat, että noin aina tapahtuu.

Minunkin eksäni teki uuden lapsen, vaikka heillä molemmilla oli useampi oma lapsi. Sanoi, että vauva sitoo kaikki yhteen. Eipä sitonut. Jokainen isommista lapsista halusi yksi toisensa jälkeen muuttaa toiselle vanhemmalle.

Sama pätee moneen asiaan: joku muuttaa maalle, kun ihmiset kertovat miten heille se oli ihanaa, mutta ei se kaikilla mene niin. Ja joku opiskelee kaverin positiivisten kommenttien innoittamana insinööriksi ja sitten huomaakin, ettei se itselle toiminutkaan. Kommentistasi paistaa läpi katkeruus, kun exäsi on mennyt eteenpäin elämässään. Sinunkin olisi hyvä hankkia muutakin sisältöä elämääsi kuin vahingonilo siitä, että lapsesi haluavat asua sinun luonasi ❤️

Mistä sanomisestani luet katkeruuden?? Lapseni ovat jo 20+ ja poissakotoa.

Ei, minä en olisi halunnut edes silloin sitä, että lapset muuttavat minun luokseni. Koska vuoroviikkoasuminen on luksusta seurustelevalle. Elämäni vain hankaloitui.

Ja muuten: eksälleni tuli ero. Minä puolestani olen jo kymmenettä vuotta uusissa naimisissa. Uskallan väittää, että yksi tämän liiton onnistumiseen on se, ettemme lähteneet tekemään yhteisyä lasta. On paljon helpompaa pitää molempien lapset tasa-arvoisina, jos ei ole kolmatta liikkuvaa tekijää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin pettynyt kun mieheni ei ollut läheskään yhtä innoissaan HÄNEN kolmannesta lapsesta… ei ollut enää hänelle mitenkään erikoinen tapahtuma, toisin kuin minulle.

Tuntui pahalta ja ekan kerran silloin harmitti että miehellä oli niitä aikaisempia lapsia, jotka ”pilasivat” tapauksen, jotenkin se vain tuntuu siltä.

Hei, ne miehen aiemmat lapset ei pilanneet yhtään mitään. Itse valitsit miehen jolla on jo lapsia.

Ymmärrän, että lapseton haluaa oman lapsen, mutta en ymmärrä, jos lapsia tehdään, kun molemmilla on lapsia. Se on veren kaivamista nenästä. On todennäköisempää, että verta tulee kuin ei tule.

Meillä loppui viikko-viikko -systeemi, kun exän perheeseen tuli vauva. Isän esikoiselle ei ollut aikaa, ensin oli pöpökammoa ja sitten väsymystä, perheen yhteistä pesimisaikaa jne. Kun 6 kk oli kulunut erilaisten selitysten kera, ei silloin 9v lapsi enää halunnut isälle, kun tämä joskus soitti ja kysyi, mennääkö pelaamaan tms.

Mitään uutta tapaamissopimusta ei tehty ja exälle oli viime kesänä täysi yllätys, kun poika ei tullutkaan kesälomalla 3 viikoksi isälle enkä minä siihen pakottanut. Totesin, että maksan kaikki lapsen kulut, en ryhdy erikseen maksamaan osaa isän kesälomasta. Jos et itse saa lasta lähtemään luoksesi, niin tule poliisien kanssa hakemaan.

Meillä samaa. Isä oli pojillemme niin tärkeä ja suuri idoli. Kaikki romuttui uusperheen ja uuden vauvan myötä.