Minkä takia joillakin ihmisillä on ihan epärealistinen kuvitelma, että 95 vuotias ei saisi /voisi koskaan kuolla?

Kuuntelin just 118-vuotiaan ranskalaisen haastattelua. Ihan mieletöntä kuinka muistaa asioita ja äänikin vielä kirkas.

hartenleed kirjoitti:

Kyllä, tätä tulee todella paljon nähtyä omassa työssä vuodeosastolla.

Halutaan tehohoitaa 96-vuotiasta mummoa, ettei se vaan kuole! Vaikka mummon elimet eivät enää ota hoitoa vastaan: antibiootit eivät tehoa keuhkokuumeeseen vaikka kokeillaan useampaa, nestettä kertyy elimistöön eikä se poistu, suonet ovat jo niin heikot että puhkeavat kanyyleista.

Mummolle ei ruoka maistu ja sitten syytetään kun tapetaan nälkään, eikä mummo saa nieltyä tabletteja vaan aspiroi kaiken mitä suuhun laittaa. Tiedoksi, että ketään ei pakkosyötetä, ehkä vielä muutama vuosikymmen sitten sitä harrastettiin, mutta nykyään ymmärretään että se ei ole inhimillistä vaan ihmisen kiduttamista!

Mummon vointi on heikko, mutta kävelyttää pitäisi vaikka tasapaino ei enää pysy ja jaloista ei voimaa löydy.

Tottakai kaikki ihmiset pitää hoitaa ikään katsomatta. Mutta ihmistä ei ole kuolemattomaksi luotu. Mitään ihmettä ei ole vielä keksitty. Jossain vaiheessa elimistö vaan lopettaa toimintojaan. Jostain luin, että vaikka 80-vuotias olisi hyvässä kunnossa päällepäin, on sisäisesti jo elinten elinvoima alkanut hiipumaan. Esimerkiksi elvyttämisestä ei olisi mitään hyötyä, sillä niin iäkkään elimistö ei sitä kestäisi, vaikka olisi hyvässä kunnossa.

Onneksi isääni hoitanut lääkäri ei tiennyt, että 80-vuotiasta ei kannata elvyttää. Isä eli sen jälkeen vielä 15 reipasta vuotta, teki metsätöitä ja rakensi leikkimökinkin lapsenlapsen lapselle.

Samalla tavalla voisimme sanoa, että keskosia ei pidä hoitaa, koska elimistö ei kestä.

Juu kotihoidossa tapaa tälläisiä omaisia usein.

Mummon pitäisi syödä ja juoda jatkuvasti vaikka hän ei halua. Ei saisi liikkua kotona ollenkaan ettei vaan kaadu tai sitten pitäisi jaksaa olla ylhäällä ja vaihtaa päivävaatetta vaikka mummi haluisi vaan levätä mukava yöpaita päällä koko päivän.

Pitäisi jatkuvasti tutkia ja mitata verenpainetta ja muuttaa lääkitystä yms. Vaikka se mummi haluaisi viimeiset elinkuukautensa/vuotensa vaan olla rauhassa. Levätä ja syödä silloin kun ruoka maistuu. Ei syödä isoa läjää lääkkeitä joita vaikea niellä ja joista aiheutuu ehkä jopa haittavaikutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi AP ajattelet itsestäsi noin?

Ööä...koetas nyt keskittyä älylliseen kommentointiin

Olen itse kotihoidossa töissä ja ihmettelen välillä, kun ollaan niin järkyttyneitä yli 90:sten kuolemista. Olen itse tosi tunteellinen ja suren tuntemieni asiakkaiden kuolemaa siinä missä muutkin, mutta tuntuu jotenkin oudolta, että jotkut työkaverit olisivat halunneet monisairaan ysikymppisen elävän elämätöntä ja kivuntäytteistä elämäänsä vielä pidenpäänkin.

Oma äitini kuoli sairauteen melko nuorena ja vaikka suru oli kova, niin helpotus että hänen kivut ja sairaudet ovat poissa oli paljon suurempi. Elämän laatu on niin paljon tärkeämpää kuin elämän pituus.

Tyypillinen esimerkki on, että tällainen oikeasti kuolemansairas, mutta omaisten mielestä niin pystyvä mummi päätyy hoitoon vuodeosastolle ja heittäytyy siellä sekavaksi, jota pyritään lääkehoitamaan, mutta omaisten mielestä "terveelle" mummolle ei saisi antaa mitään lääkkeitä, ainakaan rauhoittavia. Parempiko on, jos se mummukka kömpii yöllä laitojen yli ja saa murtuman.

Hakekaa ihmiset hautausmaalle töihin kesäksi. Olin nuorena. Pääsin käymään ruumishuoneella, krematoriossa ja hautajaisista puhuttiin hyvin rentoon sävyyn. Se oli hyvä aika käsitellä noita asioita, kun tunsin itse olevan vielä jollakin tapaa "kuolematon". Näin jälkikäteen vanhempana ajattelen, että kokemuksena se työ oli paljon kasvattavampi kuin mitä moni saattaa kuvitella ruohonleikkuun ja kukkienhoidon olevan.

Ei mulla ole. En tunne tai ole tuntenut yhtään yli ysikymppistä. Kun puhutaan riskiryhmistä, käsitän heidät työskenteleviksi lapsiksi, nuoriksi ja keski-ikäisiksi. Jos valtiolla on varaa menettää useita sellaisia, se kertoo valtion sivistystasosta. Jääköön sanomatta se, minkä jotkut lukevat rivien välistä.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran vastaanotolla eräs lähempänä yhdeksääkymmentä oleva pappa, jolla todettiin keuhkossa kasvain, käytännössä varma syöpä. Pappa sanoi vastaanotolla heti, että jätetään sikseen - ei jatkotutkimuksia eikä hoitoja, elämä ollut jo riittävän pitkä. Tähän mielipiteeseen oli helppo yhtyä.

Minulla on tuttu, entinen naapuri joka täytti juuri 93v ja hänellä todettiin rintasyöpä viitisen vuotta sitten. Sanoi, silloin ettei anna sitä mitenkään hoitaa, kun on jo ikääkin. Järki pelaa täysin vieläkin ja mitään uutta vaivaa ei syöpä ole aiheuttanut.

Ei läheisen kuolema ole koskaan helppo, vaikka se olisikin odotettavissa. Anoppini on jo itsekin lähes 80, eikä hyväksy ollenkaan pienintäkään vihjausta äitinsä mahdollisesta kuolemasta lähivuosina. Se on hänen rakas äitinsä, jonka menetys tulee olemaan valtava suru. Äitinsä korkea ikä (mutta hyvä kunto) on oikeastaan vain pitkättynyt tuskaa, koska joka kerta käy mielessä, oliko tämä viimeinen tapaaminen.

Kummallinen ajatus, että tietyn iän saavutettuaan omaiset olisivat jotenkin "valmiita kuolemaan". Sairaus sitä tosin voi tehdä, katsoin oman isoisäni riutuvan tuskallisen syövän kourissa ja isoäidin elämä oli pelkkää kaaosta ja pelkoa, dementoiduttuaan ihan täysin. Silloin oli omaisetkin valmiimpia vastaanottamaan suru-uutisen, kun se vihdoin päätti rakkaan kärsimyksen.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran vastaanotolla eräs lähempänä yhdeksääkymmentä oleva pappa, jolla todettiin keuhkossa kasvain, käytännössä varma syöpä. Pappa sanoi vastaanotolla heti, että jätetään sikseen - ei jatkotutkimuksia eikä hoitoja, elämä ollut jo riittävän pitkä. Tähän mielipiteeseen oli helppo yhtyä.

Kaverini äiti oli 80+ ja hänelle tehtiin kunnolliset syöpähoidot. Siitä sitten tokeni ja itsekseen pärjää.

Samoin mökkinaapurille, joka myös 80+. Molemmilla paksusuolensyöpä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä yli 70 vuotiaita ei tarvitsisi tehohoitoa, tai elvyttää. Ja jos on elintasosairauksia niin ikäraja voisi olla vielä tuosta alempikin.

🤮🤮🤮

Jaahas, taas alkoi olkiukkojen pukkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä yli 70 vuotiaita ei tarvitsisi tehohoitoa, tai elvyttää. Ja jos on elintasosairauksia niin ikäraja voisi olla vielä tuosta alempikin.

🤮🤮🤮

Samaa ajattelin. Kommentoija voisi tulla kertomaan tämän vanhempieni parikymppisille lapsen lapsille, joille mummo ja ukki ovat äärimmäisen tärkeitä ja rakkaita. Kommentoija on kuspää, joka ei edes ymmärrä millaisia yli 70- vuotiaat ovat. Niinistö on yli 70- vuotias.

Kannattaa tehdä hoitotahto, joka kieltää esim elvytyksen, mikäli se johtaisi loppuikään letkuissa yms. Silloin hullut sukulaiset eivät voisi pitkittää kärsimyksiäsi vaatimalla järjettömiä.

Milloin hoitojen priorisointi alkaa? Yli kasikymppisille annetaan edelleen syöpähoitoja, miksi? Eläkeläisen varojen kartuttamiseksi ja nuorten tuhoksi?

Presidentin itsenäisyyspäiväjuhlissa on ollut usein aivan virkeitä 100-vuotiaita.

Vanhuksista nostetaan liian usein esiin ne raihnaiset. Skarppeja itsekseen käveleviä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa n a t s l t a

Jep. Lisäksi hän kuvittelee olevansa herrakansaa, vaikka todennäköisesti on lyhyt pikku pullero, jolla on lättäjalat.

Toivotaan että kupsahtaa koronaan.

Ei ole sama miten kuolee. Koronakuolema on ikävä.

Nähty.

Toivottavasti joku kännipete ajaa ap:n päälle. Vaikka oma veli.