nöyryyttävä tilanne, jossa olet ollut

Vierailija kirjoitti:

Ala -asteella mua kiusattiin ja koko pieni koulu n. 20 oppilasta, yhtä lukuun ottamatta olivat suunnitelleet vetävänsä multa housut kinttuun välitunnilla keskellä koulun pihaa. Kaksi piti käsistä kiinni ja kolmannen piti vetää housut alas. Kolmas veti kuitenkin puihin ja päästivät mut irti...ei unohdu vaikka haluais.

Meidän koulussa tuota pidetään seksuaalisena häirintänä ja tulee vakavat seuraamukset tekijöille. Ikävää jos teillä lapset keskenään ovat sekoilleet ilman valvontaa. T. Palstaope

Vierailija kirjoitti:

Ala -asteella mua kiusattiin ja koko pieni koulu n. 20 oppilasta, yhtä lukuun ottamatta olivat suunnitelleet vetävänsä multa housut kinttuun välitunnilla keskellä koulun pihaa. Kaksi piti käsistä kiinni ja kolmannen piti vetää housut alas. Kolmas veti kuitenkin puihin ja päästivät mut irti...ei unohdu vaikka haluais.

Olen kuullut tällaisesta trendistä joissain ala-asteilla. Tunnen vieläkin myötähäpeää pikkuveljeni takia kun meni kerran tyhmyyttään mukaan sellaiseen. Olen niin pahoillani ja toivon ettei kiusatulle jäänyt mitään traumoja. Pikkuveli joutui kyllä ongelmiin ja kotona minä läksytin oiken kunnolla, ettei taatusti kiusaa enää koskaan ketään (joutui kyllä myöhemmin itse kiusatuksi mikä on myös ikävää). Kiusaaminen ja toisen koskemattomuuteen kajoaminen saa minut näkemään punaista.

Tapahtui ulkomailla, mutta sivistysvaltiossa kuitenkin: Kesken gynetarkastuksen huoneeseen pamahti siivooja, kun minä oon siinä vittu levällään. Kuuluu henkilökuntaan juu, mutta samalla tekosyyllä sinne voisi kutsua sairaalan keittiötädit tai vaikka putkimiehen katsomaan. Ei minusta kuulu heidän työkuvaansa nähdä asiakkaiden paikkoja. Yksityisyyttä kiitos.

Astuin työpaikalla vahingossa ison teollisuusvaa'an päälle, jolloin työkaverini huusi kovaan ääneen "Marika, sä painat 74,5 kiloa!!" Koko tehdassali hiljeni ja kaikki kääntyivät katsomaan minua. Laskeuduin nopeasti alas vaa'alta ja luikin pukuhuoneeseen.

Poikaystäväni riisui minulta kaikki vaatteet pois. Makasin alastomana sängyllä. Sitten hän sanoi, ettei halua koskea minuun.

Miesystävä paljastui krooniseksi valehtelijaksi ja naistenjahtaajaksi.Kun jäi kiinni, alkoi sättiä minua ja väitti, että minä kyttään häntä...Hyvä vitsi ja ilmeisesti keino puolustautua.

En voisi enempää olla vihainen itselleni - miksi en huomannut, miksi en tajunnut?

Kyllähän tuollainen tilanne olisi kaikista nolointa mitä naiselle voi tapahtua. Joillekin naisille sellaista voi sattua yksittäisen kerran elämän aikana, mutta varmasti suurimmalle osalle ei ikinä.  Miehet varmaan kiva nähdä tuollainen tilanne, mutta kukaan palstalainen tuskin on sentään joutunut tuolla lailla itseään peittelemään julkisesti

Opettajalla oli tapana antaa kevätjuhlissa jokaiselle oppilaalle jokin lahja, joka korosti oppilaan hyviä puolia. Lahjat jaettiin kaikkien oppilaiden sekä vanhempien läsnäollessa. Eräänä vuonna opettaja antoi minulle kortin jossa luki "sinä olet sellainen hiljainen puurtaja". Kutosluokan lopussa sain pillin ja opettaja sanoi kaikkien kuullen että "tällä saat äänesi paremmin kuuluviin". Muut saivat oikeasti hyviä puoliaan korostavia esineitä ja kauniita sanoja. Minä en kokenut hiljaisuuteni korostamista kovin mairittelevana.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kyllähän tuollainen tilanne olisi kaikista nolointa mitä naiselle voi tapahtua. Joillekin naisille sellaista voi sattua yksittäisen kerran elämän aikana, mutta varmasti suurimmalle osalle ei ikinä.  Miehet varmaan kiva nähdä tuollainen tilanne, mutta kukaan palstalainen tuskin on sentään joutunut tuolla lailla itseään peittelemään julkisesti

Todella harvoin televisiossa on edes näytetty tuollaisia "vilautuksia". Veikkaan että iso osa naisnäyttelijöistä kieltäytyisi tuollaisesta......jopa siltikin että alapää ei edes näkynyt siinä. Moni todennäköisesti vilauttaisi mieluummin vaikka vähän rintojaan kuin pitelisi käsiään tuolla.

M29

Oltiin isyyttä tunnustamassa, ei tiedetty mitään mitä siellä kysytään. Kysyttiin ajankohtaa koska alettiin seurustella, meillä ei oikein ollu vuosikaan selvillä, että minä vuonna ja minä päivänä. Se muistettiin että kesää se oli kun tavattiin. Mies sanoi että olisko siitä 3 vuotta ja mä että on siitä kauemmin ehkä 5 vuotta:D

Mä kyllä uskon, että tuollaista on voinut käydä. Itselleni kävi niin, että menin bussiin tasarahan kanssa, sanoin kuskille "hei" ja laitoin ne rahat siihen tiskiin. Kuski katsoo minua ilmeettömänä ja minä katson ihmeissäni takaisin. Ei tee elettäkään ottaakseen rahoja vastaan. Sitten kuski ärähtää vihaisena "Niin mitä sä haluat?" Vastasin pelästyneenä, että "yksi aikuisten kertalippu kiitos". Joo, olisin voinut sanoa sen heti jos kerran on niin epäselvää, mutta oikeuttaako se bussikuskilta tuollaiseen käytökseen. Mielestäni ei.[/quote]

Tuossa olisit voinut heittää et " no vaikka yks vodkabattery ja salmarishotti" Jos ei kerta itsestään selvyys ole että bussissa halutaan ostaa matkalippu..ehkä sillä oli jotain muutakin myytävänä siinä tiskin alta? :D

Työpaikalla oli sovittu, että lähdetään lasilliselle töiden jälkeen yhteen työpaikan lähellä olevaan paikkaan. Minun piti käväistä ensin kotona. Työkaverit menivät eri paikkaan kuin oli sovittu eikä ketään kiinnostanut ilmoittaa minulle. Odotettuani yli puoli tuntia soitin ja kuulin heidän olevan 7 km päässä keskustassa syömässä. Lähdin sinne köröttämään bussilla, en tiedä kyllä miksi, olisi voinut vain lähteä kotiin. En mahtunut enää pöytään vaan jouduin istumaan vähän seurueen ulkopuolella. Oli todella nöyryytetty olo, tuntui ettei kukaan edes ollut muistanut että olin lähdössä saati viitsinyt ilmoittaa paikan vaihdoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kastelen usein unissani , en koskaan hereillä ollessani. Siitä on aiheutunut noloja juttuja kyläillessäni muiden luona(yövyn mielummin kotona muovitetuilla patjoillani).

Minkä ikäinen olet, ja oletko koskaan konsultoinut lääkäriä vaivaasi liittyen? Ymmärtääkseni ainakin lapsille on jonkinlaista lääkehoitoakin yökasteluun liittyen, neuvolassa seuraavat tilannetta jos ei n. 5-vuotiaana tilanne ala normalisoitua. Et varmasti kuitenkaan ole ainut aikuinen tuon vaivan kanssa, tsemppiä!

Ei ole mikään hoito auttanut, eikä rakenteellista vikaa ole. Nelikymppinen olen jo. Nukun kuulemma vain niin sikeästi, etten herää hätääni. On kulkenut suvussa tämä vaiva, että on perinnöllistä. Ei haittaa elämääni muuten, kun matkoille tai kylään otan vaipan. Ainoastaan yllättävät kyläilyt ovat hankalia tyyliin " Ette kai te nyt Lassen ja lasten kanssa enää lähde tuonne pimeään ajamaan, jääkää vain yöksi ja ajatte aamulla". 

Ystäväperheeni yökastelevaa lasta varten heille lainattiin neuvolasta jokin sellainen erikoislakana, johon liitetyt anturit tunnistavat jos lakanalle tulee nestettä. Eli siinä on jokin sellainen herästyssysteemi, joka herättää lapsen juuri (liian) sikeästä unesta, jotta havahtuu menemään vessaan.

T. nro 199

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin on pakko kääntää aina kaikki keskustelut mun virheisiini. Kerran esim. äidin ystävä kertoi että tyttärensä on mennyt kihloihin ja äiti alkoi luetella mun vikoja, että "Tuo meidän "Inka" tuskin ikinä pääsee kihloihin asti kun sillä on se skolioosi ja akne." Äidin ystävä kysyi multa mitä opiskelen ja äiti vastasi mun puolesta, että "Harmi kun tuosta meidän tytöstä ei tuu mitään oikeaa kun siellä humanistisessa vaan jotain kieliä lukee". Niin joo ei, opettaja vain.

Sorry, sisäinen kyökkipsykologini heräsi tuota viestiäsi lukiessa, äitisi kuulostaa pahasti persoonallisuushäiriöiseltä, on mitä luultavimmin narsisti. Heillä on tapana vähätellä toisia ihmisiä, he ovat myös usein kateellisia toisten ihmisten ominaisuuksista, saavutuksista ja menestymisestä. Noita äitisi ikäviä kommentteja ei kannata olla kuulevinaankaan, anna niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tsemppiä!

Tai sitten äiti on niitä, joiden mielestä itse ollaan aina huonompia kuin muut. Jonkinlainen ylikorostunut itsensä (ja samalla oman perheen) mitätöinti. Kaikki ei aina ole narsismia. Tarinan perusteella mahdotonta tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei suuria noloja ole sattunut. Paitsi se klassinen vessajuttu ulkomailla. Halpa hotelli, missä kävin aamupaskalla ja pönttö ei tietenkään toiminut. Sellainen vanhanaikainen ylhäältä vedettävä. Rynkytin ja rynkytin ja ei vettä, ei mitään. Kutsuin siivoojan käytävältä avuksi ja osoitin sormella pönttöä. Siivooja katsoi minua pitkään ja nykäisi terävästi narusta ja kas, pönttö veti nätisti ja paska solahti putkistoon.

Silloin nolotti.

Tämä on urbaani legenda. Yleensä tapahtunut ruotsinlaivalla.

Pytyn kakkaaminen tukkoon tai vessan vetämisen epäonnistuminen on melko tavallista. Olen joskus onkinut kakkakikkareen pytystä ja laittanut paperikääreissä roskikseen, kun se ei mennyt pytystä alas. Olen myös käyttänyt muutaman kerran pyttyä, joka ei sitten vetänytkään, kun huuhtelumekanismi on ollut rikki. Siskoni on kahdesti kakannut pytyn tukkoon. Molemmilla kerroilla piti isäni tulla pilkkomaan jööti pienemmäksi. Näitä hotellistooreja olen kuullut tutuilta, esim. monessa etelän kohteessa on tosi pienet putket jotka tukkeutuu herkästi.

Miksi jöötin pilkkomiseen piti isän tulla? Moottorisahalla ja sirkkelilläkö niitä pilkottiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran paikallisbussissa jouduin maksamaan 20€ setelillä. Matkakortin omistan mutta töiden puolesta lähdin liikkumaan ja työpaikalta sain tuon kyseisen setelin jolla maksaisin Helsingin sisäisen lipun ja asiat jotka minut laitettiin hoitamaan. Kun pääsin bussiin, kuski karjaisi että eikö sitten yhtään isompaa seteliä läytynyt. Kaikki matkustajat kääntyivät tietty heti katsomaan minuun, ja piipitin siinä sitten kuskille että no töistä tää kakskymppiä annettiin. No kuskihan alkoi siinä paiskomaan vaihtorahoja niin että kolikot sinkoili lattioille, ja keräsin niitä siitä ja itkua jo pidättelin. Jos ei olisi firman rahoja olleet niin olisin jättänyt siihen, nyt tietty tarvitsin kuitit ja täsmällisen rahan viedä takaisin. Lopuksi kuski äsähti vielä, että takiani nyt ollaan myöhässä ja että myy minulle kalliimman seutulipun kun pienempää en voinut antaa. Ja kaikki matkustajat tuijotti ja yksi nainen vielä sätti erikseen kuinka olen oikea maanvaiva kun tällä tavalla kierrän busseja hidastamassa. Ja tietenkin tässä vaiheessa olin ihan häpeissäni ja itkuissani ja naama punaisena.

Tiedän että 20€ on iso raha maksaa kolmen euron lippu mutta tiedän myös että se käy maksuvälineenä. Ei tämä varmaan kirjoitettuna kauhean dramaattiselta kuulosta mutta tuntui siltä kyllä!

Kuski tuossa on ollut idiootti, et sinä! 20€ saa helposti säretettyä. Varsinkin kun ei ole senttejä mukana. Todella huonoa asiakaspalvelua, oikein suututtaa tommonen. Asiakas saa maksaa halutessaan vaikka satasella. Elä tommosesta mokomasta välitä.

T: taksikuski

Olisiko sulla taksikuski heittää ihan lonkalta ratkaisua siihen että mitäpä jos noita satasella maksavia tuleekin enemmän? Loppuu vaihtokassasta setelit. Ja jos antaa kolikoita, niin jo ollaan piipittämässä että "kuski antoi kolikkoina takaisin kun maksoin satasella". Niin ja loppuvat ne kolikotkin ennen pitkää..

T: bussikuski

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui ulkomailla, mutta sivistysvaltiossa kuitenkin: Kesken gynetarkastuksen huoneeseen pamahti siivooja, kun minä oon siinä vittu levällään. Kuuluu henkilökuntaan juu, mutta samalla tekosyyllä sinne voisi kutsua sairaalan keittiötädit tai vaikka putkimiehen katsomaan. Ei minusta kuulu heidän työkuvaansa nähdä asiakkaiden paikkoja. Yksityisyyttä kiitos.

Olin kovalla vaivalla ja lääkityksillä neljän vuoden yrityksen jälkeen tullut raskaaksi ja olin sairaalan  polilla tutkittavana (olin seurannassa koska olin erikoistapaus) niin sinne tuli lääkärin lisäksi kolme harjoittelijaa jotka vuoron perään työnsivät kätensä sinne ja kokeilivat miltä tuntuu kohtu.  Pelotti että menee kesken vaivalla alkuun saatu raskaus kun porukalla ja kokemattomat sitä siinä puristelivat.  Eipä unohdu.  En uskaltanut sanoa mitään,  olisi pitänyt sanoa että ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin on pakko kääntää aina kaikki keskustelut mun virheisiini. Kerran esim. äidin ystävä kertoi että tyttärensä on mennyt kihloihin ja äiti alkoi luetella mun vikoja, että "Tuo meidän "Inka" tuskin ikinä pääsee kihloihin asti kun sillä on se skolioosi ja akne." Äidin ystävä kysyi multa mitä opiskelen ja äiti vastasi mun puolesta, että "Harmi kun tuosta meidän tytöstä ei tuu mitään oikeaa kun siellä humanistisessa vaan jotain kieliä lukee". Niin joo ei, opettaja vain.

Minunkin äitini harrastaa julkista nöyryyttämistä, mieluiten vielä silloin kun kuulijoita on mahdollisimman paljon, kuten koko suvun joulupöydässä. Esim. lukion jälkeen en päässyt haluamaani opiskelupaikkaan, joten menin sitten töihin siivoojaksi, sillä eihän lukiopohjalta paljon muuta työtä saa. Joulupöydässä äitini totesi  kuuluvasti, että se sinun "Tiina"-serkkusi pääsi ensiyrittämällä valtiotieteelliseen, mutta montakos vessaa sinä peset päivässä? Ja kun sama serkku meni kihloihin, alkoi äitini ruotimaan, että eihän sinua nyt kukaan huoli kun olet lyhyt, lihava, silmälasipäinen ja aknekin löytyy. Näitä tarinoita riittää, mutta en edes jaksa muistella enempää kun alkaa vain vituttamaan.

Lapsena aikanaan vielä pyrittiin oppikouluun, eli oli pääsykokeet.  Olimme ystäväni kanssa käymässä kylässä ystäväni mummon luona niin tämmä mummo sanoi että 'Liisahan' se pääsee kyllä oppikouluun mutta miten lienee tämän 'Marjan' kanssa. - No minä eli tämä 'Marja ' pääsin mutta Liisa ei.  Tmmöiset nolaukset jäävät mieleen.

Meillä oli ala-asteella kertotaulukoe ja kokeen päätyttyä paperit pistettiin kiertämään niin ettei opettajan tarvinnut nousta ja kerätä niitä. Minulla oli koe vielä kesken ja raapustin nopeasti viimeistä vastausta kun paperit ilmestyivät pöydälleni. Vilkaisin vaistomaisesti papereita, mutten nähnyt numeroita eikä tarkoitukseni ollut katsoa vastauksia. Luokkatoverini huusi opettajalle "Hei, Kaisa lunttas!". Hädissäni sopersin, etten luntannut, mutta kukaan ei uskonut minua. Yritin itku kurkussa selittää opettajalle tilannetta. Hän katsoi minua hyytävästi, ja sanoi "sinä itse tiedät totuuden".

Muut menivät välitunnille, mutta minä jäin itkemään luokkaan. Olo oli todella nöyryytetty. Opettaja tarkasti kokeita kylmän viilänä eikä reagoinut itkuuni mitenkään. Kuulin kun ystäväni keskustelivat käytävässä minusta, yksi sanoi nähneensä että katsoin paperia. Kotona kerroin äidilleni tapahtuneesta, koska pelkäsin että opettaja soittaa ja että äitini uskoo häntä. Äitini uskoi minua ja pyysi opettajaa oikaisemaan väärinkäsityksen. Opettaja kertoi koko luokan edessä, että tapahtunut oli ollut "ilmeisesti vain tahatonta kynänkäyttöä" ja kääntyi sitten merkitsevästi puoleeni sanoen " riittääkö tämä, Kaisa". Nyökkäsin häpeissäni.

Työpaikalla tämäkin:

Minua ei kutsuttu työpaikan virkistyspäivään ja asia selvisi minulle vasta, kun muut alkoivat tehdä lähtöä sinne. Jäin sitten yksin töihin. Syynä oli kuulemma se, että minua ei ollut lisätty jollekin yhteiselle sähköpostitiedotuslistalle. Pomon homma se olisi ollut ja olin ainoa joka siltä listalta puuttui. Pomo ei pitänyt minusta alunperinkään, ei juuri koskaan puhunutkaan minulle, joten ei kai sitten viitsinyt sinne listallekaan lisätä.

Myöhemmin kuulin, että muilla oli myös jokin whatsapp-ryhmä, johon minua ei myöskään pyydetty. Siellä keskusteltiin työasioitakin ja näitä vapaamuotoisempia juttuja. En tiedä oliko vika minussa vai muissa, olen kuitenkin aivan normaali, sosiaalinen ihminen. Kurjalta tuo kyllä tuntui.

En ole enää tuossa paikassa töissä.

Laitoin vahingossa yhteiseen FB-ryhmäkeskusteluun viestin, jossa arvostelin kahden ryhmässä olevan henkilön toimintaa. Luulin keskustelua nopealla vilkaisulla minun ja toisen, kyseisiin asioihin liittymättömän ystävän kahdenkeskiseksi. Nolotti kyllä hirveästi ja pyysin asianomaisilta anteeksi. Onnekseni esittämäni kritiikki oli kuitenkin ihan aiheellista eikä mitään henkilökohtaisuuksiin menevää, ja virhe oli sikäli helppo korjata.