Entä jos kadummekin päätöstä olla hankkimatta lapsia?

Mä olen sillä kannalla että jos yhtään epäröi vapaaehtoisesti lapsettomaksi jäämistä, kannattaa hankkia lapsi. Ei lasten hankkimiseen tarvita mitään valtaisaa vauvakuumetta. Vauvakuumeella tai sen puuttumisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten lastaan rakastaa. Itse olen usean lapsen äiti ilman ensimmäistäkään vauvakuumetta, ja olen sitä mieltä että lapset ovat ehdottomasti parasta mitä elämässäni olisin ikinä voinut saada.

Ap on nuori, joten mitään kiirettä tämän asian kanssa ei ole. Kuitenkaan sitä 100% varmuutta ei kannata jäädä odottelemaan, sitä ei välttämättä tule koskaan. Tai tulee sitten kun se on jo liian myöhäistä. 

Oma lapsi ja äitiys on jotain niin suurta ja hienoa, ettei sitä mielestäni kannata jättää väliin ihan heppoisin perustein ;)

Oma kokemus: kun täytin kolmekymmentä vannoin etten mene koskaan naimisiin enkä hanki lapsia. 1,5 vuoden kuluttua odotin esikoistani. Tytär oli puolivuotias kun päätimme yrittää toista ja 9kk siitä syntyi toinen tytär.

Naimisiin en tosin koskaan mennyt ja olimme yhdessä 10v ennen eroa. Mies löysi toisen.. Nyt olen kahden ihanan tyttären yksinhuoltaja. Rankkaa mutta en voi hetkeäkään katua lasten hankkimista. Lasten isän kanssa tulen olemaan lopun ikääni tekemisissä mutta nykyään välit ovat hyvät likaisesta erosta huolimatta ja lapsilla on kaksi turvallista kotia.

Tarinan opetus on ehkä se että elämää ei voi ennakoida. Itselläni biologinen kello tikitti ja olin ehkä kyllästynyt bilettämiseen ja matkusteluun. Nyt tosin lapset ovat jo niin isoja että voi taas bilettää ja matkustaa :)

Ehkä neuvoni on että lapsia voi hankkia/toivoa myöhemmälläkin iällä. Kolmekymppinen on nykyään nuori :) Kannattaa nauttia myös lapsettomasta elämästä kun voi.

Todennäköisemmin kadut jos teet lapsen. Elämää voi täyttää monilla muillakin ihanilla tavoilla, omilla ehdoilla, mutta jos lapsiarki ei nappaakaan niin siinä olet jumissa seuraavat 10 vuotta. Harrastuksesta, työpaikasta, huonosta suhteesta tai paikkakunnasta pääsee eroon, jopa lemmikin voi antaa uuteen kotiin, mutta lapsi on ja pysyy. 

Uskon että äitiyden tunne olisi varmasti mahtava kokemus. Silti ei voi etukäteen tietää olisiko plussia vai miinuksia enemmän.. Voi kun olisi jokin simulaattori jolla asiaa voisi testata :D
Parisuhteen puolestakin tietysti pelottaisi, kuinka se muuttuisi. Tällä hetkellä olen ollut jo 7 vuotta samassa parisuhteessa ja tiedän että tämä on oikea mies minulle. Mieskin pitää lapsista. Silti miettii että entä jos kaikki tämä menisikin pilalle.. Kannattaako tietoista riskiä ottaa, entä jos lapsi olisikin sairas jne. Ei saisi liikaa miettiä mutta minkäs luonteelleen voi. Toisaalta toiset eivät tunnu miettivän ollenkaan mikä ei sekään hyvä asia ole.
Järjellä ajateltunahan lapsia ei kannata hankkia, mutta tunteet ovat joskus vahvoja.

Jaa sekö on mahdollisuus ohi jos ei ole 15 vanhana festareilla kännissä lasta naituna alulle..?? Eiköhän sulla oo aikaa vielä ja ootpahan kerenny enemmän oppia maailmasta eli oot sitten varmempi/parempi äiti..

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 00:37"]

Uskon että äitiyden tunne olisi varmasti mahtava kokemus. Silti ei voi etukäteen tietää olisiko plussia vai miinuksia enemmän.. Voi kun olisi jokin simulaattori jolla asiaa voisi testata :D Parisuhteen puolestakin tietysti pelottaisi, kuinka se muuttuisi. Tällä hetkellä olen ollut jo 7 vuotta samassa parisuhteessa ja tiedän että tämä on oikea mies minulle. Mieskin pitää lapsista. Silti miettii että entä jos kaikki tämä menisikin pilalle.. Kannattaako tietoista riskiä ottaa, entä jos lapsi olisikin sairas jne. Ei saisi liikaa miettiä mutta minkäs luonteelleen voi. Toisaalta toiset eivät tunnu miettivän ollenkaan mikä ei sekään hyvä asia ole. Järjellä ajateltunahan lapsia ei kannata hankkia, mutta tunteet ovat joskus vahvoja.

[/quote]

Itseasiassa näin jälkeen päin (omat lapse aikuisia), järjellä ajateltuna, lapset kannattaa hankkia. Lapsiperhearki voi joskus olla työlästä, yöunet vähissä ja oma aika kortilla. Mutta tuo aika on kyllä vain väliaikainen, nopeasti ohimenevä vaihe. Kun ajattelee mitä kaikkea positiivista omat lapset ( ja myöhemmin lapsenlapset) ovat tuoneet tullessaan, homma on todellakin kannattanut, ihan järjelläkin ajateltuna.

Niin... Nopeastihan ne vuodet kuluvat ja ymmärrän että varmasti iloa tuo monet asiat tullessaan. Tarkoitin ehkä sitä henkistä huolta ja murhetta, se kun jatkuu vaikka lapset olisivat aikuisia. Olen kova murehtimaan toisten asioita ja mietin kuinka stressaavaa olisi olla koko ajan huolissaan.
Mutta tietysti se antaa ja ottaa. Elämä on varmasti rikkaampaa kun on perhe.
Uskon tällä hetkellä että jos lapsen hankkisimme niin yksi riittäisi. En tiedä jaksaisinko enempää. Vaikka murehtisin siinäkin tapauksessa kun hänellä ei olisi sisaruksia joka on yksi parhaimmista asioista. Vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:49"]

Onhan teillä aikaa miettiä. Lapsi on iso sitoumus ja kannattaa ensin viettää huolettomampaa elämää. Matkustella ja nähdä kavereita. Me olimme 11 v. yhdessä ennen lasta ja näistä 2 v. naimisissa. Olin 28, kun esikoinen syntyi. Minulle sopiva ikä, mutta olimme kaveripiirimme ensimmäiset vanhemmat. 2 v. tästä perhettä alkoikin tulla jo kaikille. Elämä lasten kanssa on merkityksellistä ja rakkauden täytteistä. Itse en ymmärrä niitä, jotka eivät lasta halua. Kannattaa kuitenkin odottaa oikeaa kumppania.

[/quote]

Minä en ymmärrä sitä, miten on ihmisiä jotka eivät ymmärrä noin yksinkertaista. :)

Aloittajalle sanoisin, että kannattaa odottaa ja katsoa rauhassa mitä ajattele asiasta vuosien päästä, ei ole kiire minnekään. Mieluummin kuitenkin niin että katuu ettei lasta ole hankkinut, kuin että katuisi saatua lasta.

Oot 24v. Tarviiko oikeasti sanoa jotain?

Onhan sulla vielä aikaa miettiä ja odottaa vauvakuumetta. En hötkyilis vielä vaan antaisin asian hautua. Vai onko teillä joku terveydellinen syy miksi lapsi pitäis tehdä just nyt eikä esim. parin vuoden kuluttua?

Sulla on yli 10 vuotta aikaa pohtia, haluatko lapsia vai et.

Ei sitä päätöstä tarvitse sun iän puolesta vielä tehdä moneen vuoteen Ajan kanssa asia ratkeaa.

Mä otin varman päälle, ja yksi pieni on nyt. Oon 34.......

Jos epäröit, älä hanki. Simple, right?

Ehkei sun tosiaan kannata vielä sitä lasta hankkia :--)

Iän puolesta sulla ei vielä muutamaan vuoteen ole kiire, ehdit punnita asiaa vielä hyvin. Eiköhän se lapsenkaipuu tule, jos on tullakseen.

[quote author="shatteredK" time="22.06.2015 klo 22:45"]Jos epäröit, älä hanki. Simple, right?
[/quote]

Ei. 24-vuotias on vielä tosi nuori.
Ei asiaa voi epäröidä kun ei tiedä tulevasta!
Mun paras saavutus on ollut lapsen saaminen.
Sen parempaa saavutusta ei voi olla.