Entä jos kadummekin päätöstä olla hankkimatta lapsia?

Onhan teillä aikaa miettiä. Lapsi on iso sitoumus ja kannattaa ensin viettää huolettomampaa elämää. Matkustella ja nähdä kavereita. Me olimme 11 v. yhdessä ennen lasta ja näistä 2 v. naimisissa. Olin 28, kun esikoinen syntyi. Minulle sopiva ikä, mutta olimme kaveripiirimme ensimmäiset vanhemmat. 2 v. tästä perhettä alkoikin tulla jo kaikille. Elämä lasten kanssa on merkityksellistä ja rakkauden täytteistä. Itse en ymmärrä niitä, jotka eivät lasta halua. Kannattaa kuitenkin odottaa oikeaa kumppania.

Tuossa iässä ei lapset olleet edes käyneet mielessä. Opiskelut oli vielä kesken, pari vuotta seurustelua takana.

Tiedän,että aikaa on vielä iän puolesta kymmenenkin vuotta mutta tietenkin nuorena jaksaisi paremmin. Sairaudellista estettä ei ole. Kyllä välillä on pientä vauvakuumeen poikasta josta itsekin olen yllättynyt kun en yleensä niin ole tuntenut. Mutta jotenkin ajattelen että asiasta pitäisi olla 100%varma ennenkuin lapsen tekoon ryhtyisimme. Tiedän vain ihmisiä joille asia ei ole ratkennut yli 30 ikävuoteen mennessäkään ja osa kaipailee nyt lasta kun alkaa olemaan liian myöhä. En itse haluaisi olla sellainen katkera vanha ämmä joka itkee tekemättömän lapsen perään. Vaikeita asioita ovat nämä.
Ap

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:54"]

Tiedän,että aikaa on vielä iän puolesta kymmenenkin vuotta mutta tietenkin nuorena jaksaisi paremmin. 

[/quote]

Mihin tämä ajatus muuten perustuu?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:54"]

Tiedän,että aikaa on vielä iän puolesta kymmenenkin vuotta mutta tietenkin nuorena jaksaisi paremmin. 

[/quote]

Mihin tämä ajatus muuten perustuu?

[/quote]

Totuuteen.

No juu, mutta sulla on vielä ihan hemmetin pitkä aika siihen neljäänkymppiin, jolloin tekemättömiä lapsia voi alkaa itkemään...ihan oikeasti. Sun ei edes tarvitse miettiä asiaa vielä.

Olen sitä mieltä että jos yhtään ajattelee että voisi hankkia lapsen niin kannattaa se tehdä. Vain jos on satavarma ettei lasta halua niin voit jättää tekemättä

Jos askarruttaa niin ei muuta kuin munasoluja jäädyttämään (alkioita ei kannata, kun sitten sen nykyisen kumppanin kanssa pitäisi pysyä sovussa hamaan tulevaisuuteen saakka). Sitten piisaa aikaa täältä melkein iäisyyteen, jollei Euroopassa niin ainahan voi siirtää munasolut muualle ja ottaa hoidot siellä (ks. saksalainen eläkeläismummo). Eli sulla on vielä noin 40 vuotta aikaa hankkia lapsia -- ainakin. Älä hötkyile.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:54"]Tiedän,että aikaa on vielä iän puolesta kymmenenkin vuotta mutta tietenkin nuorena jaksaisi paremmin. Sairaudellista estettä ei ole. Kyllä välillä on pientä vauvakuumeen poikasta josta itsekin olen yllättynyt kun en yleensä niin ole tuntenut. Mutta jotenkin ajattelen että asiasta pitäisi olla 100%varma ennenkuin lapsen tekoon ryhtyisimme. Tiedän vain ihmisiä joille asia ei ole ratkennut yli 30 ikävuoteen mennessäkään ja osa kaipailee nyt lasta kun alkaa olemaan liian myöhä. En itse haluaisi olla sellainen katkera vanha ämmä joka itkee tekemättömän lapsen perään. Vaikeita asioita ovat nämä.
Ap
[/quote]
Tunnistan ihmistyyppisi, koska olen juuri itsekin tuollainen analysoija. Jos asia pyörii mielessä noin usein, se voi hyvinkin kertoa myös pinnan alla kuplivasta vauvakuumeesta. Ole itsellesi armollinen; eivät kaikki ole 100% varmoja, ja on luonnollista että mieli muuttuu usein vielä raskausaikanakin päivittäin. Tämä on normaalia jännittämistä. Älä kuitenkaan vielä ala hötkyilemään, vaan odota vielä vaikka vuosi ennen mitään lopullisia päätöksiä.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:58"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:54"]

Tiedän,että aikaa on vielä iän puolesta kymmenenkin vuotta mutta tietenkin nuorena jaksaisi paremmin. 

[/quote]

Mihin tämä ajatus muuten perustuu?

[/quote]

Totuuteen.

[/quote]

Mikähän tämä totuus on? Olisiko jotain tutkimusta eri ikäisten vanhempien jaksamisesta? Vanhemmuus ei ole pelkästään sitä, että jaksaa valvoa yöllä - ei kaikki vauvat edes valvota - vaan aika paljon muutakin.

No entä jos päätätte hankkia lapsen ja kadutte sitten sitä?

Hankkiminen ja hankkimatta jättäminen ovat vähän sellasia että niitä ei oikein saa canceloitua myöhemmin... No mies voi tietty kuusikymppisenäkin vielä vaihtaa nuoremman muijan ja hankkia lapsen, mutta naiselle se on tietyn rajan jälkeen mahdotonta.

Kiitos kommenteistanne! Tosiaan onhan meillä vielä aikaa miettiä asiaa, vaikkei sitä yhtään helpota muiden ihmisten utelut. Olen vain tällainen mietiskelijä, iso asia kuitenkin kyseessä.
Sitäkin olen miettinyt, riittäisikö se että tyytyisin vain nauttimaan toisten lapsista, saisi maistaa osan sitä elämää vai kaipaisiko silti omaa. Vahinko jos sattuisi niin tottakai pitäisin lapsen mutta tietoisesti hankkimista harkitsen. Eikai tässä auta muu kuin odotella ja katsoa miten mieli muuttuu vai muuttuuko ollenkaan. Tämä mielipide ollut kuitenkin jo kolme vuotta.

No on meitäkin, joille asia ei vieläkään ratkennut, vaikka ikää on jo 40 vuotta. Biologia ja aika yhdessä taitavat tehdä ratkaisun puolestani, kun itse en siihen pysty. En koe edelleenkään kaipaavani lapsia. Parastahan lapsille on, että syntyvät vanhemmille, jotka rakastavat heitä ja, joilla on taito kasvattaa hyvin lapsia.

Tämä vain oma kokemukseni ja harvinainen, mutta haluan sen kertoa. Olin 22 ja todella vauvakuumeinen. Mieheni minua 10 vuotta vanhempi ja lapseton myös. Päätimme odottaa kaksi vuotta, kunnes valmistuin.
Valmistumisen jälkeen aloimme yrittää.
Meni 3 vuotta, ei lasta. Tutkimuksissa minusta löytyi syöpä, joka oli tuhonnut kaikki mahdollisuuteni lapseen. Olen tällä hetkellä terve 31-vuotias. Lääkärin mukaan ainoa mahdollisuuteni olisi ollut saada lapsi tuolloin 22-vuotiaana tai sitä ennen. Minulla on kummilapsi ja koira, muuta en koskaan saa.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:54"]

Tiedän,että aikaa on vielä iän puolesta kymmenenkin vuotta mutta tietenkin nuorena jaksaisi paremmin. 

[/quote]

Mihin tämä ajatus muuten perustuu?

[/quote]

Faktaan

Vapaaehtoinen lapsettomuus on kuin ahtojää joka on vanginnut sydämmen. Jokainen lapseton tarvitsee vain sen oikean hetken ja paikan, jolloin viattoman lapsen vilpitön hymy ja nauru on se kevät aurinko joka murtaa jäät sydämmestä. Hakeudu tilanteisiin jossa tämä voi tapahtua, moni tekee tätä alitajuisesti (esimerkiksi on muka vapaaehtoisesti lapseton mutta silti selaa tätä palstaa).

saattaa olla että kadutte. saattaa olla että ette kadu. saatatte katua jotain muuta. tiedän että tämä ei oikeastaan auta asiaa, mutta elämä on täynnä valintoja joiden kanssa vain on elettävä

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:58"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:54"]

Tiedän,että aikaa on vielä iän puolesta kymmenenkin vuotta mutta tietenkin nuorena jaksaisi paremmin. 

[/quote]

Mihin tämä ajatus muuten perustuu?

[/quote]

Totuuteen.

[/quote]

Mikähän tämä totuus on? Olisiko jotain tutkimusta eri ikäisten vanhempien jaksamisesta? Vanhemmuus ei ole pelkästään sitä, että jaksaa valvoa yöllä - ei kaikki vauvat edes valvota - vaan aika paljon muutakin.

[/quote]

Jokainen joka on yli 40 tietää että 20 vuotiaana oli  paljon helpompi valvoa öitä kuin 40 vuotiaana. Itse olen saanut ensimmäisen lapsen 23 vuotiaana ja kolmannen 28 vuotiaana ja tuollakin omalla ikäerolla kyllä tunsi nahoissaan että ikää oli tullut lisää. Aika monella kolmekymppisellä ensisynnyttäjällä lapsiluku jää yhteen, se on jo niin raskasta että toinen ei tule kuuloonkaan. Ja joo tiedän että heti löytyy muutama joiden mielestä ei ollu yhtään rankkaa saada lasta 45 vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:58"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:54"]

Tiedän,että aikaa on vielä iän puolesta kymmenenkin vuotta mutta tietenkin nuorena jaksaisi paremmin. 

[/quote]

Mihin tämä ajatus muuten perustuu?

[/quote]

Totuuteen.

[/quote]

Mikähän tämä totuus on? Olisiko jotain tutkimusta eri ikäisten vanhempien jaksamisesta? Vanhemmuus ei ole pelkästään sitä, että jaksaa valvoa yöllä - ei kaikki vauvat edes valvota - vaan aika paljon muutakin.

[/quote]

Jokainen joka on yli 40 tietää että 20 vuotiaana oli  paljon helpompi valvoa öitä kuin 40 vuotiaana. Itse olen saanut ensimmäisen lapsen 23 vuotiaana ja kolmannen 28 vuotiaana ja tuollakin omalla ikäerolla kyllä tunsi nahoissaan että ikää oli tullut lisää. Aika monella kolmekymppisellä ensisynnyttäjällä lapsiluku jää yhteen, se on jo niin raskasta että toinen ei tule kuuloonkaan. Ja joo tiedän että heti löytyy muutama joiden mielestä ei ollu yhtään rankkaa saada lasta 45 vuotiaana.

[/quote]

Mutta kun se vanhemmuus ei ole pelkästään sitä valvomista, ja toisaalta vauva-aika - joka ei automaattisesti tarkoita valvomista - on aika lyhyt. 

Mulla itselläni on yliopistokoulutus, joka ei liity tähän muuten kuin siten, että korkeakoulutetut lisääntyvät keskimäärin myöhemmin kuin matalammin koulutetut, enkä tunne ketään, jolla olisi jäänyt lapsiluku yhteen sen takia, ettei yli kolmikymppisenä muka jaksaisi enempää lapsia :D (Ja siis suurin osa tuttavapiiristäni on tosiaan saanut ne lapset kolmikymppisinä.) Itse olen saanut lapseni 31- ja 34-vuotiaana, enkä tietenkään osaa verrata, millaista olisi ollut saada lapset nuorempana, mutta ei mulle vauva-ajat ole olleet mitenkään rankkoja.

Voi, olen pahoillani puolestasi 24. Noinkin voi käydä.. Ikävää että sellaisille jotka lapsia tosiaan haluaisivat :( mutta uskon että senkin asian oppii hyväksymään aikanaan ja nauttimaan siitä mitä on.
Välillä itsestä tuntuu että ystävien lapset riittävät, heistäkin saa paljon iloa. Siksi yritänkin pyytää heitä paljon kylään jotta saisi purettua "lapsikuumetta" heihin ja onhan se ihanaa tulla takaisin siistiin kotiin lapsivierailun jälkeen. Toistenkin lapsista voi nauttia paljon ja ehkä lapsettomat eivät juuri tiedä mistä jäävät paitsi kun ei ole omaa lasta ja sekin on hyvä asia.