Olen täällä joskus valitellut ystävien puutetta, mutta

tajusin tänään, että syy on siinä, etten oikeasti liian läheisiä edes halua. Mulle riittäisi pari kertaa kuussa käydä kahvilla tai teatteriseura, mutta en halua mitään läheisiä suhteita, eikä sillä ole edes väliä, vaikka joka kerta olisi eri seuraa. En halua olla turvallinen olkapää, enkä sen puoleen valittaa omia asioitani muille. En usko, että jossain sairaalassa tykkäisin, että sinne lappaa porukkaa surkuttelemaan, jos vaikka onnettomuuteen joutuisin. Viihdyn tosi hyvin itseni kanssa.