Miksi ajatellaan että vanhemman työttömyys olisi automaattisesti jotenkin haitallista lapsen kannalta?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se automaattisesti olekaan, paitsi jos lapsi ei saa kotoa minkäänlaista työnteon mallia.

Pahempi haittavaikutus on kai se, että jos työttömyys jatkuu, perheen elintaso heikkenee ja muille ihmisille  itsestäänselvät asiat muuttuvat mahdottomiksi. Vanhempien mieliala saattaa laskea ja joillekin tulee alkoholiongelma. Pitkään jatkuneena tilanne muuttuu koko ajan huonommaksi. Toki löytyy ihmisiä, joilla on  hyvät sisäiset voimavarat ja ulkopuolinen tukiverkko, joka kannustaa jaksamaan.

Voi olla, että teini on vähän katkera siitä, että äiti on vain kotona. Itse hänen täytyy raahautua kouluun ja äiti saa jää kotiin = lukemaan ja kirjoittamaan vauvapalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessani oli tavallista, että oli kotiäitejä. Olisiko meistä sen ajan lapsista tullut rupusakkia, jos he olisivat kotiäitiyden sijaan olleet työttömiä?

Itsekin olin joitakin jaksoja työttömänä. 

Minkä mallin lapsi saa kotona etätyötä tekevästä varsinkin niissä tapauksissa, joissa se kotona olija on lusmu? Vaikka moni selittää että tekee paremmin töitä kotona ja varmasti tekee, se ei poista sitä, etteikö työpaikalla lusmu olisi sitä etätöissäkin.

Ja syy miksi itse olen nyt kotona, tulin ihan ruokikselle kotiin kun menen kohta käymään lääkärissä tässä lähellä ja palaan vielä töihin. 

Totta, äitini oli kotiäiti peräti siihen asti kunnes täytin 9 v. Ei se meitä lapsia lusmistuttanut 🤔

Vierailija kirjoitti:

Työttömien lapset kasvavat sellaisessa ympäristössä jossa heidän sosiaalinen kehitys jää vajaaksi. on häiriö tekijöitä ja usein vanhemmilla mielenterveydellisiä ongelmia

Ei jukolauta näitä stereotypioita. Olen ollut 20v päällikkönä/johtajana ja nyt muutaman kuukauden työtön. Kivaa että olet huolissani lapsistani ja perheestäni.

Vierailija kirjoitti:

Saavat huono mallin, kun makaat vaan kotona tukia nostaen.

Ei vaan nimenomaan oppivat miten maailma toimii. Tyhmät tekevät työt, viisaat nauttivat työn hedelmistä. Pätee Euroopan Unioniin jossa rikkaat pohjoisen valtiot maksavat etelän velanoton, sekä tietenkin kapitalismiin laajemminkin kun varallisuus keskittyy perinnön ansiosta rikkaille osakkeenomistajille joiden ei töitä tarvitse tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että teini on vähän katkera siitä, että äiti on vain kotona. Itse hänen täytyy raahautua kouluun ja äiti saa jää kotiin = lukemaan ja kirjoittamaan vauvapalstalle.

Haha, monet on edelleen etätöissä ja siinä välissä käyvät täällä 😁

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että teini on vähän katkera siitä, että äiti on vain kotona. Itse hänen täytyy raahautua kouluun ja äiti saa jää kotiin = lukemaan ja kirjoittamaan vauvapalstalle.

Teinillä on joku henkinen kehitysvamma, jos hän ei tajua, että äitinsä on raahautunut joka aamu kouluun ollessaan teini.

Sekopäisiä vastaajia. Suurin osa ihmisistä on hetken verran työttömänä jossain uransa vaiheessa. Se ei aiheuta mitään elämänhallintaongelmaa tai perheen sosiaalista rapistumista.

Monet tässä vastauksissa puhuu IKITYÖTTÖMISTÄ. Ja se on ihan eri asia kuin se, että tilapäisesti on työtön. Olen itse työtön kun johtoryhmä sai lähdöt toimarin vaihtuessa. Toki tuli ns kultainen kädenpuristus. Yhä olemme kulttuurikoti jossa lapsille opetetaan taidetta, kulttuuria, klassista musiikkia ja tiedettä. Noinkohan teidän palsta-pätijöiden (”työttömät on alaluokkaa”-kommentein) kodeissa tehdään samaa? Ettei vaan olisi niin että teidän kulttuuri/taide/tiedekasvatus on heikommalla tolalla?

Olen joskus aiemmin itsekin ollut työn eetoksesta kohkaaja. Sittemmin perspektiivi on muuttunut.

On niin monenlaisia työttömiä. Osalla voikin olla mt-ongelmia ja näköalattomuutta ja epäluottamusta yhteiskuntaa. Silloin perhe saa toivottavasti tukea, jotta lapset saavat menestymisen mahdollisuuksia. Arvelen, että nämä perheet on kuitenkin hyvin pieni joukko.

Tänään oli uutisissa lasten ja nuorten yksinäisyyden kokemuksista. Enemmän minua mietityttää, minkälaisen työn tekemisen mallin lapset meiltä perivät niissä perheissä, missä työelämä ottaa vanhemmista ne parhaat palat ja perhe-elämälle jää vain rippeet.

Pitkäaikaistyöttömät ovat laiskoja, heiltä puuttuu motivaatio

Maalaistalo en eukothan on myös kotonaan lorvimassa kuten myös muut kotirouvat.

Niitä ei vaan nimitellä työttömiksi.. muistelevat muita tukia samalla ja enemmälläkin intensiteetillä.

Työttömien toimeentulo on kehnompaa ja varsinkin yksinhuoltajina ja se sitten vaikuttaa lapseen. 

Molemmat vanhempani olivat lapsuudessani joitain pätkiä työttömänä, isäni 90-luvulla laman aikaan ja äitini 2000-luvun alussa, eikä kummastakaan syntynyt minulle mitään huonoa mallia. Olen itsekin ollut pari pätkää työttömänä kaksikymppisenä, opintojen välissä ja valmistumisen jälkeen. Ei niistä työttömyysjaksoista todellakaan jäänyt tunnetta, että tätä haluan jatkaa elämäni loppuun asti. Ei niitä tukia niin paljon makseta, että se kannustaisi lusmuilemaan.