Lue keskustelun säännöt.
Siis teini ei tee MITÄÄN muuta kuin pelaa
10.02.2022 |
Tänäänkään ei ole nenäänsä pistänyt ulos. Ja kaikkeen mitä kysyn tai pyydän vastaus on automaattinen ei. Ei suostu lähtemään kävelylle, ei viemään roskia, jos olen pois kotoa ja pitäisi tehdä itselleen joku yksinkertainen ruoka niin ei tee vaan syö voileipiä. Netin jos ottaisin pois niin entä koulutyöt? Tuollaista huoneeseensa hautautunutta kiukuttelevaa mököttäjää pitäisi katsella vielä seuraavat viisi vuotta vai loppuuko tämä joskus? ei minkäänlaista kiinnostusta ulkomaailmaan, ei mitään seuraa hänestä, eikä harrasta mitään kehittävää. Pelaa, syö, kiukuttelee ja sotkee. En jaksa olla käskemässä isoa lasta.
Kommentit (19)
Kyllä se räplää römpsäänsä/kaluaan kun vain silmä välttää pelaamisen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelit pois. Hän on lapsi vielä ja aikuinen päättää kun ei kerran ole itse kykeneväinen rajaamaan pelaamistaan. Kyllä teinin täytyy osallistua kotitöihin ja tehdä muutakin kuin pelata. Pelit pois, familylink käyttöön.
Kuriton tyhmä lapsi
Tullut äitiinsä ja äitinsä kasvatuksen tulos.
Teinit on teinejä. Kyllä heistäkin kasvaa aikanaan aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita se lapsi tänne, minä olen samanlainen aikuinen enkä ole 40 vuodessa keksinyt, miksi pitää laittaa ruokaa, saman määrän energiaa saa parista voileivästä (päällä salaattia, kurkkua ja juustoa). Pelaaminen on kivaa, ei kodin sisäilma ole epäterveellistä.
Itse pelasin teininä myös todella paljon ja muutaman kerran otettiin näppäimistö pois. Se on vaan ettei nuo keinot auta ollenkaan, koska itse pelasin paetakseni todellisuutta. En pärjänny "oikeassa" elämässä niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta pelimaailmassa olin todella hyvä ja siellä oli kavereitakin. Itsellä yötä päivää pelaaminen alko lukiossa ja yläasteella tein vielä muitakin asioita.
Kannattaa kysyä, että miksi teini pelaa ja opastsa ja kannustaa tekemään muutakin. Vaatii paljon kärsivällisyyttä ja komentelu vain pahentaa asiaa 🙄 Empatialla pääset eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelytä sitä rangaistuksena. Se toimii teineillä erinomaisesti. Tarkoittaa sitä, että ensin takavarikoit siltä puhelimen ja muut viestinpitovälineet, ja sitten herätät sen viideltä aamulla ja kuskaat sen autolla esim. 10 kilometrin päähän koululta ja käsket kävelemään kouluun. Virkistävä 10 kilometrin kävely aamun pimeydessä pistää teinin kuin teinin harkitsemaan, että olisiko sittenkin parempi totella äitiä ja isää. Tarvittaessa kävely voidaan toistaa niin monena aamuna kuin tarvitsee, kunnes teinin asenne muuttuu.
Pelaaminen on niin addiktoivaa, että lapset pelaa niin paljon kuin niiden antaa pelata. Tappelut kodin "johtohenkilöstä" ja siitä kuka siellä määrää käydään silloin, kun lapset ovat tosi pieniä, ja jos sen häviää koska haluaa olla lapsen "kaveri", niin sitten on kyllä ongelmissa. Kannattaa kysyä ammattilaisen apua siihen, miten saat käytettyä auktoriteettiasi tilanteen lopettamiseen, kun sitä ei näköjään ole. Lieneekö sitten ainoa keino se, että laittaa rahahanat kiinni, jos pelaaminen ei lopu - mutta itse en ole ammattilainen, eli vaikea neuvoa tuossa, ettei mene vaan sukset turhaan ristiin lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkä sitä sitten joutuu katselemaan, jos se kerran hautautuu huoneeseensa, eikä ota ulkomaailmaan kontaktia?
Nuorena on kowa into tehdä samaa asiaa, koska sitä ei ole ennen kokenut. Aikuisena on saattanut kokeilla vähän enemmän sitä asiaa jos toistakin, jolloin kiinnostus tasaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on niin addiktoivaa, että lapset pelaa niin paljon kuin niiden antaa pelata. Tappelut kodin "johtohenkilöstä" ja siitä kuka siellä määrää käydään silloin, kun lapset ovat tosi pieniä, ja jos sen häviää koska haluaa olla lapsen "kaveri", niin sitten on kyllä ongelmissa. Kannattaa kysyä ammattilaisen apua siihen, miten saat käytettyä auktoriteettiasi tilanteen lopettamiseen, kun sitä ei näköjään ole. Lieneekö sitten ainoa keino se, että laittaa rahahanat kiinni, jos pelaaminen ei lopu - mutta itse en ole ammattilainen, eli vaikea neuvoa tuossa, ettei mene vaan sukset turhaan ristiin lapsen kanssa.
Jos ei ole pienenä oppinut sitä perusasennetta, että vanhempia pitää totella, niin tosi hankala sitä on enää teininä oppia edes ammattilaisten avustuksella.
Jos ei osallistu mihinkään kotona (tuo roskien vienti yms) ja kiukuttelee koko ajan, vaihtaisin netin salasanan joka päivä ja sen saisi minulta kun on tehnyt oman osansa kotitöistä ja läksyt. Pelaamisessa ei ole mitään väärää, se voi olla kehittävää ja pelaamisen kautta voi saada ystäviä. Tunnen tyypin jolla ympäri maailmaa ystäviä nettipelaamisen kautta.
Hyvä olisi myös jutella teinin kanssa että miten menee noin muuten jos hautautuu aina omaan huoneeseensa. Vihaisella ihmisellä ei ole asiata hyvin. Se pätee ihan joka ikäiseen. Empatian kautta sanon minäkin kuten tuossa ylhäällä joku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että mä rakastin mun lapsia kun ne oli 7-12 vuotiaita,
*kokeisiin luettiin innolla ja mun piti vielä kysellä että varmasti osaavat
*kotityöt jaettiin ja ne tehtiin ja sitten perheen kesken katsottiin joku hauska perheleffa siivouksen päätteeksi
*kaikista asioista keskusteltiin, ilot ja surut jaettiin
* muistettiin kiittää, pyytää anteeksi ja toivottaa hyvät yöt ja huomenet
Sitten tuli yläkoulu ja joku ratas pyörähti päässä, enää ei kiinnosta siivota edes huonetta, ei vaikka kuukausirahan saanti riippuu siitä. Kiitos ja anteeksi sanat kuulee vasta sitten kun sotatila on koko kämpässä ja viimeinen hermo katkennut.
Pelikoneita pelattiin kaiket yöt, jos otin pois, niin menivät kaverille ja sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa että missä he oikein ovat. Rahaa ei annettu vuoteen mutta kun molemmat ovat säästäneet jo pienestä asti niin sitähän alettiin sitten käyttää.
Juu tiedän että on murrosikä, mutta kyllä tämä yllätyksenä tuli että se näin hirveää on/oli nyt on ollut jo paremmin kun molemmilla on tyttöystävät niin ymmärtävät että siivotakin pitää joskus ja on vähän noloa jos äidin pitää keräillä kalsarit pyykkiin:) poikien vessakin on ihmeen siistinä pysynyt kun tietävät että tyttöystävätkin siellä käyvät.
Tsemppiä sinne, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa:)
Sen vielä lisäisin että teinin kanssa voi sopia ajan minkä saa pelata ja lupaa siinä itsekin ettei silloin mene kyselemään ja häiritsemään. Joskus tekee myös ihan hyvää mennä kyselemään että mitä pelaa ja saako olla seurana ja katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Kävelytä sitä rangaistuksena. Se toimii teineillä erinomaisesti. Tarkoittaa sitä, että ensin takavarikoit siltä puhelimen ja muut viestinpitovälineet, ja sitten herätät sen viideltä aamulla ja kuskaat sen autolla esim. 10 kilometrin päähän koululta ja käsket kävelemään kouluun. Virkistävä 10 kilometrin kävely aamun pimeydessä pistää teinin kuin teinin harkitsemaan, että olisiko sittenkin parempi totella äitiä ja isää. Tarvittaessa kävely voidaan toistaa niin monena aamuna kuin tarvitsee, kunnes teinin asenne muuttuu.
Ja ihan tosissaan meinaat että teini kävelee kouluun? Ensimmäiseen kauppaan/ostoskeskukseen istumaan tai sitten kävelee suoraan kotiin/kaverille mihin tahansa muualle jos siis rupeat tuota ahkerasti tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Itse pelasin teininä myös todella paljon ja muutaman kerran otettiin näppäimistö pois. Se on vaan ettei nuo keinot auta ollenkaan, koska itse pelasin paetakseni todellisuutta. En pärjänny "oikeassa" elämässä niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta pelimaailmassa olin todella hyvä ja siellä oli kavereitakin. Itsellä yötä päivää pelaaminen alko lukiossa ja yläasteella tein vielä muitakin asioita.
Kannattaa kysyä, että miksi teini pelaa ja opastsa ja kannustaa tekemään muutakin. Vaatii paljon kärsivällisyyttä ja komentelu vain pahentaa asiaa 🙄 Empatialla pääset eteenpäin.
Siis kyllä mä oon sanonu monta kertaa ystävällisesti sanonut sille että haluaisiko harrastaa jotain ja pyydän aina mukaan kauppaan, kauppakeskukseen, kävelylle jne. Kaikkiin vakiovastaus on aina ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on niin addiktoivaa, että lapset pelaa niin paljon kuin niiden antaa pelata. Tappelut kodin "johtohenkilöstä" ja siitä kuka siellä määrää käydään silloin, kun lapset ovat tosi pieniä, ja jos sen häviää koska haluaa olla lapsen "kaveri", niin sitten on kyllä ongelmissa. Kannattaa kysyä ammattilaisen apua siihen, miten saat käytettyä auktoriteettiasi tilanteen lopettamiseen, kun sitä ei näköjään ole. Lieneekö sitten ainoa keino se, että laittaa rahahanat kiinni, jos pelaaminen ei lopu - mutta itse en ole ammattilainen, eli vaikea neuvoa tuossa, ettei mene vaan sukset turhaan ristiin lapsen kanssa.
Jos ei ole pienenä oppinut sitä perusasennetta, että vanhempia pitää totella, niin tosi hankala sitä on enää teininä oppia edes ammattilaisten avustuksella.
Ootko kuullut koskaan murrosiästä? Tiedätkö että siihen kuuluu kapinointi vanhempia vastaan, halu ottaa omasta elämästä vastuu ja tehdä niinkuin itse haluaa.
Ei auta vaikka kuinka olisit kasvattanut hyvin ja opettanut kaiken, toisille tulee murrosikä pahempana kuin toisille. Enpä olis uskonut omassakaan lapsesta että kiltistä ja herttaisesta tytöstä tuli teininä riiviö, jota ei kiinnostanut koulu, raha tai vanhempien sanomiset. Kaikkea piti uhmata.
Onneksi se vaihe meni ohi, mutta kyllä mä monet illat itkin että mitä ihmettä tapahtuu, nyt jo aikuinen yliopistossa opiskeleva fiksu nuori vaikka teini-ikä oli yhtä helv.
Miksei ole koulussa?