Lue keskustelun säännöt.
Rakastan, mutta tahdon ihan erilaisen elämän
22.06.2015 |
Olen mahdottomalta tuntuvan ongelman edessä: toisessa vaakakupissa painaa ehjä perhe, mutta elämä jollaista en tahdo elää ja joka ei tarjoa minulle mitään. Toisessa vaakakupissa on unelmien täyttyminen, mutta perheen hajoaminen, koska mies ei tahdo elää sellaista elämää jota minä tahtoisin. Unelmani on sellainen, että minkäänlaisia kompromisseja on vaikea tehdä. Rakastan miestä ja rakastan ehjää perhettäni, mutta silti tuntuu raskaalta luopua omista haaveista.
Onko kukaan muu joutunut samanlaiseen tilanteeseen? Mitä valitsit?
Kommentit (15)
Klisee mikä klisee, mutta elät vain kerran, niin kuin me kaikki muutkin. Mieti siis, kumpaa vaihtoehtoa tulet enemmän katumaan vuosien päästä. Kumpi vaihtoehto jättää enemmän "olisinpa" tai "mitä jos" -ajatuksia? Moni valitsee tutun ja turvallisen, siinä ei ole mitään väärää. Itse en siihen ole pystynyt, ja olen tehnyt isoja ja raskaita päätöksiä joita monet eivät ole ymmärtäneet. Mutta nyt olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraat unelmiasi tietenkin. Jos et tee niin, niin tulet sitä katumaan vielä joskus, ennemmin tai myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 00:30"]
Minkähänlaisesta asiasta on kyse?
[/quote]
En halua sen tarkemmin kertoa, koska en halua että minut tunnistetaan. Kyse ei ole kuitenkaan mistään pettämisetä, toisesta miehestä, tms. seksiin tai suhteisiin liittyvästä, vaan ennemminkin esim. muutto ulkomaille, maanviljelijäksi alkaminen tai vaikka ekokylän perustaminen.
Olemme puhuneet paljon aiheesta myös lasten kuullen, ja lapset ovat kertoneet haluavansa elää minun haaveideni mukaista elämää. Mies on ainut, joka on sitä vastaan. Hän ei osaa eritellä sen enempää syitä, hän on vain päättänyt että nykyinen elämä on sitä mitä hän tahtoo. Hän uskoo, että minä annan periksi ja elämme näin elämämme loppuun saakka. Itseäni ajatus ahdistaa, mutta toisaalta ajatus siitä, että saisin unelmieni elämän mutta ilman miestä, tuntuu kamalalta myös.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 00:30"]
Minkähänlaisesta asiasta on kyse?
[/quote]
Varmaan joku tyyliin hevosen ostaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis meinasitko esim. muuttaa Ranskaan ja jättää miehen lapsineen kotiin?
Muista, että on erittäin itsekästä erota ja olettaa lasten muuttavan autonaattisesti kanssasi, varsinkin, jos ero johtuu puolisosta riippumattomista syistä.
Mutta, jos tosiaan ajattelit itse muuttaa pois, luuletko, ettet kadu sitä koskaan? Kaikkeen tottuu ja kyllästyy, myös siihen unelmaan. Lapsettomana kaipasin lapsia ja koin elämäni tylsäksi. Lapsellisena taas kaipaan välillä sitä aikaa, kun ei ollut sidottu johonkin. Minäkin joskus mietin, minkälaista toivoisin elämän olevan. Mulla ne haaveet vaan on mahdottomia tällä hetkellä.
Mikset elä sitä elämää, kun lapset ovat vanhempia? Miksi saada kaikki heti nyt? Ruoho on aidan takana aina vihreämpää. Muista myös se on sillon, kun olet sillä toisella puolella.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 00:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 00:30"]
Minkähänlaisesta asiasta on kyse?
[/quote]
Varmaan joku tyyliin hevosen ostaminen.
[/quote]
Ei, valitettavasti. Tuosta olisikin helppo tehdä kompromisseja, kun hevosta ei ole pakko tuoda omaan kotiin ja niitä voi vuokrata, lainata, käydä muuten vaan tapaamassa ja ratsastustunneilla ja -leireillä ja vaikka mitä. Minun unelmani joko toteutuu täysin, tai sitten ei lainkaan. Haaveeni on uskoakseni niin harvinainen ja ehkä outokin, etten sitä tahdo tänne kertoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se asia ei ole mikään päähänpisto, niin mieti sitä mikä ratkaisu katkeroittaisi sinut. Se, ettet tavoittele unelmaadi vai jonkun muun mielen mukaan eläminen?
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 00:43"]
Siis meinasitko esim. muuttaa Ranskaan ja jättää miehen lapsineen kotiin? Muista, että on erittäin itsekästä erota ja olettaa lasten muuttavan autonaattisesti kanssasi, varsinkin, jos ero johtuu puolisosta riippumattomista syistä. Mutta, jos tosiaan ajattelit itse muuttaa pois, luuletko, ettet kadu sitä koskaan? Kaikkeen tottuu ja kyllästyy, myös siihen unelmaan. Lapsettomana kaipasin lapsia ja koin elämäni tylsäksi. Lapsellisena taas kaipaan välillä sitä aikaa, kun ei ollut sidottu johonkin. Minäkin joskus mietin, minkälaista toivoisin elämän olevan. Mulla ne haaveet vaan on mahdottomia tällä hetkellä. Mikset elä sitä elämää, kun lapset ovat vanhempia? Miksi saada kaikki heti nyt? Ruoho on aidan takana aina vihreämpää. Muista myös se on sillon, kun olet sillä toisella puolella.
[/quote]
Pelkään, että kadun ihan hirveästi jos hajotan perheen vain omien unelmieni vuoksi ja siksi epäröinkin. Toisaalta pelkään myös, että heitän elämäni hukkaan ja jonain päivänä se onkin mies joka lähtee ja sitten minulle ei jää mitään. Olen aina ollut "sitku" elämää vastaan ja puhunut siitä, miten elämää pitäisi elää tässä ja nyt, eikä sitten kun sitä ja tätä, mutta nyt kun pitäisi itse joko hypätä tai istua alas, tuntuu että sekoan.
Olemme tästä lapsiasiastakin puhuneet, mies ei edes tahdo olla lasten lähivanhempi vaan lapset tulisivat ehdottomasti minun mukaani. Meillä minä olen hoitanut lapset 90%, molempien toiveesta. Myös lapset itse haaveilevat samanlaisesta elämästä kuin minä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samankaltaisessa tilanteessa. Omalla kohdalla kyseessä ei kenties ole ihan niin radikaali suunnanmuutos, mutta joka tapauksessa haluaisin elää melko erilaista arkea, kuin mies (meillä ei ole vielä lapsia). Tuntuu tärkeältä seurata omaa sydäntäni, mutta toisaalta avioliitossa olisi kai opittava myös tekemään kompromisseja ja koettaa löytää jonkinlainen molemmille sopiva keskitie. Varsinkin, kun puolisoni ei oikeasti ole mikään tyranni, vaan on valmis pikkuisen tulemaan vastaan. Minä vaan taidan olla unelmiini niin kiintynyt, että haluaisin koettaa täysin purjein mennä niitä päin.
Juu juu, helpointa olisi vaan erota nyt, kun ei ole vielä lapsiakaan. Suhteemme aikana on kuitenkin tapahtunut paljon ja olemme selvinneet rankoista vaiheista yhdessä. Yhteistä tulevaisuutta on suunniteltu pitkään. Tuntisin pettäväni puolison, jos nyt alan vetää niin tiukasti omaan suuntaani, että päädymme eroon.
Vaikeita paikkoja! Oletteko koettaneet puhua jonkinlaisesta kompromissista? Selvittäneet, mitkä ovat ne tarpeet ja arvot, jotka ovat hänen toiveidensa takana ja toisaalta sinun? Jos nyt kyseessä olisi esim. tuo ekokylä, voisi kompromissi olla ryhtyä aktiiviksi jossain pelto-/lähiruokaosuuskunnassa ja ottaa lapsiakin mukaan siihen toimintaan, mutta asua silti yhä "ihmisten ilmoilla" ja mies voi jatkaa töitään normaalisti? Tms. Meidän kohdalla vaikeata on tämän keskitien keksiminen, kun tarpeet ovat sen verran kaukana toisistaan..
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 00:48"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 00:43"]
Siis meinasitko esim. muuttaa Ranskaan ja jättää miehen lapsineen kotiin? Muista, että on erittäin itsekästä erota ja olettaa lasten muuttavan autonaattisesti kanssasi, varsinkin, jos ero johtuu puolisosta riippumattomista syistä. Mutta, jos tosiaan ajattelit itse muuttaa pois, luuletko, ettet kadu sitä koskaan? Kaikkeen tottuu ja kyllästyy, myös siihen unelmaan. Lapsettomana kaipasin lapsia ja koin elämäni tylsäksi. Lapsellisena taas kaipaan välillä sitä aikaa, kun ei ollut sidottu johonkin. Minäkin joskus mietin, minkälaista toivoisin elämän olevan. Mulla ne haaveet vaan on mahdottomia tällä hetkellä. Mikset elä sitä elämää, kun lapset ovat vanhempia? Miksi saada kaikki heti nyt? Ruoho on aidan takana aina vihreämpää. Muista myös se on sillon, kun olet sillä toisella puolella.
[/quote]
Pelkään, että kadun ihan hirveästi jos hajotan perheen vain omien unelmieni vuoksi ja siksi epäröinkin. Toisaalta pelkään myös, että heitän elämäni hukkaan ja jonain päivänä se onkin mies joka lähtee ja sitten minulle ei jää mitään. Olen aina ollut "sitku" elämää vastaan ja puhunut siitä, miten elämää pitäisi elää tässä ja nyt, eikä sitten kun sitä ja tätä, mutta nyt kun pitäisi itse joko hypätä tai istua alas, tuntuu että sekoan.
Olemme tästä lapsiasiastakin puhuneet, mies ei edes tahdo olla lasten lähivanhempi vaan lapset tulisivat ehdottomasti minun mukaani. Meillä minä olen hoitanut lapset 90%, molempien toiveesta. Myös lapset itse haaveilevat samanlaisesta elämästä kuin minä.
ap
[/quote]Haaveilevatko lapset elämästä kahdessa kodissa erossa toisesta vanhemmasta? Tietävätkö he mikä haaveen hinta on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 00:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 00:48"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 00:43"] Siis meinasitko esim. muuttaa Ranskaan ja jättää miehen lapsineen kotiin? Muista, että on erittäin itsekästä erota ja olettaa lasten muuttavan autonaattisesti kanssasi, varsinkin, jos ero johtuu puolisosta riippumattomista syistä. Mutta, jos tosiaan ajattelit itse muuttaa pois, luuletko, ettet kadu sitä koskaan? Kaikkeen tottuu ja kyllästyy, myös siihen unelmaan. Lapsettomana kaipasin lapsia ja koin elämäni tylsäksi. Lapsellisena taas kaipaan välillä sitä aikaa, kun ei ollut sidottu johonkin. Minäkin joskus mietin, minkälaista toivoisin elämän olevan. Mulla ne haaveet vaan on mahdottomia tällä hetkellä. Mikset elä sitä elämää, kun lapset ovat vanhempia? Miksi saada kaikki heti nyt? Ruoho on aidan takana aina vihreämpää. Muista myös se on sillon, kun olet sillä toisella puolella. [/quote] Pelkään, että kadun ihan hirveästi jos hajotan perheen vain omien unelmieni vuoksi ja siksi epäröinkin. Toisaalta pelkään myös, että heitän elämäni hukkaan ja jonain päivänä se onkin mies joka lähtee ja sitten minulle ei jää mitään. Olen aina ollut "sitku" elämää vastaan ja puhunut siitä, miten elämää pitäisi elää tässä ja nyt, eikä sitten kun sitä ja tätä, mutta nyt kun pitäisi itse joko hypätä tai istua alas, tuntuu että sekoan. Olemme tästä lapsiasiastakin puhuneet, mies ei edes tahdo olla lasten lähivanhempi vaan lapset tulisivat ehdottomasti minun mukaani. Meillä minä olen hoitanut lapset 90%, molempien toiveesta. Myös lapset itse haaveilevat samanlaisesta elämästä kuin minä. ap [/quote]Haaveilevatko lapset elämästä kahdessa kodissa erossa toisesta vanhemmasta? Tietävätkö he mikä haaveen hinta on?
[/quote]
Tietenkään lapsille ei ole puhuttu eroamisesta, kun eroa ei nyt ole edes tiedossa! Emme sentään ihan tärähtäneitä ole! Eikä lasten kanssa ole puhuttu tosissaan muutenkaan mistään valtavista elämänmuutoksista, kunhan nyt jutustelimme siitä mistä kaikki perheenjäsenet haaveilevat, ja kun kerroin omastani, lapset innostuivat heti ja ovat siitä lähtien puhuneet kys. asiasta. Luonnollisestikaan lapset eivät missään tilanteessa halua vanhempien eroavan, se nyt on selvää.
ap
Ja kompromissit eivät tässä asiassa onnistu juurikaan, vaan ovat vertauskuvallisesti luokkaa "Emme muuta Ranskaan, mutta voimme syödä ranskalaisia päivälliseksi."
Teen jo nyt kaikkea mahdollista aiheeseen liittyvää mitä voin, mutta se vain lisää nälkää ja ruokkii unelmia ja tämän pidemmälle ei nykytilanteessa voi mennä ilman radikaaleja muutoksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös muistaa, että vaikka sinä päättäisit jäädä, mies saattaakin vuosien päästä päättää toisin. Pystytkö olemaan silloin katkeroitumatta, jos menetät sekä perheen että unelman?
Komppaan 15, unelmiaan ei kannata uhrata toisen hyväksi, koska ei ole mitään takeita että se toinen tekee samoin. Tämän ovat kokeneet monet lapsettomuuden hyväksyneet naiset, jotka mies onkin jättänyt keski-ikäisenä ja perustaneet perheen nuoremman naisen kanssa, samalla kun ex-vaimolle se kaikki on jo myöhäistä. Uskaltakaa elää unelmaanne!